31.3. Tokotreeniä vesilammikossa

Tokoteltiin tänään Taitavien Tassujen ryhmässä, ja treenit pidettiin kentällä, joka muistutti lähinnä yhtä suurta vesilammikkoa. Onneksi lammikon reunalta löytyi muutama kuiva kohta... Aluksi ryhmityttiinkin kuiviin kohtiin lammikon reunalle ja tehtiin lämmittelyksi pujottelua. Unna ei oikein kunnolla pystynyt seuraamaan, vaan toisia koiria oli vilkuiltava aika paljon.

Pujottelun jälkeen paikkamakuu 3 minuuttia. Menin taas kopin taa piiloon. Unna pysyi hyvin ja rauhallisesti, vaikka vierellä oli vähän hälinää, kun osa muista treenaajista kävi palkkaamassa koiriaan ja yksi koira taisi lähteä liikkeellekin. Olin oikein tyytyväinen pieneen tokotyttöön! Meidän pitäisi vaan nyt päästä treenamaan paikkamakuuta niin, että kaikki ohjaajat menevät piiloon. En tiedä, kauhistuuko Unna siitä, kun kaikki häviävät, koska tähän asti ollaan treenattu paikkamakuuta aina sellaisissa tilanteissa, joissa ainakin muutama ohjaaja on jäänyt näkyville. Onhan siellä kokeessakin tietysti näkyvissä tuomari ja liikkeenohjaaja, mutta se taitaa kuitenkin olla vähän eri juttu.

Sitten harjoiteltiin paikalla istumista niin, että vuorollaan aina yksi koira kutsuttiin luokse istuvien koirien rivistä. Unna istui oikein jämäkästi eikä reagoinut muiden käskyihin. Omasta kutsusta tuli nätisti sivulle, joskin hieman hitaasti.

Istumisten jälkeen tehtiin aivan mielettömän pitkä seuraaminen, jossa mukana myös jäävät liikkeet. Tuire käskytti. Tämä meni periaatteessa ihan hyvin. Parasta oli se, että kaikki jäävät liikkeet onnistuivat hyvin eikä Unna niissä ennakoinut perusasentoja! Lisäksi into ja kontakti vain paranivat loppua kohden. Huonoja sen sijaan olivat käännökset. Normaalikäynnissä oikeastaan kaikki käännökset olivat liian väljiä. Hitaassa käynnissä Unna sen sijaan teki ne tosi tarkasti. Näihin tarvitaan joka tapauksessa siis lisää treeniä ja paljon.

Sitten treenattiin hyppynoutoa, joka ei Unskilta oikein sujunut. En tiedä, mikä häiritsi. Ei me tätä tietenkään paljoa olla edes tähän mennessä harjoiteltu, mutta aina silloin tällöin olen tehnyt liikkeen omalla esteellä ja yleensä Unna on osannut tehdä koko hyppynoudon hyvin. Mutta ehkä nyt oli vaan häiriöitä liikaa tai erilainen hyppyteline kummastutti. En tiedä, mutta en huolestu tästä, koska tämä on kuitenkin meille vielä uusi asia.

Lopuksi vielä noutokisa, jonka meidän joukkue voitti. Jee jee :-). Kokonaisuudessa ihan mukavat treenit; Unna toimi ihan mallikkaasti lätäköistä huolimatta. Treenien jälkeen valkoinen koira oli kuitenkin muuttunut puoliksi mustaksi. Saisi kevät jo kuivattaa maan.

30.3. Korpilahden ryhmänäyttelyssä

Unna esiintyi tänään Korpilahden ryhmänäyttelyssä, viimeistä kertaa nuorten luokassa, ja sai ERIn ja oli luokassaan kolmas. Esiintyminen sujui taas hienosti kasvattaja-Annen taitavassa handlauksessa. Nyt pidetäänkin sitten näyttelyistä hieman taukoa ja mietitään, että uskaltaudutaanko jossain vaiheessa avoimeen luokkaan vai ei.

Näyttelyssä huomattiin, että Unna liikkuu tosiaan takaosastaan vähän jähmeästi. Olin huomannut aikaisemminkin hyppyjä Unna kanssa treenatessani, että voi olla, että Unnalla on takaosassa joitakin jumeja. Ja sama ajatus on käynyt mielessä myös seiso-maahan-seiso-sulkeisten aikana... No, hieronta-aika on varattu ja yritän hieman hieroa Unnaa itsekin. Toivottavasti jumit antavat periksi, jotta pikkutytön ei tarvitsi tuntea kolotuksia.

24.3. Lomailua ja Ruoveden ryhmänäyttely

Pääsiäinen vietettiin Lappajärven mökillä löhöillen ja lenkkeillen. Mukavaa oli, sillä aurinko paistoi ja Lappajärven jää kesti meidän painon vielä hyvin - kumma kyllä :-) Tytöt saivat juoksennella vapaana koko pidennetyn viikonlopun. Pidettiin vähän taukoa tokotreenistäkin, muutaman kerran vain treenattiin ruutua jäällä pitkällä matkalla... Parasta oli se, että Reijo rakensi meille kolme agilityhyppyestettä. Niiden avulla pystytään nyt harjoittelemaan jo monenmoisia ohjauskuvioita. Auton takapenkki vaan alkaa uhkaavasti täyttyä toko- ja agilitytavaroista...

Tänään käytiin sitten kotimatkalla kierros Ruoveden kautta. Unna pääsi esiintymään Ruoveden ryhmänäyttelyyn. Ihan hienosti kauneusmittelöt menivät, sillä Unna sai ERIn ja oli luokassaan toinen.

21.3. Hiomista ja hinkkaamista

Eilen tokoteltiin taas Salmen jämäkässä ohjauksessa. Unna oli hyvässä vireessä koko ajan, eikä ottanut kuin vain vähän häiriötä autoista ja ihmisistä, joita tuli ja meni Killerillä lähes koko treenien ajan. Mutta huomattiinpa taas monta asiaa, jotka on laitettava tehotreenin alle.

Seuraaminen. Kiinnitettiin huomio vasemmalle käännöksiin, koska näitä ollaan treenattu viime viikot. Parempia, mutta ei vieläkään tarpeeksi hyviä. Unna reagoi hyvin mun liikkeisiin, joten mun on vaan itse opittava nyt kävelemään kunnolla ja pienentämään hitusen askelta ennen käännöstä.

Liikkeestä maahan hyvä, ei huomautettavaa.

Luoksetulon pysäytyksessä ei vieläkään mitään suurta edistystä. No, en vielä vaivu masennukseen, kyllä tämä toistojen kautta löytyy. Mutta tämä on selvästi meidän suurin ongelmakohta tällä hetkellä.

Liikkeestä seiso. Pysähtyminen napakka. Kesti hyvin taakse palaamisen, mutta on nyt tässä jostain syystä ruvennut ennakoimaan taas perusasentoa. Varmaan, jotta saisi palkan nopeammin. Liikkeen loppuosaan siis vahvisteluja nyt muutaman viikon ajan! Ja palkkaa mieluiten edestä, ei perusasennoista tässä nyt hetkeen.

Hyppy. Ongelma tämäkin sikäli, että Unna hyppää aina esteen oikealle reunalle (tai siis kääntyy sinne hyvin voimakkaasti) ja jää hyvin lähelle estettä, niin että siitä on vaikea hypätä takaisin. Tätä nyt joka päivä muutama toisto oviaukkotreeninä, jotta ei voi hakeutua liiaksi oikealle.

Nouto. Muuten OK, mutta kapulan luovutuksessa ihme kiirehtimistä sekä mulla että Unnalla. Minä rohmuan kapulaa Unnan suusta ja Unna työntää päätänsä eteenpäin minkä kerkeää. Tähän on siis saatava rauhallisuutta lisää. Tämä oli taas oivallinen huomio Salmelta, koska en itse ole ajatellut koko asiaa. Pään kääntäminen meni jopa niin pitkälle, että luovutuksen jälkeen Unnan perusasento siirtyi vähän vinoksi. Erittäin huono juttu siis. Nyt tehdään luovutustreeniä sisällä, hyvin hyvin rauhallisesti, päivittäin.

Kaukot. Avoimen mukaan ok, paitsi että Unna ei noussut ekalla käskyllä istumaan vaan katsoi paikalle saapuvaa autoa ja ihmisiä. Tähän tarvitaan siis lisää häiriötreeniä. Muut kaukot, erityisesti se seisomasta maahan ei sitten mennytkään ihan niin loistavasti. Tein ihan läheltä ja Salme kommentoi: "Kyllä se rehellisesti sanottuna sentin pari etenee". :-) Surkeeta! Mutta ei auta muuta kuin jumpata tätä lisää joka päivä. Saas nähdä, tuleeko tästä koskaan valmista.

Ruutu. Tehtiin ensi pitkältä matkalta niin, että ruudussa makupala-alusta. Unna menee kyllä suoraan ja vauhdilla ruutuun. Sitten muutama ruutuun-lähetys lähempää ja seisominen ruudussa. Nämä myös ok.

Paljon on siis treenattavaa taas seuraaviksi viikoiksi:

- vasemmalle kääntymiset, luoksetulon pysäytys, LS lopun perusasennon ennakoinnin estäminen, hyppy, noudon luovutus, kaukojumpat

Salmen treenien jälkeen mentiin vielä tokokerhon kokoontumiseen, jossa tehtiin ensin paikkamakuu. Unna heilutteli taas häntäänsä tosi paljon, lopetti sen ehkä ainoastaan siinä vaiheessa, kun menin piiloon. Se on siis vähän rauhaton myös tässä. Pitäisi keksiä jotain. Loppuajan mä treenasin Millan kanssa kosketuskepin avulla uutta sivulletulotyyliä ja perusasentoa ja seniori teki varsin hienosti! Unna pääsi treenailemaan Juuson kansaa vielä ruudun loppuosan seuraamiseenlähtöjä ja niitä luoksetulon pysäytyksiä.

16.3. Sunnuntaiaamun agilityt

Aamulla varhain agilitytreeneihin Halilaan. Mukavat treenit, joiden suurin havainto oli (jälleen kerran) vanha tuttu: Unna osaa, minä en.

Tällä kertaa harjoittelimme vain mukavia esteitä ja miniradanpätkiä. Pelottava puomi ei ollut ollenkaan mukana kuvioissa. Ohjaustreeniä teimme seuraavanlaisella hyppyjen sarjalla:

Sarjassa oli siis viisi hyppyä: ekalta tokalle koira olisi pitänyt osata ohjata jotenkin valssaamalla ja neljänneltä viidennelle samalla tavalla valssaamalla ja peruuttamalla. Meillä tai ennemminkin mulla oli suuria vaikeuksia ohjaamisen kanssa. Erityisesti viidennen aidan Unna pyrki ohittamaan, koska olin ohjaukseni kanssa myöhässä. Usein myös laskin hyppyä osoittavaa kättäni turhan aikaisin ennen neljättä aitaa, mikä vaikutti siten, että Unna tuli mun lähelle eikä siis hypännyt olleenkaan. Unna siis teki juuri niin kuin ohjasin ja luki ohjaustani tarkasti, mutta minä en osannut ohjata. Näinkin pienellä pätkällä tuntui olevan ihan liikaa muistettavaa... Täytyy muistaa kiinnittää huomiota käsiin: on edes vähän pystyttävä hallitsemaan sitä, minne ne osoittelevat :-) Oli hieno huomata, että kun lukuisten harjoituskierrosten jälkeen opin vähän kontrolloimaan käsieni liikkeitä, Unna teki heti hienosti. Koulutusohjaaja kehui Unnan menoa mallikkaaksi, mutta mulla on siis paljon petrattavaa omassa toiminnassani.

Lisäksi harjoittelimme kahden hypyn ja putken yhdistelmää, jossa tavoitteena oli saada koira irtoamaan eteenpäin. Tämä meni ok, ja Unna palkkasi taas kerran itsensä irtoamalla maneesista ulos asti. Huh huh. Itsenäisenä treeninä otimme myös kepit, renkaan ja putken ja putkea ja rengasta myös yhdistelmänä. Renkaan Unna osaa hienosti ja osaa jopa hakeutua sinne kauempaakin, mikä on ihan kiva, koska se voisi myös olla potentiaalisesti pelottava este.

10.3. Unnapunnan ennakoinnit häiriötreeneissä ja agionnistumisia

Tokoteltiin tänään Taitavien Tassujen "häiriötreeneissä". Oli ihan mukavat treenit, vaikka
kenttä olikin ihan jäässä ja osin vesilätäköiden peitossa. Unnan suurin ongelma oli tällä kertaa ennakointi. Se ennakoi paljon jäävien liikkeiden, erityisesti seisomisen, perusasentoa. Unnan "perusasenne" treeneissä oli kuitenkin oikein hyvä ja vaikka toiset koirat ovatkin tokotreeneissä sille vielä aika suuri häiriö, jaksoi se lähes koko ajan keskittyä ihan mallikkaasti.

Aloitettiin pienellä paikallaistumisharjoituksella: koira jätettiin istumaan ja käytiin katsomassa viereisen koiran hampaat. Unna istui jätettäessä rauhallisesti, mutta tervehti taas tassulla paiskaten ja jopa seisomaan nousten hampaiden tarkastajaa. Malttia on tähän saatava lisää.

Paikkamakuu 3 minuuttia. Menin ekaa kertaa tällä kentällä piiloon. Unna pysyi oikein hienosti, heilutteli välillä häntää, mutta ei haukkunut makuun aikana, eikä muutenkaan ollut levoton, vaikka viereinen koira lähti makuusta liikkeelle monta kertaa. Olin tosi tyytyväinen! Ihana Unna! Tyytyväisyyttä ihan hieman laimensi kuitenkin se, että jo tässä Unna ennakoi lopun perusasennon ja taisi samalla haukahtaakin. Aika outoa, koska siitä on kauan, kun Unna viimeksi näitä ennakoi, ja olen ihan tarkoituksella tehnyt ylipitkiä loppuja - siis niin, että olen odottanut koiran vieressä hyvin pitkän aikaa ennen perusasentoon kutsumista. Täytyy tarkkailla tätä.

Sitten tehtiin taas pujottelua ja samalla jääviä liikkeitä. Ei mennyt erityisen hyvin, toisten koirien läsnäolo on tällaisissa Unnalle vähän liian suuri häiriö. Kyllä se kuitenkin suht hyvin seurasi ja teki pyydetyt jäävät liikkeet, mutta ennakoi taas seisomisessa perusasennon. Luulen, että häiriö vaikutti tähän sen verran, että Unna ei oikein jaksanut sata lasissa keskittyä.

Luoksetulo kunkin oman luokan mukaan. Unna lähti matkaan tosi kovalla vauhdilla ja luoksetulo meni läpijuoksuksi... No, tässä vaiheessa ollaan edelleen, mutta tätä treenataan koko ajan - ja kovaa :-).

Sitten tehtiin hyppyä, joka meni meidän harjoitteluvaiheeseen nähden ihan ok. Tässä ei varmaan mitään suurta ongelmaa tule olemaan. Lopuksi tehtiin vielä seuraamista, joka sujui ihan niin hyvin kuin se jääkentällä voi sujua. Piti itse liikkua tosi hitaasti ja varovasti, Unna vähän edisti, mutta piti muuten ihan hyvää kontaktia.

Olin tyytyväinen pieneen toko-Unnaan, kun se jaksoi tsempata (nälissään) ja vetisellä kentällä :-) Minä itse sen sijaan sain moitteita siitä, että suollan joskus käskyjäni Unnalle liian kovalla äänellä. Pitänee paikkansa, täytyy kiinnittää asiaan huomiota...

Muista kuulumisista sen verran, että eilen oltiin taas agiharkoissa. Edelleenkään en osaa piirtää radanpätkiä, mutta tehtiin muurin, kahden hypyn ja A:n muodostamaa radanpätkää, jossa hypyt olivat vierekkäin, ja ne piti hypätä molemmat samalta puolelta eli ekan hypyn jälkeen piti saada koira toisen vieressä olevan hypyn taakse. Tiukka käännös siis. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen ohjaaminen alkoi sujua, ja Unna teki radanpätkän oikein mallikkaasti ja vauhdilla! Lisäksi harjoiteltiin pujottelua, rengasta, puomia ja putken ja hypyn yhdistelmää. Pujottelu sujui jo paljon vauhdikkaammin ja rytmikkäämmin kuin viimeksi. Muutkin esteet ok, mutta puomilla edelleen ongelmia. Siihen liittyy nyt jotakin mystistä, en tiedä mitä. Tuntuu aivan siltä kuin Unna olisi vain päättänyt, että se ei nyt vaan tykkää puomista.

7.3. Treenit Salmen kanssa ja tokokerhoa

Torstaina treenattiin taas Salmen kanssa. Unna oli koko treenien ajan vähän liiankin energinen, koska ei oltu ehditty lenkkeillä tarpeeksi ennen treenien alkua. Liika energisyys kuului ennen kaikkea ääntelynä...

Ensin tehtiin seuraamista, jossa energia-Unna edisti oikein lahjakkaasti. Muutaman huomautuksen jälkeen paransi paikkaansa. Keskityttiin tällä kertaa taas käännöksiin. Täyskäännöksiä ollaan harjoiteltu viimeiset viikot joka päivä ja ne menivätkin nyt hyvin. Omia askeleita täytyy muistaa miettiä näissä, jotta homma pysyy Unnalle mahdollisimman helppona. Tavalliset käännökset oikealle hyvät, mutta vasemmalle käännöksissä on vielä paljon tiivistämisen varaa. Nämäkin ovat eniten kiinni mun omasta kävelystä: Unnalle pitää saada viestittyä selvemmin se, että nyt ollaan kääntymässä.

Sitten otettiin käsittelyyn meidän ongelmaliike eli luoksetulon pysäytys. Saatiin sitä napakammaksi vartaloavulla. Suullinen käsky ja vartaloapu näyttää siis nyt toimivan parhaiten, joten unohdan käsimerkit. Tätä on edelleen treenattava usein.

Sitten toinen "vaiheessa" oleva asia eli voi-luokan kaukokäskyt. Maa-seiso ja istu-seiso menevät jo hyvin melko pitkältäkin etäisyydeltä, mutta muut vaihdot hankalia. Erityistä ongelmaa tuotti se, että mä olen kaikissa vaihdoissa tarkkaillut takajalkoja ja niiden liikkumattomuutta, kun taas Salme katsoo etujalkoja maa-seiso-maa-vaihdossa. No, selvähän se on, että liikkeestä tulee parempi, jos ihan kaikki jalat pysyvät paikoillaan :-) Maa-seisossa se onnistuu, mutta seiso-maassa ei vielä ollenkaan varmasti. Jatkamme siis harjoituksia... Olen päättänyt, että tästä liikkeestä tehdään hyvä, vaikka siihen sitten menisi vuosi! Unna on kyllä jo hyvin perillä oikeasta tekniikasta. Liian korkea vire vaan saa aikaa ylimääräisiä tepuutuksia. Harjoittelemmekin tätä nyt ensisijaisesti aina kotona yhdessä ja samassa rauhallisessa huoneessa. Kyllä tämä vielä joskus tästä asettuu...

Ruutua tehtiin makupala-alustalla ja myös muutaman kerran ilman. Unna juoksi tosi innoissaan ruutuun ja kuunteli hyvin seiso-käskyjä. Ruutu on siis alkuosan suhteen ihan hyvässä vaiheessa. Loppuosan pysymistä ja seuraamiseen lähtöä ollaan harjoiteltu vasta tosi vähän. Ne otetaan nyt supertreenin alle.

Eli siis seuraavat kaksi viikkoa:
- Seuraamisen käännöksien hiomista, erityisesti käännökset vasemmalle
- Luoksetulon pysäytyksiä
- Ruutuun lähetyksiä yksi tai kaksi toistoa ainakin neljä kertaa viikossa
- Ruudun loppuosan seuraamaan lähtöjä
- Kaukoja sisällä joka päivä
- Noudon "ylläpitoharjoituksia" ja mälväämättömyystreeniä (myös tunnarikapulalla)

Salmen treenien jälkeen suhattiin vielä tokokerhon treeneihin, mutta myöhästyttiin tietenkin tärkeimmästä eli paikkamakuusta. Unnan kanssa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, vaikka sitä nyt ei varsinaisena liikkeenä enää alokasluokan jälkeen olekaan. Mutta BH-kokeessa taitaa olla vastaava tehtävä. Ihan hyvin Unna pysyy vierellä istumassa, mutta aina sen on huomioitava tervehtimään tuleva henkilö vähintääkin tassua paiskaamalla :-) Koska Unna oli tässä vaiheessa treenannut jo aikasta paljon, se sai mennä lepäämään autoon, ja Milla pääsi treeneihin. Milla oli taas intoa täynnä. Yritettiin treenata Millan perusasentoa vähän paremmaksi. Se on sille aikoinaan opetettu vähän huolimattomasti, joten se tuleekin sivulle vähän huolimattomasti milloin mihinkin - mutta yleensä aina liian kauas. Tätä ruvetaan nyt treenaamaan Millan kanssa ihan uudelleen alusta asti. Millalle voisi sopia tämän harjoitteluun jopa kosketuskeppi, koska Millan kontakti on paljon heikompi kuin Unnan. Kosketuskepin avulla oikea paikka voisi löytyä paremmin.

2.3. Koskettelupäivä ja agility-yrityksiä

Eilen vietettiin tokokerholaisten kanssa "koskettelupäivää". Päivän teemana ei kuitenkaan ollut toistemme saati sitten koirien koskettelu vaan kosketuskeppi - tuo autuaaksi tekevä taikasauva! (Nähtiinhän tänään Hurtassa ja starassa ihan mallikas peruutteluyritys kosketuskepin avulla!) Koskettelupäivä alkoi heti lauantaina aamulla sotilaallisen tarkasti kello 9.00 ja loppui illalla yhdeksän aikoihin. Yhdeksästä yhdeksään sitten kiersimme huushollista toiseen ja opetimme koirille kosketuskeppiä ja vaaputinta.

Mukana oli mustaterrieri Sohvi, Briardi Nera, lapinporokoira Kipi sekä Unna ja Milla. Joillekin koirista kosketuskeppi oli ihan uusi asia. Unna ja Milla taas ovat ihan tuttuja kosketuskepin kanssa, mutta molemmat pääsivät kokeilemaan "vaaputinta" eli maassa seisovaa kosketuskeppiä. Erityisesti Unnalla homma lähti sujumaan varsin vauhdikkaasti. Unna on oikeasti melkein yhtä nopea kuin kanat :-) Siksi mulla on vieläkin hiottavaa ajoituksessani, vaikka olenkin jo yrittänyt treenata reaktioitani salamannopeiksi kanojen kanssa... Jos olen liian hidas, on kosketuskeppi hyvin nopeasti Unnan suussa ja Unna on valmiina joko noutamaan kepin tai puremaan sen mäsäksi. Millan taas pitää aina mietiskellä hieman aikaa ennen kosketuksia ja se koskettaa keppiä hyvin viehkosti ja hellästi kirsullaan. Se ehkä miettii, että mitä järkeä koko hommassa oikeastaan on.... Mutta yleensä kuitenkin päättää koskettaa, koska tietää, että siitä saa makupalan.

Oli tosi hauska seurata erilaisten koirien reaktioita uutta asiaa opittaessa. Ja vielä hauskempaa oli se, että aina harjoitusten jälkeen juotiin kahvia tai syötiin pitsaa ja puhuttiin ihan koko päivä koirista. Koiraihminen ei voi toivoa mukavampaa päivää.

Tänään aamulla päästiin sitten taas pitkästä aikaa agilityharkkoihin. Nyt alkoi uusi jakso (jatko2) ja harjoittelupaikkakin oli uusi, Halilan maneesi. Pelkäsin vähän maneesille menoa, koska kuvittelin, että se on täynnä höyryäviä hevosenkakkakasoja, jotka houkuttelisivat Unnaa niin paljon, että mistään ei tule mitään. Paikka kuitenkin tuotti tosi vähän häiriötä; Unna tuntui suhtautuvan siihen ihan rennosti, eivätkä pienet kakkakikkareet juurikaan haitanneet. Harjoittelimme takaaleikkausta kahden aidan ja putken yhdistelmällä. Putkelle irtoamisessa oli hieman ongelmia. Ulos ja pois maneesista Unna sen sijaan irtosi kerran oikein mukavasti... :-) Pienten alkukankeuksien jälkeen takaaleikkaus onnistui kuitenkin hyvin. harjoittelin takaaleikkausta itsenäisesti myös kolmen hypyn yhdistelmässä, sekin ok. Pujottelussa Unna tarvii vielä käsiohjausta, tätä pitäisi harjoitella kotona enemmän. Puomi tuotti taas ongelmia, mutta onneksi kokeneempi agiliitelijä tuli avukseni ja sanoi, että hänestä näyttää siltä, että Unna vähän vedättää mua, eikä kiipeä puomia kuin vain hitaasti, jotta saisi multa mahdollisimman paljon rohkaisumakupaloja. Unna ei nimittäin näyttänyt oikeasti pelokkaalta vaan kiipesi puomia häntä heiluen, mutta hitaaaaaasti. Olen siis onnistunut tyrimään tämän, mulla on viekkaampi koira kuin uskoisinkaan (tai sitten olen itse sokeampi ja tyhmempi kuin uskallan myöntää...). Kun Unnaa sitten vähän "tökkäistiin" liikkeelle, alkoi puomikin sujua vahdikkaammin.

Tällainen agilityn sunnuntaiharrastelu ei kyllä oikein ole meidän heiniä. Meidän pitäisi päästä treeneihin huomattavasti useammin kuin kerran viikossa, jotta jotakin edistystä tapahtuisi. Täällä mahdollisuuksia ei kuitenkaan juuri ole. Kesällä on rakennettava mahdollisimman monta omaa agilityestettä.