9.9. Fysioterapiaa, treeniä ja hiljaiseloa

Milla kävi perjantaina fysioterapeutilla etujalan ontuman vuoksi. Tarkastuksessa paljastui, että etujalan ontuman syynä ovatkin todennäköisesti enemmän takajalkojen jumit, jotka ovat aiheuttaneet sen, että paino siirtyy liikkuessa liikaa etupuolelle, mikä taas on johtanut vasemman etujalan ja sen ympärillä olevien lihasten kiristymiseen. Milla on nyt saanut päivittäin kylmähoitoa ja venytyksiä etu- ja takaosaan. Katsotaan, miten alkavat tehota. Pirteä ja iloinen Milla-seniori kuitenkin on ollut, ja tänään päästiin taas kaverikoirakäynnille, mistä Milla oli innoissaan.

Koska ohjaajan vauvamaha tuntuu isolta, Unnan kanssa on tokossa siirrytty väliaikaisesti rauhallisten liikkeiden harjoitteluun. Ongelma vaan tuntuu olevan se, että Unna tekee rauhalliset liikkeet (kaukot, tunnarin) vähän liian raivolla. Muissa liikkeissä taas raivoa saisi olla enemmän (ruutu, luoksetulo). No, ehkä joskus löydämme tähän tasapainon.... Tunnariin on nyt lisätty häiriötä silleen, että ollaan pyritty harjoittelemaan sitä mahdollisimman monessa eri paikassa, eri kentillä. Unna on tehnyt hyvää ja tasaisen varmaa työtä. Se kyllä tuntuu osaavan tunnarin, mutta välillä aina häslää liikaa. Erityisesti jos kapulat on ympyränmuotoisessa asetelmassa, se talloo niitä helposti ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Tähän pitäisi keksiä jotakin.

Kaukojen seiso-istu-vaihtoa ollaan treenattu viime päivät ensin ihan sheipppaamalla ja sitten käskysanan kanssa. Alkaa näyttää jo aika hyvältä. Täytyy ehkä kokeilla vielä samaa seiso-maahan-vaihtoon, johon en vieläkään ole ihan sataprosenttisen tyytyväinen. Se on ehkä alun perinkin opetettu vähän väärin.

Muuten on sitten vietetty aika hiljaista eloa ja yritetty häätää vauvaa mahasta pitkien metsälenkkien avulla. Vielä ei ole tulosta kuulunut :-)

Unna komentaa tomerana


Ja on onnellinen,


jos vain pääsee tarpeeksi usein puljaamaan ojissa.

3.9. Kuulumisia

Milla sai viime viikolla viimeinkin oman "työasunsa" eli kaverikoirahuivinsa. Milla selvästi tykkää kaverikoirailusta ja on aina tärkeänä lähdössä omaan harrastukseensa ilman Unnaa. Äippälomalla olevalla ohjaajallakin on onneksi nyt vielä aikaa kaverikoirailla.





Perjantaina Millan kanssa mennään fysioterapeutille. Milla ontuu vielä vähän toista etutassuaan, mutta vain liikkeellelähdöissä (ja pahiten aamuisin). Mitään kovin suurta ontuminen ei tosiaan ole, mutta käydään nyt kuitenkin tarkistuttamassa tilanne.

Unnan kanssa tokorintamalla on viime päivinä hiottu erityisesti ruutua, luoksetuloa ja seuraamisen eri osia (liikkeellelähtöjä, vasemmalle käännöksiä, paikalla käännöksiä ja askeleita). Ruutu alkaa näyttää jo aika hyvältä, ja nyt on treenattu sitä jo jonkin verran kokonaisena liikkeenäkin. Pallopalkka tuntuu toimivan yhtä hyvin kuin lentävät kävyt :-) Luoksetuloonkin on löydetty lisää raivoa ja vauhtia. Ihan hyvältä siis näyttää. Voittajaluokkaa ei kuitenkaan taideta korkata kovin pian, on tässä sen verran vielä hiomista.