Milla
Unna
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Tokopäivä
Tokoiltiin tänään puoli päivää Helmisen Hannan ohjauksessa. Tehtiin kaikki voittajan liikkeet enemmän ja vähemmän kokeenomaisesti ja treenattiin sitten vielä ongelmakohtia. Sää oli kuuma ja aurinkoinen ja kun treenit vielä aloitettiin heti aamusta, niin Unna oli vähän tahmea...
Aluksi paikkamakuu, joka ok.
Seuruu: Kaiken kaikkiaan seuraaminen oli musta aika huonoa, ainoastaan hitaassa käynnissä ja juoksussa Unnalla oli oikeanlaista meininkiä. Alussa jättätti vähän ja paikoin kontakti putoili. Tässä näkyy edelleen se, että seuraamista on treenattu viime aikoina liian vähän. Nyt vauhdinvaihtelutreenejä ja ylipäätään paljon seuruutreenejä, joista kunnon palkka. Peruuttaminen täytyy myös miettiä vielä erikseen.
Istuminen oli Hannan sanojen mukaan hidas mutta vakuuttava :-) Nopeutta lisää istumisleikeillä.
Luoksetulo oli yllättävän hyvä. Teki molemmat stopit suht ok eikä vauhtikaan ollut mikään hirveän hidas, jos nyt ei kovakaan. Sivulletulossa jotenkin pomppasi, sivulletulojakin täytyy nyt siis treenata hetken aikaa erikseen. Stoppeihin lisää "himoa" naminheittelytreeneillä tai kiertelyleikeillä.
Ruutu oli ihan ok, vaikka en taaskaan tiennyt, onko Unna huomannut ruudun vai ei. Ruudussa oli alusta, joten meni hyvälle paikalle ja hyvin maahan. Lopun luoksetulossa ravasi sivulle. --> Paljon ruudun pongaustreenejä, alun virittelykuviot on nyt saatava kuntoon! Lopun luoksetuloa treenattava myös erikseen. Yritetään saada siihen lisää vauhtia Hannan opettamalla namileikillä.
Metalli oli muuten ok, mutta ravasi kumminkin päin. Yleensä menee laukalla mutta ravaa takaisin. Tähänkin täytyy siis saada paluuseen vauhtia, ehkä sillä namikupilla.
Hyppynouto ei luonnistunut ollenkaan, koska Unna päätti kiertää Hannan pikkuesteen. Ei sitten jääty junnamaan tämä, koska en usko siinä oikeasti olevan kovin suurta ongelmaa, yleensä se on Unnan parhaita liikkeitä.
Tunnarissa haisteli hyvin ja löysi varmasti oman. Mutta taas vauhti oli hidas ja ravasi edestakaisin.
Kaukot tehtiin myös kokonaisena liikkeenä. Eteni noin 25 senttiä. Huonoin vaihto oli nyt seisomasta istumaan, ilmesesti vain siinä oli edistänyt. Yllättävän hyvin kuitenkin teki ja yllättävän vähän eteni, koska näin pitkältä matkalta kaukoja ei olla juuri treenattu.
Lopuksi vielä istuminen ryhmässä. Unna oli siirtänyt pari kertaa tassua, mutta muuten istui hyvin ja rauhallisesti.
No nyt tiedetään taas, mitä pitää treenata: Melkein kaikkea, mutta akuuteimpana nyt tuo seuruu ja ruudun virittelyt.
Aluksi paikkamakuu, joka ok.
Seuruu: Kaiken kaikkiaan seuraaminen oli musta aika huonoa, ainoastaan hitaassa käynnissä ja juoksussa Unnalla oli oikeanlaista meininkiä. Alussa jättätti vähän ja paikoin kontakti putoili. Tässä näkyy edelleen se, että seuraamista on treenattu viime aikoina liian vähän. Nyt vauhdinvaihtelutreenejä ja ylipäätään paljon seuruutreenejä, joista kunnon palkka. Peruuttaminen täytyy myös miettiä vielä erikseen.
Istuminen oli Hannan sanojen mukaan hidas mutta vakuuttava :-) Nopeutta lisää istumisleikeillä.
Luoksetulo oli yllättävän hyvä. Teki molemmat stopit suht ok eikä vauhtikaan ollut mikään hirveän hidas, jos nyt ei kovakaan. Sivulletulossa jotenkin pomppasi, sivulletulojakin täytyy nyt siis treenata hetken aikaa erikseen. Stoppeihin lisää "himoa" naminheittelytreeneillä tai kiertelyleikeillä.
Ruutu oli ihan ok, vaikka en taaskaan tiennyt, onko Unna huomannut ruudun vai ei. Ruudussa oli alusta, joten meni hyvälle paikalle ja hyvin maahan. Lopun luoksetulossa ravasi sivulle. --> Paljon ruudun pongaustreenejä, alun virittelykuviot on nyt saatava kuntoon! Lopun luoksetuloa treenattava myös erikseen. Yritetään saada siihen lisää vauhtia Hannan opettamalla namileikillä.
Metalli oli muuten ok, mutta ravasi kumminkin päin. Yleensä menee laukalla mutta ravaa takaisin. Tähänkin täytyy siis saada paluuseen vauhtia, ehkä sillä namikupilla.
Hyppynouto ei luonnistunut ollenkaan, koska Unna päätti kiertää Hannan pikkuesteen. Ei sitten jääty junnamaan tämä, koska en usko siinä oikeasti olevan kovin suurta ongelmaa, yleensä se on Unnan parhaita liikkeitä.
Tunnarissa haisteli hyvin ja löysi varmasti oman. Mutta taas vauhti oli hidas ja ravasi edestakaisin.
Kaukot tehtiin myös kokonaisena liikkeenä. Eteni noin 25 senttiä. Huonoin vaihto oli nyt seisomasta istumaan, ilmesesti vain siinä oli edistänyt. Yllättävän hyvin kuitenkin teki ja yllättävän vähän eteni, koska näin pitkältä matkalta kaukoja ei olla juuri treenattu.
Lopuksi vielä istuminen ryhmässä. Unna oli siirtänyt pari kertaa tassua, mutta muuten istui hyvin ja rauhallisesti.
No nyt tiedetään taas, mitä pitää treenata: Melkein kaikkea, mutta akuuteimpana nyt tuo seuruu ja ruudun virittelyt.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Lauantaina näyttelyssä ja viikon tokoilut
Lauantaina Unna pääsi pitkästä aikaa näyttelyyn. Olin ajatellut, että Unna on ihan hyvässä karvassa, mutta kun näyttelyssä vähän vertailin sitä sukulaiskoiriin, niin sehän olikin kalju! Turkkia täytyy siis kasvatella vähän ennen kuin seuraavan kerran menemme näytelmiin.
Turkin vähyydestä huolimatta Unna saavutti ihan kelpo tuloksen: sai ERIn ja sijoittui toiseksi avoimessa luokassa. Unna esiintyi mielestäni tosi nätisti; tietenkin taitavalla Anne-esittäjällä oli osuutensa asiassa. Perjantaina Anne kävi trimmaamassa Unnan ja Pepin. Unna ei oikein trimmaamisesta tykännyt, mutta onhan se nyt siisti. Se ei yleensäkään juuri arvosta ulkonäönkohennustoimenpiteitä, toisin kuin Peppi, jonka mielestä on ihanaa olla harjattavana ja jonka mielestä kynsien leikkaminenkin on yhtä juhlaa, koska siitä saa makupaloja palkaksi.
Unna ja Peppi pääsivät kivelle poseeraamaan uudistettujen turkkiensa kunniaksi. Unna vasemmalla, Peppi oikealla. On niissä vähän samaa näköä. Tuossa yksittäiskuvassa on Unna, joka kyllä näyttää niiiin nuorelta.
Käytettiin näyttelyn häiriöitä vähän hyväksi ja treenattiin siinä sivussa vähän seuraamista ja kaukoja. Unna ei paljon näyttelyvilinästä välittänyt vaan keskittyi ihan hyvin.
Muuten viikon aikana on keskitytty ruudun ja seuraamisen treenaamiseen. Niihin pitää keskittyä edelleen, seuraaminen on jotenkin huonontunut, koska sitä ei ole harjoiteltu tarpeeksi. Ruutua taas pitäisi treenata vielä paljon enemmän vieraisssa paikoissa.
Muistiinpanoja viikon treeneistä:
To 9.7. Yliopiston päärakennuksen edessä
- Seuraamista: ihan hyvä paikka ja muutenkin täsmällistä.
- Ruuutua kosketusalustan kanssa. Meni hienosti heti oikealle paikalle, vaikka paikka oli outo. Tehtiin myös ruudussa siirtelyjä, jotka onnistui nyt hyvin. Kentällä oli jonkun verran häiriötä, kun Jyväskylän kesän jostain tapahtumasta tulevia ihmisiä kulki ohi. Unna ei juuri kummemmin niihin reagoinut. Häiriön vuoksi otin pienen paikkamakuun juuri kuin suurimmat ihmislaumat vaelsivat ohi. Hyvin pysyi.
- Lopuksi vielä vähän seuraamista ja maasta seuraamanlähtöjä. Ei näissäkään valittamista. Kiva pikkutreeni, Unna oli hyvin mukana (ja Peppi ulisi autossa, vaikka oli jo saanut osansa koulutuksesta...)
Ke 8.7 Kotipihakaukoja, huomio erityisesti ekassa ylösnousussa, monta toistoa ja paljon palkkaa.
Ti 7.7. Liikuntakeskuksen parkkiksella
- Ruutua: yksi ruutuunjuoksu, josta palkka ruutuun. Unna taisi lähteä jo virittelyistä. Pitää panostaa siihen, että virittely onnistuisi kunnolla, nyt en ikinä tiedä, onko se huomannut ruudun vai ei. Meni kuitenkin hyvällä vaihdilla ja hyvälle paikalle.
- Sitten ruudussa siirtelyä. Teki hyvin ja innoissaan. Ruudun edestä siirtyminen keskelle tuntuu olevan kaikista vaikeinta.
- Seuraamista, Juuso käskytti. Huomio erityisesti täsykäännös+seis-tilanteen jälkeisissä perusasennoissa, joista ainakin puolet huonoja (liian edessä). Pääsin kuitenkin palkkaamaankin.
- Yksi metallinouto, Juuso käskytti. Ravasi taas takaisin, huono homma. Mutten ei valittamista.
- Maasta seuraamanlähtöjä (ruudun loppuosaa) muutama toisto, nämä ok.
- Lopuksi hupailtiin kosketusalustan kanssa. Täytyy vahvistella sitä nyt edelleen, jotta saisi Unnan menemään sille oikein kovaa. Sitten yhdistetään se merkkiin.
Ma 6.7. Kotipihassa
- seuraamista naksun kanssa: oli tarkkana ja hyvin mukana. täyskäännös + pysähdys -tapauksissa jää aina liian eteen, näitä muistettava treenata
- kaukoja laudan kanssa (ylös-maahan) --> teknisesti ok, mutta haukkui taas pari kertaa --> treenataan hetken vain ekaa nousua, josta heti palkka
- liikkeestä istuminen --> super!
Su 5.7. Hiekkakentällä, vähän sadetta
- seuraamista, palkkana hubbabubba: oli huonoa, loittoni sivusuunnassa ja jätätti kentän laidalle tultaessa --> naksutreeniä, tarkkuutta!
- ruutua: ekalla ok, mutta jäi aika etureunaan, ei osannut siirtyä keskemmälle, vaan alkoi lisäkäskystä haukkua (epävarmuutta) --> lisää siirtelytreeniä
- tunnari: toi ekalla väärän, tokalla ok --> lisää treeniä myös tähän, aloitusrutiinit kuntoon, nyt ei ekalla oikein tuntunut muistavan, mistä on kyse
Turkin vähyydestä huolimatta Unna saavutti ihan kelpo tuloksen: sai ERIn ja sijoittui toiseksi avoimessa luokassa. Unna esiintyi mielestäni tosi nätisti; tietenkin taitavalla Anne-esittäjällä oli osuutensa asiassa. Perjantaina Anne kävi trimmaamassa Unnan ja Pepin. Unna ei oikein trimmaamisesta tykännyt, mutta onhan se nyt siisti. Se ei yleensäkään juuri arvosta ulkonäönkohennustoimenpiteitä, toisin kuin Peppi, jonka mielestä on ihanaa olla harjattavana ja jonka mielestä kynsien leikkaminenkin on yhtä juhlaa, koska siitä saa makupaloja palkaksi.
Unna ja Peppi pääsivät kivelle poseeraamaan uudistettujen turkkiensa kunniaksi. Unna vasemmalla, Peppi oikealla. On niissä vähän samaa näköä. Tuossa yksittäiskuvassa on Unna, joka kyllä näyttää niiiin nuorelta.
Käytettiin näyttelyn häiriöitä vähän hyväksi ja treenattiin siinä sivussa vähän seuraamista ja kaukoja. Unna ei paljon näyttelyvilinästä välittänyt vaan keskittyi ihan hyvin.
Muuten viikon aikana on keskitytty ruudun ja seuraamisen treenaamiseen. Niihin pitää keskittyä edelleen, seuraaminen on jotenkin huonontunut, koska sitä ei ole harjoiteltu tarpeeksi. Ruutua taas pitäisi treenata vielä paljon enemmän vieraisssa paikoissa.
Muistiinpanoja viikon treeneistä:
To 9.7. Yliopiston päärakennuksen edessä
- Seuraamista: ihan hyvä paikka ja muutenkin täsmällistä.
- Ruuutua kosketusalustan kanssa. Meni hienosti heti oikealle paikalle, vaikka paikka oli outo. Tehtiin myös ruudussa siirtelyjä, jotka onnistui nyt hyvin. Kentällä oli jonkun verran häiriötä, kun Jyväskylän kesän jostain tapahtumasta tulevia ihmisiä kulki ohi. Unna ei juuri kummemmin niihin reagoinut. Häiriön vuoksi otin pienen paikkamakuun juuri kuin suurimmat ihmislaumat vaelsivat ohi. Hyvin pysyi.
- Lopuksi vielä vähän seuraamista ja maasta seuraamanlähtöjä. Ei näissäkään valittamista. Kiva pikkutreeni, Unna oli hyvin mukana (ja Peppi ulisi autossa, vaikka oli jo saanut osansa koulutuksesta...)
Ke 8.7 Kotipihakaukoja, huomio erityisesti ekassa ylösnousussa, monta toistoa ja paljon palkkaa.
Ti 7.7. Liikuntakeskuksen parkkiksella
- Ruutua: yksi ruutuunjuoksu, josta palkka ruutuun. Unna taisi lähteä jo virittelyistä. Pitää panostaa siihen, että virittely onnistuisi kunnolla, nyt en ikinä tiedä, onko se huomannut ruudun vai ei. Meni kuitenkin hyvällä vaihdilla ja hyvälle paikalle.
- Sitten ruudussa siirtelyä. Teki hyvin ja innoissaan. Ruudun edestä siirtyminen keskelle tuntuu olevan kaikista vaikeinta.
- Seuraamista, Juuso käskytti. Huomio erityisesti täsykäännös+seis-tilanteen jälkeisissä perusasennoissa, joista ainakin puolet huonoja (liian edessä). Pääsin kuitenkin palkkaamaankin.
- Yksi metallinouto, Juuso käskytti. Ravasi taas takaisin, huono homma. Mutten ei valittamista.
- Maasta seuraamanlähtöjä (ruudun loppuosaa) muutama toisto, nämä ok.
- Lopuksi hupailtiin kosketusalustan kanssa. Täytyy vahvistella sitä nyt edelleen, jotta saisi Unnan menemään sille oikein kovaa. Sitten yhdistetään se merkkiin.
Ma 6.7. Kotipihassa
- seuraamista naksun kanssa: oli tarkkana ja hyvin mukana. täyskäännös + pysähdys -tapauksissa jää aina liian eteen, näitä muistettava treenata
- kaukoja laudan kanssa (ylös-maahan) --> teknisesti ok, mutta haukkui taas pari kertaa --> treenataan hetken vain ekaa nousua, josta heti palkka
- liikkeestä istuminen --> super!
Su 5.7. Hiekkakentällä, vähän sadetta
- seuraamista, palkkana hubbabubba: oli huonoa, loittoni sivusuunnassa ja jätätti kentän laidalle tultaessa --> naksutreeniä, tarkkuutta!
- ruutua: ekalla ok, mutta jäi aika etureunaan, ei osannut siirtyä keskemmälle, vaan alkoi lisäkäskystä haukkua (epävarmuutta) --> lisää siirtelytreeniä
- tunnari: toi ekalla väärän, tokalla ok --> lisää treeniä myös tähän, aloitusrutiinit kuntoon, nyt ei ekalla oikein tuntunut muistavan, mistä on kyse
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Peppi söi kiven
Kukaan ei kiven syöntiä havainnut, koska todennäköisesti Peppi oli ollut salamannopea ja nielaissut kiven kiireesti, ettei Unna vaan pääse saaliista jaolle. Ei olisi kannattanut nielaista, sillä oksennushan siitä seurasi.
Me ihmiset huomasimme vasta oksennuksesta, että Peppi on sairas. Ja kun ruokakaan ei enää ahmatille maistunut, ymmärsimme, että hätä on suuri. Syötimme sitten Peppi-pololle parafiiniöljyä, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Öljy ei kuitenkaan riittänyt avuksi ja lääkäriin oli lähdettävä. Röntgenissä näkyi kunnon kivi ja Peppi päätyi leikkauspöydälle.
Kotiin päästyään Peppi oli tosi säälittävä, aivan tokkurassa ja heikkona. Se inhosi kauluria niin paljon, että pystyi vain huojumaan paikallaan liikkumatta senttiäkään se päässä. Kauluri päässä se ei voinut kuvitellakaan makaavansa. Tilanteen dramatiikkaa lisäsi se, että Milla pelkäsi kauluripäistä Peppiä ihan hirveästi. Se kävi kurkkimassa kodinhoitohuoneessa huojuvaa Peppiä ja tärisi ihan kauttaaltaan pelosta. Milla ei ole koskaan nähnyt kauluripäistä koiraa, koska se on aina itse ollut meillä aikaisemmin se, joka on kaaluria tarvinnut. Onneksi kaulurista päästiin kuitenkin nopeasti eroon, koska Peppi ei ollenkaan edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa.
Nyt vähän alle viikko leikkauksesta Peppi on jo aivan oma itsensä. Ruoka maistuu ja riekkuakin se haluaisi, mutta vielä se joutuu kuitenkin kulkemaan rauhallisesti ja nätisti hihnan päässä (mikä on kyllä niin vaikeaa...)
Pikku potilaan poseerauksia:
Me ihmiset huomasimme vasta oksennuksesta, että Peppi on sairas. Ja kun ruokakaan ei enää ahmatille maistunut, ymmärsimme, että hätä on suuri. Syötimme sitten Peppi-pololle parafiiniöljyä, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Öljy ei kuitenkaan riittänyt avuksi ja lääkäriin oli lähdettävä. Röntgenissä näkyi kunnon kivi ja Peppi päätyi leikkauspöydälle.
Kotiin päästyään Peppi oli tosi säälittävä, aivan tokkurassa ja heikkona. Se inhosi kauluria niin paljon, että pystyi vain huojumaan paikallaan liikkumatta senttiäkään se päässä. Kauluri päässä se ei voinut kuvitellakaan makaavansa. Tilanteen dramatiikkaa lisäsi se, että Milla pelkäsi kauluripäistä Peppiä ihan hirveästi. Se kävi kurkkimassa kodinhoitohuoneessa huojuvaa Peppiä ja tärisi ihan kauttaaltaan pelosta. Milla ei ole koskaan nähnyt kauluripäistä koiraa, koska se on aina itse ollut meillä aikaisemmin se, joka on kaaluria tarvinnut. Onneksi kaulurista päästiin kuitenkin nopeasti eroon, koska Peppi ei ollenkaan edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa.
Nyt vähän alle viikko leikkauksesta Peppi on jo aivan oma itsensä. Ruoka maistuu ja riekkuakin se haluaisi, mutta vielä se joutuu kuitenkin kulkemaan rauhallisesti ja nätisti hihnan päässä (mikä on kyllä niin vaikeaa...)
Pikku potilaan poseerauksia:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
