Tokoiltiin taas tänään Salmen kanssa Killerillä. Sataa tihuutti koko ajan.
Ensin seuraamiskaavio. Salme oli liikkurina ja tehtiin taas suht pitkä voittajaluokan kaavio. Ihan ok seuraamista, mutta ongelmakohtina edelleen ne vasemmalle käännökset. Jossakin kohtaa Unna myös loittoni sivusuunnassa. Salme analysoi tämän johtuvan mun vasemmasta kädestä, jonka heiluminen haittaa Unnaa. Ja näin se olikin, koska myöhemmin liikkeestä istumisessa pidin käteni taaempana ja seuraaminen oli nätimpää. Nyt siis huomio vasempaan käteen. Vaikeaa tietenkin, kun sen pitäisi olla luonnollinen, mutta luonnollisena se roikkuu juuri Unnan silmien korkeudessa ja häiritsee. Täytyy siis yrittää näyttää luonnolliselta mutta pitää kättä vähän normaalia taaempana ja heilutella sitä siellä. Ihme hommaa tämä toko :-)
Seuraamisessa pitää parantaa myös juoksuosuutta, jotta saadaan siitä intensiivisempi. Samoin liikkeellelähtöjä täytyy treenata edelleen, ne ovat alttiita kontaktin putoamiselle.
Sitten luoksetuloa, jota nyt on viimeinkin alettu treenata säännöllisesti. Unna tuli vauhdilla, mutta seisomaan pysähdys saisi olla sähäkämpi. Tässäkin alettiin nyt miettiä palkkaustavan vaihtamista. Unski on päässyt hyvistä pysähdyksistä tähän asti takapalkalle, joka on ollut tavallisesti makupaloja. Lelulla palkkaaminen toisi kuitenkin ehkä enemmän sähäkkyyttä. Ja Unnalle kaikkein paras "lelu" ovat ne lentävät kävyt. Kun sitten kerättiin käpyjä ja palkattiin Unski niillä, niin asenne muuttui heti raivoisammaksi. Jatkamme siis tällä linjalla ja katsomme, mihin se johtaa. Hassu käpykoira :-)
Ruutua seuraavaksi. Pari päivää on nyt otettu ruutua tehokuurina ja kyllä se alkaa varmemmaksi muuttua. Unna meni ruutuun hyvin, selvästi tiesi, mitä oli tekemässä. Ruudussa ei tällä kertaa ollut kosketusalustaa, mutta silti hakeutui hyvään paikkaan. Lelupalkka. Tässäkin olisi saanut olla enemmän raivoa, mutta ehkä se sieltä tulee, kun liike muuttuu vielä varmemmaksi.
Sitten tunnari. Tehtiin sillä tavalla helpotettuna, että Salme vei kapulat Unnan nähden ja "kertoi" Unnallekin, mihin tipauttaa oman. Kapuloita kuitenkin täysmäärä. Unski rauhoittui hyvin haistelemaan, yhtä väärää kokeili suullaan, mutta ei nostanut, ja toi sen jälkeen oman. Hyvä tyttö! Vähän siis liikkeessä on vielä epävarmuutta, mutta hyvällä mallilla se jo on.
Kaukoista ei paljon raportoitavaa... Sama laulu jatkuu. Salme oli kuitenkin toiveikas, eikä pitänyt Unnan pientä etenemistä varsin vakavana, koska Unna kuitenkin selvästi ajattelee entistä enemmän taaksepäin. Treenit jatkuvat...
Lopuksi vielä muutama liikkeestä istuminen, jotka hienoja!
Treenisuunnitelmiin seuraaviksi viikoiksi siis seuraavat jutut edelleen:
- Seuraaminen: vasemmalle käännökset, juoksu, liikkeelle lähdöt. Palkkaus perusasennoissa melko takaa, jotta paikka muuttuisi vähän taaemmaksi
- Luoksetulon stoppi, vaihda palkkausta!
- Ruutua --> lisää raivoa!
- Tunnari --> pikku hiljaa lisää häiriötä
- Kaukot --> tekniikkaa, tekniikkaa!
torstai 28. elokuuta 2008
maanantai 25. elokuuta 2008
23. - 24.8. Tokokurssi Ilmajoella
Viikonloppuna tokoiltiin Ilmajoella kurssilla, jossa kouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri. Kurssiin sisältyi kaksi luentoa, toinen koiran motivoinnista ja palkkauksesta ja toinen kokeisiin valmistautumisesta. Koulutettavat oli jaettu kahteen ryhmään, ja me Unnan kanssa osallistuttiin voi/evl-ryhmään, jota koulutti Riitta.
Kurssilta tuli meille tosi paljon tuiki tärkeää oppia, sekä luennoilta että käytännön treenistä. Ekalta motivointiluennolta päällimmäisenä jäivät mieleen seuraavat asiat:
- Opiskele koiraasi: millä se palkkautuu parhaiten, mistä motivoituu jne. Usein koiraa opetetaan, mutta unohdetaan opiskella koiraa itse.
- Koira muuttuu iän ja kokemuksen mukana; koiran opiskelu ei siis voi koskaan loppua. Vanhempana se voi palkkautua eri asioista kuin aikaisemmin.
- Kehuminen ainoa palkkaustapa, jonka voi tuoda kisoihin. Koira kannattaa opettaa motivoitumaan kehuista.
- Johtajuuden on oltava kunnossa arkielämässä. Siihen ei puututa enää tokokentällä.
- Lelupalkkauksessa lelun tulee käyttäytyä saaliseläimen tavoin. Saalisvietti on usein hyvin kestävä vietti!
- Palkkauksessa on oltava johdonmukainen, jotta koira ei pety palkkaansa. Joitakin koiria voi kuitenkin olla hyvä "stressata" yllätyksillä.
- Motivaatio on sopiva silloin, kun koira kykenee parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sekä teknisesti että vauhdin kannalta.
- Harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin määrä!
- Ensivaikutelma voi olla koiralle merkityksellinen. Mieti siis, miten esittelet koiralle uudet liikkeet!
Ekan päivän treeneissä tehtiin Unnan kanssa ruutua, seuraamista ja erityisesti askelsiirtymiä, tunnaria ja kaukoja. Kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mikä harmitti, mutta oli toisaalta hyvä, koska saatiin sitten todella hyviä neuvoja, miten liikkeisiin saadaan lisää varmuutta.
Ruudussa meidän ongelma on nyt se, että Unnaa on palkattu siinä hyvin epäjohdonmukaisesti: välillä lelulla ja välillä nameilla. Tarvitaan siis johdonmukaisempaa palkkausta. Muuten ruututreenit jatkuu suurin piirtein samanlaisina kuin tähän asti, mutta tehdään aina väliin niitä näyttö- ja kutsuruutujakin.
Seuraamisessa vasemmalle käännökset kaipaavat vielä paljon treeniä ja Unna voisi ylipäätään käyttää takapäätään tehokkaammin. Tätä ruvetaan nyt treenamaan naksun kanssa. Seuraamisen ja perusasennon paikka on hitusen liian edessä, kuten on huomattu. Riitta neuvoi palkkamaan hitusen taaempaa. Tämä saattaisi auttaa siihen, että paikka siirtyisi pikku hiljaa vähän taaemmaksi. Omiin käsiin myös kiinnitettävä edelleen huomiota!
Tunnari meni ihan härdelliksi, mikä oli ihan mun oma vika, koska tein liikkeen liian vaikeana (eli ihan liikkeenomaisesti). Olisi pitänyt tajuta, että vieras stressaava tilanne, vieras kenttä ja vieraat ihmiset tuo niin paljon häiriötä tilanteeseen, ettei Unna vielä pysty tekemään tällaista liikettä, jonka idean on vasta juuri jotakuinkin oivaltanut. Olisi pitänyt helpottaa... No, ekalla toi siis väärän. Tokalla toi oikean, mutta nosteli varmaan jokaista väärääkin kapulaa. Tehtiin sitten nurmikolla kapulan piilotuksia ensin yhdellä kapulla ja sitten siten, että väärät oli kasassa kauempana ja oma niistä vähän erillään. Näissä toi aina oman. Tunnariin tarvitaan vaan lisää treeniä ja pikku hiljaa lisätään häiriötä uusien paikkojen ja uusien liikkeenohjaajien muodossa. Tunnariin on muistettava opettaa myös virittelysana! Harmittaa, että olin niin epäreilu, että tein liikkeen Unnalle liian vaikeaksi vieraalla kentällä.
Kaukot sitten taas on meidän ikuisuusprojekti. Riitta neuvoi vielä hiomaan tekniikkaa, ja niin me tehdäänkin. Istu-seiso-istu-vaihtoihin saatiin myös idea uudenlaisesta hyppytekniikasta. Unna on aika hyppiväinen, joten ehkä kokeillaan tätä :-) Vire täytyy tässä myös saada sopivaksi... Siinä riittää kyllä tekemistä. Ei ole helppo liike nämä kaukot meille tosiaankaan...
Tokana aamuna oli sitten luento koekestävyydestä. Tässä luennossa oli tosi paljon tärkeää juttua. Päällimmäisenä nyt mielessä seuraavat:
- Koira opetetaan pitämään ohjaajan jäykkää kisakäyttäytymistä ja hiljaa olemista vihjeenä siitä, että suoritus on onnistunut ja palkkaa on pian tulossa. Kilpailunomaisen olemuksen rikkoutuminen taas on vihje siitä, että koira on menettänyt mahdollisuuden palkkioonsa.
- Monet koirat masentuvat loppupalkkatreenistä aluksi, toiset kuumentuvat (kuten Unna). Molemmissa tapauksissa auttaa, kun edetään loppupalkkatreeneissä maltillisesti ja tehdään niitä tarpeeksi.
- Virheitä ei koemaisissa treenissä korjata, niihin ei sen kummemmin reagoida. Treenien jälkeen virheet painetaan mieleen ja niitä hiotaan "tempputreeneissä".
- Yleisöä kannattaa käyttää hyväksi aina kun mahdollista: esim. noutoja yleisöön päin, ruutu lähellä yleisöä jne.
- Erilaissa paikoissa treenaminen!
- Virittelysanat (liikkeisiin ja koko suoritukseen!)
- Liikkeiden välit harjoitellaan erikseen
- Koiran itseluottamuksen kasvattaminen! Luodaan koiralle tunne, että se yleensä aina onnistuu: vaikeat treenit tutuissa olosuhteissa, vieraissa paikoissa sellaisia treenejä, joihin koira pystyy! Tämä kasvattaa huomaamatta myös ohjaajan itseluottamusta.
- Kisaaminen kannattaa, koska vain kisat kertovat totuuden todellisesta tasosta!
Luennon jälkeen tehtiinkin sitten kokeenomainen treeni. Unnan kanssa otettiin seuraaminen, metallinouto ja hyppynouto. Kokonaisuudessaan liikkeet meni ihan ok, ei huipusti, mutta ei huonostikaan. Seuraamisessa ne vasemmalle kääntymiset oli pahin ongelma. Noudot meni ihan ok, mutta metallinoudossa ravasi takaisin tapansa mukaan. Tähän saatiin hyviä neuvoja takaisintulovauhdin lisäämiseksi.
Harjoiteltavaa meillä on aivan erityisesti kuitenkin siinä, miten kehään tullaan ja miten liikkeiden välillä käyttäydytään. Riitta kyllä sanoi, että Unna pitää muhun hyvin kontaktia, mutta mä oon sen yhden kisan jälkeen ollut Unnasta epävarma liikkeiden välillä (pelkään että se karkaa) ja se tietenkin näkyy mun käytöksessä. Näitä on nyt siis treenattava ihan erikseen, esim. niin, että Unna ei saa palkkaa heti liikkeen jälkeen vaan vasta sitä seuranneen odottelu- ja siirtymävaiheen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeenomaista treeniä pitää meidän tehdä enemmän. Ja täytyisi treenata paljon enemmän eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa.
Näiden treenien lisäksi tehtiin molempina päivinä paikkamakuu ja sunnuntaina vielä paikalla istuminen. Nämä kaikki suht ok. Paikkamakuu tehtiin evl:n mukaan ja molempina päivänä Unna kellahti vähän kyljelle, kun palasin sen taakse. Tätä on siis treenattava, jotta pysyy kunnon asennossa. Samoin tokana päivä, kun oltiin ihan loitommaisena rivissä ja viimeisenä siis istumaannousuvuorossa, Unna reagoi muiden istu-käskyihin ainakin kaksi kertaa. Tätä on siis vaan treenattava, jotta malttaisi kuunnella vain mua.
Oli kyllä opettavaiset kaksi päivää. Nyt on taas treeni-intoa ja treenattavat asiat ei tosiaankaan lopu. Mutta hyvä niin, eipä ehditä ainakaan tylsistyä :-)
Kurssilta tuli meille tosi paljon tuiki tärkeää oppia, sekä luennoilta että käytännön treenistä. Ekalta motivointiluennolta päällimmäisenä jäivät mieleen seuraavat asiat:
- Opiskele koiraasi: millä se palkkautuu parhaiten, mistä motivoituu jne. Usein koiraa opetetaan, mutta unohdetaan opiskella koiraa itse.
- Koira muuttuu iän ja kokemuksen mukana; koiran opiskelu ei siis voi koskaan loppua. Vanhempana se voi palkkautua eri asioista kuin aikaisemmin.
- Kehuminen ainoa palkkaustapa, jonka voi tuoda kisoihin. Koira kannattaa opettaa motivoitumaan kehuista.
- Johtajuuden on oltava kunnossa arkielämässä. Siihen ei puututa enää tokokentällä.
- Lelupalkkauksessa lelun tulee käyttäytyä saaliseläimen tavoin. Saalisvietti on usein hyvin kestävä vietti!
- Palkkauksessa on oltava johdonmukainen, jotta koira ei pety palkkaansa. Joitakin koiria voi kuitenkin olla hyvä "stressata" yllätyksillä.
- Motivaatio on sopiva silloin, kun koira kykenee parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sekä teknisesti että vauhdin kannalta.
- Harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin määrä!
- Ensivaikutelma voi olla koiralle merkityksellinen. Mieti siis, miten esittelet koiralle uudet liikkeet!
Ekan päivän treeneissä tehtiin Unnan kanssa ruutua, seuraamista ja erityisesti askelsiirtymiä, tunnaria ja kaukoja. Kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mikä harmitti, mutta oli toisaalta hyvä, koska saatiin sitten todella hyviä neuvoja, miten liikkeisiin saadaan lisää varmuutta.
Ruudussa meidän ongelma on nyt se, että Unnaa on palkattu siinä hyvin epäjohdonmukaisesti: välillä lelulla ja välillä nameilla. Tarvitaan siis johdonmukaisempaa palkkausta. Muuten ruututreenit jatkuu suurin piirtein samanlaisina kuin tähän asti, mutta tehdään aina väliin niitä näyttö- ja kutsuruutujakin.
Seuraamisessa vasemmalle käännökset kaipaavat vielä paljon treeniä ja Unna voisi ylipäätään käyttää takapäätään tehokkaammin. Tätä ruvetaan nyt treenamaan naksun kanssa. Seuraamisen ja perusasennon paikka on hitusen liian edessä, kuten on huomattu. Riitta neuvoi palkkamaan hitusen taaempaa. Tämä saattaisi auttaa siihen, että paikka siirtyisi pikku hiljaa vähän taaemmaksi. Omiin käsiin myös kiinnitettävä edelleen huomiota!
Tunnari meni ihan härdelliksi, mikä oli ihan mun oma vika, koska tein liikkeen liian vaikeana (eli ihan liikkeenomaisesti). Olisi pitänyt tajuta, että vieras stressaava tilanne, vieras kenttä ja vieraat ihmiset tuo niin paljon häiriötä tilanteeseen, ettei Unna vielä pysty tekemään tällaista liikettä, jonka idean on vasta juuri jotakuinkin oivaltanut. Olisi pitänyt helpottaa... No, ekalla toi siis väärän. Tokalla toi oikean, mutta nosteli varmaan jokaista väärääkin kapulaa. Tehtiin sitten nurmikolla kapulan piilotuksia ensin yhdellä kapulla ja sitten siten, että väärät oli kasassa kauempana ja oma niistä vähän erillään. Näissä toi aina oman. Tunnariin tarvitaan vaan lisää treeniä ja pikku hiljaa lisätään häiriötä uusien paikkojen ja uusien liikkeenohjaajien muodossa. Tunnariin on muistettava opettaa myös virittelysana! Harmittaa, että olin niin epäreilu, että tein liikkeen Unnalle liian vaikeaksi vieraalla kentällä.
Kaukot sitten taas on meidän ikuisuusprojekti. Riitta neuvoi vielä hiomaan tekniikkaa, ja niin me tehdäänkin. Istu-seiso-istu-vaihtoihin saatiin myös idea uudenlaisesta hyppytekniikasta. Unna on aika hyppiväinen, joten ehkä kokeillaan tätä :-) Vire täytyy tässä myös saada sopivaksi... Siinä riittää kyllä tekemistä. Ei ole helppo liike nämä kaukot meille tosiaankaan...
Tokana aamuna oli sitten luento koekestävyydestä. Tässä luennossa oli tosi paljon tärkeää juttua. Päällimmäisenä nyt mielessä seuraavat:
- Koira opetetaan pitämään ohjaajan jäykkää kisakäyttäytymistä ja hiljaa olemista vihjeenä siitä, että suoritus on onnistunut ja palkkaa on pian tulossa. Kilpailunomaisen olemuksen rikkoutuminen taas on vihje siitä, että koira on menettänyt mahdollisuuden palkkioonsa.
- Monet koirat masentuvat loppupalkkatreenistä aluksi, toiset kuumentuvat (kuten Unna). Molemmissa tapauksissa auttaa, kun edetään loppupalkkatreeneissä maltillisesti ja tehdään niitä tarpeeksi.
- Virheitä ei koemaisissa treenissä korjata, niihin ei sen kummemmin reagoida. Treenien jälkeen virheet painetaan mieleen ja niitä hiotaan "tempputreeneissä".
- Yleisöä kannattaa käyttää hyväksi aina kun mahdollista: esim. noutoja yleisöön päin, ruutu lähellä yleisöä jne.
- Erilaissa paikoissa treenaminen!
- Virittelysanat (liikkeisiin ja koko suoritukseen!)
- Liikkeiden välit harjoitellaan erikseen
- Koiran itseluottamuksen kasvattaminen! Luodaan koiralle tunne, että se yleensä aina onnistuu: vaikeat treenit tutuissa olosuhteissa, vieraissa paikoissa sellaisia treenejä, joihin koira pystyy! Tämä kasvattaa huomaamatta myös ohjaajan itseluottamusta.
- Kisaaminen kannattaa, koska vain kisat kertovat totuuden todellisesta tasosta!
Luennon jälkeen tehtiinkin sitten kokeenomainen treeni. Unnan kanssa otettiin seuraaminen, metallinouto ja hyppynouto. Kokonaisuudessaan liikkeet meni ihan ok, ei huipusti, mutta ei huonostikaan. Seuraamisessa ne vasemmalle kääntymiset oli pahin ongelma. Noudot meni ihan ok, mutta metallinoudossa ravasi takaisin tapansa mukaan. Tähän saatiin hyviä neuvoja takaisintulovauhdin lisäämiseksi.
Harjoiteltavaa meillä on aivan erityisesti kuitenkin siinä, miten kehään tullaan ja miten liikkeiden välillä käyttäydytään. Riitta kyllä sanoi, että Unna pitää muhun hyvin kontaktia, mutta mä oon sen yhden kisan jälkeen ollut Unnasta epävarma liikkeiden välillä (pelkään että se karkaa) ja se tietenkin näkyy mun käytöksessä. Näitä on nyt siis treenattava ihan erikseen, esim. niin, että Unna ei saa palkkaa heti liikkeen jälkeen vaan vasta sitä seuranneen odottelu- ja siirtymävaiheen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeenomaista treeniä pitää meidän tehdä enemmän. Ja täytyisi treenata paljon enemmän eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa.
Näiden treenien lisäksi tehtiin molempina päivinä paikkamakuu ja sunnuntaina vielä paikalla istuminen. Nämä kaikki suht ok. Paikkamakuu tehtiin evl:n mukaan ja molempina päivänä Unna kellahti vähän kyljelle, kun palasin sen taakse. Tätä on siis treenattava, jotta pysyy kunnon asennossa. Samoin tokana päivä, kun oltiin ihan loitommaisena rivissä ja viimeisenä siis istumaannousuvuorossa, Unna reagoi muiden istu-käskyihin ainakin kaksi kertaa. Tätä on siis vaan treenattava, jotta malttaisi kuunnella vain mua.
Oli kyllä opettavaiset kaksi päivää. Nyt on taas treeni-intoa ja treenattavat asiat ei tosiaankaan lopu. Mutta hyvä niin, eipä ehditä ainakaan tylsistyä :-)
torstai 14. elokuuta 2008
14.8. Tokoilua ja Salmen tsekkauksessa
Edellisten Salmen treenien jälkeen eli viimeiset kaksi viikkoa on treenattu joka päivä tunnaria (vain se yksi toisto päivässä) ja melkein joka päivä kaukoja, liikkeestä istumista, seuraamisen paikalla käännöksiä sekä ruutua. Ruutua ollaan tehty kosketusalustan kanssa. Kosketusalustana toimii pieni rätinpalanen, joka sopii hommaan mainiosti. Kosketusalustan avulla Unna on selvästi parantanut paikkaansa ruudussa ja ruutuun juokseminenkin on muuttunut varmemmaksi. Tänään sitten käytiin taas Salmen tsekkauksessa katsastamassa liikkeitä ja saamassa lisäohjeita.
Treenattiin Killerillä aika aurinkoisessa säässä. Unna oli poikkeuksellisen rauhallinen, jotenkin unessa. En tiedä johtuiko se siitä, ettei käyty kunnon lenkillä ennen treenejä, vai enteileekö tuo juoksuja. No, rauhallisuus ei kyllä mitenkään haitannut tämänpäiväisiä treenejä.
Aloitettiin ruudusta. Unna juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun ja tietenkin oikealle paikalle, kun kosketusalusta oli siellä. Ruudussa Unna ei kuitenkaan kovin tarkasti kuunnellut mua, ja tätä Salme piti ongelmana. Ohjeeksi saatiin kosketusalustan poistaminen ja se, että Unna periaatteessa sheipataan ruutuun (vaikka meneehän se sinne jo). Se saa tästä lähtien naksun ja palkan ruutuun hakeutumisesta. Lähetysmatkaa kasvatetaan vähitellen. Kun matkaa on riittävästi, rupean naksauttamaan vasta seisomaan jäämisestä, jotta oppii paremmin kuuntelemaan seiso-käskyä. Näin jatketaan nyt pari seuraavaa viikkoa. Ruutu kyllä vetää Unnaa mukavasti puoleensa, joten tässä ei sen suurempaa ongelmaa.
Koska Unna oli rauhallinen, uskallettiin ottaa tunnari seuraavaksi liikkeeksi. Tehtiin viidellä häiriökapulalla, mitä ei olla koskaan aikaisemmin vielä tehty. Unna nuuskutteli tosi tarkasti ja toi varmasti oman. Hieno tyttö! Se on nyt selvästi ymmärtänyt liikkeen perimmäisen idean. Vauhtia kapuloille menossa ja takaisin tulossa olisi saanut olla enemmän, mutta en nyt vielä huolestu tästä. Pari viikkoa vahvistellaan vielä jokapäiväisellä treenauksella tuota kunnollista haistelemista ja kapuloille rauhoittumista. Sitten vasta rupean huolestumaan vauhdista... Ja josko sitä vauhtia tulisi lisää, kun varmuus kasvaa. Tunnarin "alkuseremonioita" on myös edelleen vahvistettava, erityisesti sitä mun kapuloista poispäin kääntymistä (jotta Unna pysyy paikallaan eikä kimpoa perusasentoon).
Sitten kaukot, jotka aika lailla entisellä mallilla. Seiso-maahan-vaihto ei vieläkään onnistu kovin pitkältä matkalta. Salme kyllä kehotti lisäämään reippaasti etäisyyttä (puoli metriä päivässä). Ehkä yritetään nyt näin ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Paikallakäännöksiä katsottiin seuraavaksi ja ne Unna teki nyt tarkasti. Hyvä!
Lopuksi tehtiin vielä voi-luoksetulo. Seisomiseen annoin käskyn liian myöhään, ja se meni vähän pitkäksi. Maahanmeno ok. Vauhti aika hidas, mutta harjoitusmäärään nähden ihan ok suoritus.
Seuraavina viikkoina siis edelleen ruudun tehotreenausta, jonka lisäksi keskitytään kaukoihin, tunnariin ja luoksetulon pysäytyksiin.
Millan kuulumisista sen verran, että Milski-raukka joutui taas eilen eläinlääkärille. Se on ontunut vähäsen toista etujalkaansa jo toista viikkoa. Lääkäri tutki jalan liikeradat eikä löytänyt mitään selvää kipukohtaa. Päätettiin sitten kuvata kyynär- ja olkanivelet, koska kaikkein todennäköisin vaihtoehto oli jonkinlainen nivelrikko niissä (onhan Millalla jo ikää...) No, kuvista kuitenkin paljastui, että Millan nivelet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Paljon nuoremman koiran niveliltä vaikuttivat lääkärin mielestä. Tulokseksi tuli siis epäily jonkinlaisesta pienestä lihasrevähdyksestä (mikä voi kyllä olla ihan oikea tulkinta, koska kyllä tytöt aika lailla lenkeillä revittelee ja Milla on aika usein Unnan hyökkäysten uhrina...). Tulehduskipulääkettä ja lepoa siis hoidoksi. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten fysioterapeutille. Lepo on tietenkin tylsää ja hihnalenkit ylipäätään ärsyttäviä. Mutta täytyy nyt yrittää. Hyvä kuitenkin, että mitään vakavaa ei paljastunut ontumisen syyksi.
Treenattiin Killerillä aika aurinkoisessa säässä. Unna oli poikkeuksellisen rauhallinen, jotenkin unessa. En tiedä johtuiko se siitä, ettei käyty kunnon lenkillä ennen treenejä, vai enteileekö tuo juoksuja. No, rauhallisuus ei kyllä mitenkään haitannut tämänpäiväisiä treenejä.
Aloitettiin ruudusta. Unna juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun ja tietenkin oikealle paikalle, kun kosketusalusta oli siellä. Ruudussa Unna ei kuitenkaan kovin tarkasti kuunnellut mua, ja tätä Salme piti ongelmana. Ohjeeksi saatiin kosketusalustan poistaminen ja se, että Unna periaatteessa sheipataan ruutuun (vaikka meneehän se sinne jo). Se saa tästä lähtien naksun ja palkan ruutuun hakeutumisesta. Lähetysmatkaa kasvatetaan vähitellen. Kun matkaa on riittävästi, rupean naksauttamaan vasta seisomaan jäämisestä, jotta oppii paremmin kuuntelemaan seiso-käskyä. Näin jatketaan nyt pari seuraavaa viikkoa. Ruutu kyllä vetää Unnaa mukavasti puoleensa, joten tässä ei sen suurempaa ongelmaa.
Koska Unna oli rauhallinen, uskallettiin ottaa tunnari seuraavaksi liikkeeksi. Tehtiin viidellä häiriökapulalla, mitä ei olla koskaan aikaisemmin vielä tehty. Unna nuuskutteli tosi tarkasti ja toi varmasti oman. Hieno tyttö! Se on nyt selvästi ymmärtänyt liikkeen perimmäisen idean. Vauhtia kapuloille menossa ja takaisin tulossa olisi saanut olla enemmän, mutta en nyt vielä huolestu tästä. Pari viikkoa vahvistellaan vielä jokapäiväisellä treenauksella tuota kunnollista haistelemista ja kapuloille rauhoittumista. Sitten vasta rupean huolestumaan vauhdista... Ja josko sitä vauhtia tulisi lisää, kun varmuus kasvaa. Tunnarin "alkuseremonioita" on myös edelleen vahvistettava, erityisesti sitä mun kapuloista poispäin kääntymistä (jotta Unna pysyy paikallaan eikä kimpoa perusasentoon).
Sitten kaukot, jotka aika lailla entisellä mallilla. Seiso-maahan-vaihto ei vieläkään onnistu kovin pitkältä matkalta. Salme kyllä kehotti lisäämään reippaasti etäisyyttä (puoli metriä päivässä). Ehkä yritetään nyt näin ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Paikallakäännöksiä katsottiin seuraavaksi ja ne Unna teki nyt tarkasti. Hyvä!
Lopuksi tehtiin vielä voi-luoksetulo. Seisomiseen annoin käskyn liian myöhään, ja se meni vähän pitkäksi. Maahanmeno ok. Vauhti aika hidas, mutta harjoitusmäärään nähden ihan ok suoritus.
Seuraavina viikkoina siis edelleen ruudun tehotreenausta, jonka lisäksi keskitytään kaukoihin, tunnariin ja luoksetulon pysäytyksiin.
Millan kuulumisista sen verran, että Milski-raukka joutui taas eilen eläinlääkärille. Se on ontunut vähäsen toista etujalkaansa jo toista viikkoa. Lääkäri tutki jalan liikeradat eikä löytänyt mitään selvää kipukohtaa. Päätettiin sitten kuvata kyynär- ja olkanivelet, koska kaikkein todennäköisin vaihtoehto oli jonkinlainen nivelrikko niissä (onhan Millalla jo ikää...) No, kuvista kuitenkin paljastui, että Millan nivelet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Paljon nuoremman koiran niveliltä vaikuttivat lääkärin mielestä. Tulokseksi tuli siis epäily jonkinlaisesta pienestä lihasrevähdyksestä (mikä voi kyllä olla ihan oikea tulkinta, koska kyllä tytöt aika lailla lenkeillä revittelee ja Milla on aika usein Unnan hyökkäysten uhrina...). Tulehduskipulääkettä ja lepoa siis hoidoksi. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten fysioterapeutille. Lepo on tietenkin tylsää ja hihnalenkit ylipäätään ärsyttäviä. Mutta täytyy nyt yrittää. Hyvä kuitenkin, että mitään vakavaa ei paljastunut ontumisen syyksi.
sunnuntai 10. elokuuta 2008
10.8. Vepeleirillä
Tänä viikonloppuna vepeiltiin Landseeryhdistyksen järjestämällä vepeleirillä Saarijärvellä. Leirille osallistui lansujen lisäksi paljon myös muunrotuisia koiria: nöffejä, kultsuja, flättejä ja muita uimisesta innostuneita koirayksilöitä. Sää oli koko viikonlopun ajan onneksi tosi mukava eikä leirin aikana satanut kertaakaan, vaikka sadetta oli lupailtukin. Majoituttiin leirintäalueen mökissä, josta koirat kyllä tykkäsivät.
Leiri alkoi luennolla vepe-koiran koulutuksesta. Luento käsitteli yleisemminkin koiran koulutuksen perusperiaatteita ja oli sisällöltään mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka perustuikin pääosin sellaiseen näkemykseen koirista ja kouluttamisesta, jota en ihan allekirjoita. Leirillä treenattiin neljällä eri rastilla, jokaisella rastilla eri liikkeitä. Leiriläiset oli jaettu tason mukaan eri ryhmiin, ja Unnan kanssa osallistuimme sellaiseen aloittelijoiden ryhmään, jossa oli mukana jo hieman harjoitelleita koiria sekä täysin alusta alkajia.
Lauantai-aamuna aloitettiin rastilla, jossa jokainen sai harjoitella haluamaansa liikettä. Unnan kanssa treenattiin veneestä hyppyä, koska hyppyyn lähdössä on ollut vähän ongelmia. Myös päivän toisella rastilla treenattiin veneestä hyppyä sekä veneen hakua. Ekalla kerralla veneestä hyppy jälleen hieman arvelutti Unnaa, mutta toisella kerralla se hyppäsi heti ensimmäisestä käskystä. Tarvittiin ehkä se eka harjoituskerta vähän "muistuttamaan", mistä on kysymys. Kuva on tokalta hyppykierrokselta, ja kuvasta näkyy, että Unna aina asettelee tassut kauniisti veneen laidalle ennen veteen ponkaisua :-)
Veneen nouto sujui ihan ok, samoin kuin hukkuvan pelastus. Molemmissa liikkeissä Unna saisi kuitenkin lähteä räjähtävämmin hommiin. Saatiin vinkiksi ottaa sen kanssa uimaanlähtökisoja. Eli koiran kanssa ponkaistaan samaan aikaan veteen ja kilpaillaan jostakin järvessä olevasta, vaikkapa damista. Saas nähdä, miten nämä treenit enää tänä kesänä onnistuvat, mutta viimeistään ensi kesänä sitten. Kuten kuvat osoittavat, Unna kyllä keskittyi tehtäviinsä täysillä :-)
Esineen vienti oli sunnuntain viimeisen rastin teemana. Unna osaa viennin maalla tosi hyvin, mutta veteen viemisessä on edelleen ongelmana sen lähdön jahkaileminen. Luulen kuitenkin, että tämä tästä kyllä valmistuu, kunhan saadaan tarpeeksi toistoja. Lisäksi ohjaajat kehottivat tekemään veneestä koiralle aivan valtavan ihanan paikan, jossa on aina nameja. Esimerkiksi treenien lopussa veneeseen voi "jättää" namikipon, niin että koiralle jää mielikuva, että veneessä on aina herkkuja odottamassa. Seuraavissa treeneissä hinku veneelle on entistä suurempi, kun koira oppii muistamaan sinne jätetyt herkut.
Unna jaksoi hyvin treenata kaksi pitkää päivää putkeen. Sen turnauskestävyys on selvästi kasvanut tässä kesän kuluessa. Suurin haaste vepessä ovat nyt nuo lähtöjen jahkailut, muuten Unna osaisi jo alokasluokan liikkeet ihan hyvin. Lähtöjen jahkailukin luullakseni saattaa poistua myös ihan itsestään, kun Unski vähän kypsyy ja saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Ensi kesänä sen sitten näkee.
Varsin hauskaa leirillä oli muunrotuisten koirien ja erityisesti lansujen ja nöffien seuraaminen. En ole aikaisemmin juurikaan tutustunut lansuihin rotuna, ja ne osoittautuvatkin varsin huvittaviksi koiriksi ja lansu-ihmiset hauskoiksi. Jopa seuraavanlainen "karhu" kävi leirillä hyppäämässä veneestä ja tekemässä vaikutuksen komeudellaan ja kumealla äänellään.
Leiri alkoi luennolla vepe-koiran koulutuksesta. Luento käsitteli yleisemminkin koiran koulutuksen perusperiaatteita ja oli sisällöltään mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka perustuikin pääosin sellaiseen näkemykseen koirista ja kouluttamisesta, jota en ihan allekirjoita. Leirillä treenattiin neljällä eri rastilla, jokaisella rastilla eri liikkeitä. Leiriläiset oli jaettu tason mukaan eri ryhmiin, ja Unnan kanssa osallistuimme sellaiseen aloittelijoiden ryhmään, jossa oli mukana jo hieman harjoitelleita koiria sekä täysin alusta alkajia.
Lauantai-aamuna aloitettiin rastilla, jossa jokainen sai harjoitella haluamaansa liikettä. Unnan kanssa treenattiin veneestä hyppyä, koska hyppyyn lähdössä on ollut vähän ongelmia. Myös päivän toisella rastilla treenattiin veneestä hyppyä sekä veneen hakua. Ekalla kerralla veneestä hyppy jälleen hieman arvelutti Unnaa, mutta toisella kerralla se hyppäsi heti ensimmäisestä käskystä. Tarvittiin ehkä se eka harjoituskerta vähän "muistuttamaan", mistä on kysymys. Kuva on tokalta hyppykierrokselta, ja kuvasta näkyy, että Unna aina asettelee tassut kauniisti veneen laidalle ennen veteen ponkaisua :-)
Veneen nouto sujui ihan ok, samoin kuin hukkuvan pelastus. Molemmissa liikkeissä Unna saisi kuitenkin lähteä räjähtävämmin hommiin. Saatiin vinkiksi ottaa sen kanssa uimaanlähtökisoja. Eli koiran kanssa ponkaistaan samaan aikaan veteen ja kilpaillaan jostakin järvessä olevasta, vaikkapa damista. Saas nähdä, miten nämä treenit enää tänä kesänä onnistuvat, mutta viimeistään ensi kesänä sitten. Kuten kuvat osoittavat, Unna kyllä keskittyi tehtäviinsä täysillä :-)
Esineen vienti oli sunnuntain viimeisen rastin teemana. Unna osaa viennin maalla tosi hyvin, mutta veteen viemisessä on edelleen ongelmana sen lähdön jahkaileminen. Luulen kuitenkin, että tämä tästä kyllä valmistuu, kunhan saadaan tarpeeksi toistoja. Lisäksi ohjaajat kehottivat tekemään veneestä koiralle aivan valtavan ihanan paikan, jossa on aina nameja. Esimerkiksi treenien lopussa veneeseen voi "jättää" namikipon, niin että koiralle jää mielikuva, että veneessä on aina herkkuja odottamassa. Seuraavissa treeneissä hinku veneelle on entistä suurempi, kun koira oppii muistamaan sinne jätetyt herkut.
Unna jaksoi hyvin treenata kaksi pitkää päivää putkeen. Sen turnauskestävyys on selvästi kasvanut tässä kesän kuluessa. Suurin haaste vepessä ovat nyt nuo lähtöjen jahkailut, muuten Unna osaisi jo alokasluokan liikkeet ihan hyvin. Lähtöjen jahkailukin luullakseni saattaa poistua myös ihan itsestään, kun Unski vähän kypsyy ja saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Ensi kesänä sen sitten näkee.
Varsin hauskaa leirillä oli muunrotuisten koirien ja erityisesti lansujen ja nöffien seuraaminen. En ole aikaisemmin juurikaan tutustunut lansuihin rotuna, ja ne osoittautuvatkin varsin huvittaviksi koiriksi ja lansu-ihmiset hauskoiksi. Jopa seuraavanlainen "karhu" kävi leirillä hyppäämässä veneestä ja tekemässä vaikutuksen komeudellaan ja kumealla äänellään.
lauantai 2. elokuuta 2008
1.8. Tokoilua Salmen kanssa
Harjoiteltiin tällä kerralla Lasilandian läheisellä kentällä, joka oli meille ihan uusi paikka. Uusi paikka ei mitenkään Unnaa häirinnyt, vaikkakin kentän vieressä ollut oja kyllä kiehtoi aika tavalla :-)
Aloitettiin seuraamisella. Huomioita seuraamiseen liittyen:
- Liikkeellelähdöt viimeinkin hyvät ja hallitut. Näitä ollaankin treenattu viime viikkoina paljon.
- Perusseuraaminen muutenkin ok.
- Käännöksissä mun on hillittävä käsiäni, etten huido niillä Unnaa kauemmaksi. Erityisesti vasemmalle käännöksissä kädet Salmen mukaan välillä häiritsivät Unnaa.
- Paikallakäännöksissä Unna vähän on ruvennut edistämään, joten niihin nyt hetkeksi makupala mukaan käteen ohjaamaan oikealle paikalle (tai naksu).
- Harjoiteltiin myös suoraan hitaaseen käyntiin ja juoksuun lähtemistä. Nämä on nyt otettava mukaan treeniohjelmaan. Molemmat sujui yllättävän hyvin. Juoksuseuraaminen on muutenkin parantunut.
- Lisäksi uutena asiana otettiin käännösten jälkeiset pysähdykset (käännös oikeaan seis jne.), joita ei olla aikaisemmin tajuttu juurikaan treenata. Näitä harjoiteltava silloin tällöin.
Unna jaksoi tehdä aika pitkän seuraamistreenin hyvässä vireessä ja iloisesti, mihin olen tosi tyytyväinen.
Sitten luoksetulo. Unna vähän arpoi liikkeellelähtöä, jonka taisi nyt sekoittaa niihin kaukoihin, koska ollaan treenattu kaukoja monta kertaa päivässä viime viikot ja luoksetuloja ei ollenkaan. Kun viimein lähti liikkeelle, niin seisomaan pysähdys oli hyvä. Tähän vaan lisää treeniä ja aika paljon läpijuoksuja väliin.
Sitten noudot. Ensin hyppynouto, sitten metalli ja lopuksi tunnari. Hyppynouto kaikin puolin hyvä. Metallissa laukkasi tosi hyvää vauhtia kapulalle, mutta ravasi takaisin, joskin ihan vauhdikkaasti. Tunnarissa ekalla kerralla teki hyvän työn mutta tokalla kerralla, kun lisättiin kapuloita, tallaili niitä vahingossa ja toi sitten väärän. Otettiin kolmas kerta ja toi varmasti ja hyvin oikean. Tästä jatketaan nyt niin, että karsitaan turhat toistot pois (kiihdyttävät Unnaa ja sitten tulee helpommin virheitä). Yksi onnistunut suoritus päivässä ja siitä suuri palkka. Lisäksi aina kun mahdollista mukaan apuohjaaja, joka toimii liikkeenohjaajana. Nyt Unna on tottunut siihen, että vien oman kapulan itse ja oli vähän hämillään, kun Salme toimi liikkurina. Alku- ja loppurutiinit siis kuntoon. Tässä on kuitenkin selvästi edetty aimo harppaus eteenpäin, mikä on ilahduttavaa.
Kaukoissa maa-seiso-maa tekniikka on kohdallaan, mutta liiat toistot kiihdyttävät Unnaa ja sitten se alkaa häseltää, mikä tietenkin aina vaikuttaa siihen, että tekniikka kärsii. Saatiin ohjeeksi ketjuttaa vaihtoja seuraavasti: maa-istu-seiso+ palkka, maa-seiso-maa+palkka. Näitä aina vain yksi onnistunut ketjutus yhdessä treenissä, jotta Unna ei ehdi kiihtyä. Istu-seiso voidaan tehdä jo pitkältä matkalta ja seiso-maa-vaihdon etäisyyttä kasvatetaan hiljakseen. Sisällä sitten erikseen tekniikkatreeniä seiso-istu-vaihtoon, jota ei olla vielä paljoa treenattu.
Lopuksi Unna pääsi oikein kunnolla puljaamaan kentän viereiseen ojaan, ottamaan kiinni sammakoita ja repimään osmankäämiä. Se oli selvästi parempi palkka kuin makkarat konsanaan.
Aloitettiin seuraamisella. Huomioita seuraamiseen liittyen:
- Liikkeellelähdöt viimeinkin hyvät ja hallitut. Näitä ollaankin treenattu viime viikkoina paljon.
- Perusseuraaminen muutenkin ok.
- Käännöksissä mun on hillittävä käsiäni, etten huido niillä Unnaa kauemmaksi. Erityisesti vasemmalle käännöksissä kädet Salmen mukaan välillä häiritsivät Unnaa.
- Paikallakäännöksissä Unna vähän on ruvennut edistämään, joten niihin nyt hetkeksi makupala mukaan käteen ohjaamaan oikealle paikalle (tai naksu).
- Harjoiteltiin myös suoraan hitaaseen käyntiin ja juoksuun lähtemistä. Nämä on nyt otettava mukaan treeniohjelmaan. Molemmat sujui yllättävän hyvin. Juoksuseuraaminen on muutenkin parantunut.
- Lisäksi uutena asiana otettiin käännösten jälkeiset pysähdykset (käännös oikeaan seis jne.), joita ei olla aikaisemmin tajuttu juurikaan treenata. Näitä harjoiteltava silloin tällöin.
Unna jaksoi tehdä aika pitkän seuraamistreenin hyvässä vireessä ja iloisesti, mihin olen tosi tyytyväinen.
Sitten luoksetulo. Unna vähän arpoi liikkeellelähtöä, jonka taisi nyt sekoittaa niihin kaukoihin, koska ollaan treenattu kaukoja monta kertaa päivässä viime viikot ja luoksetuloja ei ollenkaan. Kun viimein lähti liikkeelle, niin seisomaan pysähdys oli hyvä. Tähän vaan lisää treeniä ja aika paljon läpijuoksuja väliin.
Sitten noudot. Ensin hyppynouto, sitten metalli ja lopuksi tunnari. Hyppynouto kaikin puolin hyvä. Metallissa laukkasi tosi hyvää vauhtia kapulalle, mutta ravasi takaisin, joskin ihan vauhdikkaasti. Tunnarissa ekalla kerralla teki hyvän työn mutta tokalla kerralla, kun lisättiin kapuloita, tallaili niitä vahingossa ja toi sitten väärän. Otettiin kolmas kerta ja toi varmasti ja hyvin oikean. Tästä jatketaan nyt niin, että karsitaan turhat toistot pois (kiihdyttävät Unnaa ja sitten tulee helpommin virheitä). Yksi onnistunut suoritus päivässä ja siitä suuri palkka. Lisäksi aina kun mahdollista mukaan apuohjaaja, joka toimii liikkeenohjaajana. Nyt Unna on tottunut siihen, että vien oman kapulan itse ja oli vähän hämillään, kun Salme toimi liikkurina. Alku- ja loppurutiinit siis kuntoon. Tässä on kuitenkin selvästi edetty aimo harppaus eteenpäin, mikä on ilahduttavaa.
Kaukoissa maa-seiso-maa tekniikka on kohdallaan, mutta liiat toistot kiihdyttävät Unnaa ja sitten se alkaa häseltää, mikä tietenkin aina vaikuttaa siihen, että tekniikka kärsii. Saatiin ohjeeksi ketjuttaa vaihtoja seuraavasti: maa-istu-seiso+ palkka, maa-seiso-maa+palkka. Näitä aina vain yksi onnistunut ketjutus yhdessä treenissä, jotta Unna ei ehdi kiihtyä. Istu-seiso voidaan tehdä jo pitkältä matkalta ja seiso-maa-vaihdon etäisyyttä kasvatetaan hiljakseen. Sisällä sitten erikseen tekniikkatreeniä seiso-istu-vaihtoon, jota ei olla vielä paljoa treenattu.
Lopuksi Unna pääsi oikein kunnolla puljaamaan kentän viereiseen ojaan, ottamaan kiinni sammakoita ja repimään osmankäämiä. Se oli selvästi parempi palkka kuin makkarat konsanaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
