Tytöt päättivät synkronoida juoksunsa: Unnan juoksu alkoi viime keskiviikkona ja Millan tänään. Unnalla oli viimeksi juoksu melkein tasan kahdeksan kuukautta sitten, Millalla taas noin vuosi sitten. Vanhemmiten Millalla onkin ollut juoksut enää vain kerran vuodessa, mikä on hyvä juttu. Unna taas vaikuttaa sellaiselta "hormonihirviöltä", että saa nähdä, miten se juoksunsa rytmittää. Mutta tämä kahdeksan kuukauden väli olisi ihan sopiva.
Juoksut aiheuttaa nyt sen, että joudutaan taas pitämään taukoa agilitystä. Harmillista. Samoin eiliset Taitavien Tassujen häiriötreenit jäivät välistä. Uros olisi selvästi siinä suhteessa mukavampi harrastuskumppani, että ei tulisi tällaisia pakollisia taukoja yhteistreenistä...
Yksin ja kaksin koirien kanssa ollaan kyllä treenattu. Viime aikojen suurin edistysaskel on tapahtunut ruudun harjoittelussa, johon sain kullanarvosia vinkkejä Tuijalta. Nyt ollaan tehty ruutua kosketusalustan kanssa ja Unna ymmärtää koko jutun huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Ruudun hiominen kokonaiseksi liikkeeksi ja sellaiseksi, että se toimii kaikkialla, vaatii tietenkin vielä paljon aikaa, mutta nyt ollaan selvästi oikealla uralla! Kaukoissa erityisesti seisomasta maahan ja seisomasta istumaan -vaihdot tuottavat edelleen huomattavan suurta päänvaivaa, mutta yritämme treenata niitä joka päivä mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa - Unnalla kun on taipumus aina välillä hieman innostua liikaa :-) Juoksujen aikaan panostetaankin oikein ekstrapaljon kaukojen sisätreeniin... Eiköhän se siitä jonakin päivänä loksahda kohdalleen.
tiistai 29. tammikuuta 2008
tiistai 15. tammikuuta 2008
15.1. Agiongelmia
Tänään päästiin taas Unnan kanssa agilitytreeneihin. Hauskaa oli jälleen kerran, mutta joulutauko on selvästi ollut vähän turmiollinen meidän agilitytaidoille. Sekä tänään että viime viikolla Unna on ollut agitreneissä aikamoisessa herkkis-mielentilassa. Viimeksi se säikkyi pöytää, joka jotenkin kolahti, kun Unna hyppäsi sille. Tänään ongelmia tuotti puomi.
Unnan herkkistely agilitykentällä on vähän outoa, koska aikaisemmin Unna on suorittanut esteet tuhatta ja sataa. Esimerkiksi puomi on ollut aina ihan ehdoton suosikki. Keinu on ollut se, joka on vähän pelottanut. Herkkistelylle on mielestäni kaksi mahdollista syytä. Toinen on se, että Unna on ehkä yleistänyt pelkonsa keinua kohtaan muihinkin kontaktiesteisiin (koska nimenomaan kontaktiesteet ovat nyt vaikeita, ei muut). Toinen vaihtoehto on se, että herkkistely johtuu mahdollisesti tulossa olevista juoksuista ja niihin liittyvästä hormonimyllerryksestä. Täytyy nyt katsoa. Toivottavasti kyse on kuitenkin jostakin ohimenevästä ilmiöstä... Ja jos ei ole, niin sitten vaan etenemme treeneissä hitaasti ja vähitellen ja opettelemme uudelleen tykkäämään kontaktiesteistä.
Kontaktiesteongelmista huolimatta treeneissä oli kuitenkin muuten varsin mukavaa. Ohjauskuvioista harjoittelimme tänään takaa leikkausta ja "persjättöä". Takaaleikkaus sujui hyvin. Persjätötkin sujuivat ihan mukavasti, Unna pysyi aivan mainiosti mukana, mutta ohjaajalla oli hieman korjaamista omassa toiminnassaan. Muutaman kerran valssailin aivan turhaan, mikä on sikäli ihmeellistä, että en ole edes tiennyt osaavani valssata.... :-) Mun täytyisi nyt vaan oppia ohjaamaan Unnaa rauhallisemmin, sillä se kuuntelee ohjeita tosi hyvin.
Unnan herkkistely agilitykentällä on vähän outoa, koska aikaisemmin Unna on suorittanut esteet tuhatta ja sataa. Esimerkiksi puomi on ollut aina ihan ehdoton suosikki. Keinu on ollut se, joka on vähän pelottanut. Herkkistelylle on mielestäni kaksi mahdollista syytä. Toinen on se, että Unna on ehkä yleistänyt pelkonsa keinua kohtaan muihinkin kontaktiesteisiin (koska nimenomaan kontaktiesteet ovat nyt vaikeita, ei muut). Toinen vaihtoehto on se, että herkkistely johtuu mahdollisesti tulossa olevista juoksuista ja niihin liittyvästä hormonimyllerryksestä. Täytyy nyt katsoa. Toivottavasti kyse on kuitenkin jostakin ohimenevästä ilmiöstä... Ja jos ei ole, niin sitten vaan etenemme treeneissä hitaasti ja vähitellen ja opettelemme uudelleen tykkäämään kontaktiesteistä.
Kontaktiesteongelmista huolimatta treeneissä oli kuitenkin muuten varsin mukavaa. Ohjauskuvioista harjoittelimme tänään takaa leikkausta ja "persjättöä". Takaaleikkaus sujui hyvin. Persjätötkin sujuivat ihan mukavasti, Unna pysyi aivan mainiosti mukana, mutta ohjaajalla oli hieman korjaamista omassa toiminnassaan. Muutaman kerran valssailin aivan turhaan, mikä on sikäli ihmeellistä, että en ole edes tiennyt osaavani valssata.... :-) Mun täytyisi nyt vaan oppia ohjaamaan Unnaa rauhallisemmin, sillä se kuuntelee ohjeita tosi hyvin.
maanantai 14. tammikuuta 2008
14.1. Milla kaverikoiralenkillä
Milla on aina ollut kaikkien kaveri. Vuoden vaihteessa se kuitenkin päätti ryhtyä ihan viralliseksi kaverikoiraksi. Tänään olimme sitten ensimmäistä kertaa tutustumassa kaverikoiratoimintaan - lähinnä muihin kaverikoiriin ja heidän ihmisiinsä.
Milla tuli hyvin toimeen kaikkien mukana olleiden koirien kanssa, mutta oli kuitenkin luonteenomaiseen tapaansa kiinnostuneempi ihmisistä, joiden rapsutukset kelpasivat.... Lenkkeilimme kaverikoiraporukan kanssa Killerin pimeissä metsissä ja puhuimme siitä, mitä kaverikoiratoiminta tarkoittaa. Milla hölkötteli joukon kärjessä, niin kuin arvonsa tuntevan rouvan tietenkin kuuluukin, eikä välittänyt juuri peuhata nuorempien kanssa. Minä sain kaverikoiraihmisiltä hyvää opastusta toimintaan. Seuraavaksi menen ilman Millaa katsomaan, millaisia kaverikoiravierailut ovat, ja sitten seuraavalla kerralla Millakin pääsee mukaan.
Milla on niin ihmisrakas, rauhallinen ja luottavainen tapaus, että kaverikoiratoiminta on sille juuri sopivaa puuhaa. Hyvä, että Milla päätti tehdä tällaisen uudenvuodenlupauksen. ;-)
Milla tuli hyvin toimeen kaikkien mukana olleiden koirien kanssa, mutta oli kuitenkin luonteenomaiseen tapaansa kiinnostuneempi ihmisistä, joiden rapsutukset kelpasivat.... Lenkkeilimme kaverikoiraporukan kanssa Killerin pimeissä metsissä ja puhuimme siitä, mitä kaverikoiratoiminta tarkoittaa. Milla hölkötteli joukon kärjessä, niin kuin arvonsa tuntevan rouvan tietenkin kuuluukin, eikä välittänyt juuri peuhata nuorempien kanssa. Minä sain kaverikoiraihmisiltä hyvää opastusta toimintaan. Seuraavaksi menen ilman Millaa katsomaan, millaisia kaverikoiravierailut ovat, ja sitten seuraavalla kerralla Millakin pääsee mukaan.
Milla on niin ihmisrakas, rauhallinen ja luottavainen tapaus, että kaverikoiratoiminta on sille juuri sopivaa puuhaa. Hyvä, että Milla päätti tehdä tällaisen uudenvuodenlupauksen. ;-)
maanantai 7. tammikuuta 2008
7.1. Tokottelua häiriössä
Tänään sitten alkoi uusi projekti: siedätetään Unnaa tekemään tokoliikkeitä häiriössä. Tähän asti me ollaan usein treenattu aika rauhallisissa ympäristöissä ja itse asiassa melko vähän muiden kuin tuttujen koirien läsnä ollessa. Häiriötä lähdettiin hakemaan Taitavien Tassujen ryhmästä. Ja sitä sitten riittikin ihan kivasti...
Treeneissä oli ehkä kymmenkunta koiraa. Unna oli treenien aluksi aivan ylikiihtyneessä mielentilassa, muisti ilmeisesti pentuaikojan positiiviset kokemukset samalta kentältä tai jotain. Aika lailla piti olla äänessä. Wuh Wuh!
Tehtiin ensin pujottelua, ihan ok. Sitten paikkamakuu, 3 min. En mennyt piiloon, koska Unna oli kiihkona. Hyvin kuitenkin pysyi, mutta siinä vaiheessa kun muut tulivat piilosta, alkoi heiluttaa häntää sataa ja tuhatta. Istui perusasentoon "liikkeenohjaajan" käsky-kehotuksesta.
Sitten tehtiin perusasennosta maahanmenoja ja maasta perusasentoon nousuja rivissä vuorotellen, ideana se, että koira reagoisi hyvin omiin käskyihin mutta ei muihin. Unna sukelsi muutaman kerran maahan, kun vieressä olija komensi omaa koiraansa. Eli tällaista treeniä tarvitaan tosiaankin lisää! Unna oli edelleen liian kiihkoissaan. Jos olisi ollut sopivammassa vireessä, olisi varmasti keskittynyt paremmin vain muhun.
Sitten tehtiin aikamoinen härdelli-harjoitus, jossa ymmärtääkseni harjoiteltiin jääviä liikkeitä (seiso, maahan, istu), koiran taakse palaamista, ja luoksetuloa. En osaa selittää, miten homma meni, mutta koiran takaa kiersivät kaikki muutkin kuin vain oma ohjaaja. Tämä oli selvästi liian vaikea harjoitus Unnalle, se kääntyili jäävissä liikkeissä tosi paljon. Luoksetulot teki hyvin. Jäävissä liikkeissä taakse palaaminen on Unnalle vielä sen verran uusi juttu, että en tiedä, oliko tällainen kohtuuttoman suuri häiriö edes hyväksi harjoittelun etemisen kannalta tässä vaiheessa. No, toivottavasti siitä ei kuitenkaan haittakaan ollut. Ja joka tapauksessa huomattiin ainakin se, että treeniä tarvitaan lisää.
Lopuksi vielä luoksetulo ja lyhyt paikalla istuminen. Nämä suht ok. Luoksetulossa tosin lopun perusasento huono, mutta se johtunee siitä, että päätin vasta eilen, että muutamme liikkeen niin, että Unna tuleekin suoraan sivulle eikä eteen. Päätin näin, koska Unna ennakoi sivulle tuloa paljon, mikä johtuu varmasti siitä, että sitä on palkittu niin paljon enemmän sivulta kuin edestä. Sivulle tulo on selvästi luonnollisempaa ja mieluisampaa kuin eteen istuminen.
Aikamoiset treenit. Mukavaa oli kuitenkin se, että Unnan puoliveli Kapu oli samoissa treeneissä. Oli mukava nähdä "sukulaispoikaa". Muutaman viikon päästä sitten jatketaan tätä projektia.
Treeneissä oli ehkä kymmenkunta koiraa. Unna oli treenien aluksi aivan ylikiihtyneessä mielentilassa, muisti ilmeisesti pentuaikojan positiiviset kokemukset samalta kentältä tai jotain. Aika lailla piti olla äänessä. Wuh Wuh!
Tehtiin ensin pujottelua, ihan ok. Sitten paikkamakuu, 3 min. En mennyt piiloon, koska Unna oli kiihkona. Hyvin kuitenkin pysyi, mutta siinä vaiheessa kun muut tulivat piilosta, alkoi heiluttaa häntää sataa ja tuhatta. Istui perusasentoon "liikkeenohjaajan" käsky-kehotuksesta.
Sitten tehtiin perusasennosta maahanmenoja ja maasta perusasentoon nousuja rivissä vuorotellen, ideana se, että koira reagoisi hyvin omiin käskyihin mutta ei muihin. Unna sukelsi muutaman kerran maahan, kun vieressä olija komensi omaa koiraansa. Eli tällaista treeniä tarvitaan tosiaankin lisää! Unna oli edelleen liian kiihkoissaan. Jos olisi ollut sopivammassa vireessä, olisi varmasti keskittynyt paremmin vain muhun.
Sitten tehtiin aikamoinen härdelli-harjoitus, jossa ymmärtääkseni harjoiteltiin jääviä liikkeitä (seiso, maahan, istu), koiran taakse palaamista, ja luoksetuloa. En osaa selittää, miten homma meni, mutta koiran takaa kiersivät kaikki muutkin kuin vain oma ohjaaja. Tämä oli selvästi liian vaikea harjoitus Unnalle, se kääntyili jäävissä liikkeissä tosi paljon. Luoksetulot teki hyvin. Jäävissä liikkeissä taakse palaaminen on Unnalle vielä sen verran uusi juttu, että en tiedä, oliko tällainen kohtuuttoman suuri häiriö edes hyväksi harjoittelun etemisen kannalta tässä vaiheessa. No, toivottavasti siitä ei kuitenkaan haittakaan ollut. Ja joka tapauksessa huomattiin ainakin se, että treeniä tarvitaan lisää.
Lopuksi vielä luoksetulo ja lyhyt paikalla istuminen. Nämä suht ok. Luoksetulossa tosin lopun perusasento huono, mutta se johtunee siitä, että päätin vasta eilen, että muutamme liikkeen niin, että Unna tuleekin suoraan sivulle eikä eteen. Päätin näin, koska Unna ennakoi sivulle tuloa paljon, mikä johtuu varmasti siitä, että sitä on palkittu niin paljon enemmän sivulta kuin edestä. Sivulle tulo on selvästi luonnollisempaa ja mieluisampaa kuin eteen istuminen.
Aikamoiset treenit. Mukavaa oli kuitenkin se, että Unnan puoliveli Kapu oli samoissa treeneissä. Oli mukava nähdä "sukulaispoikaa". Muutaman viikon päästä sitten jatketaan tätä projektia.
lauantai 5. tammikuuta 2008
5.1. Joulukuun sheippausprojekti: Puhelin
Joulukuun sheippausprojekti alkoi vasta tapaninpäivänä. Katsottiin tv:stä opaskoirakoulusta kertovaa ohjelmaa ja siitä inspiroituneena ajattelin, että voisin kerrankin opettaa Unnalle jonkun oikeasti hyödyllisen tempun ;-). Ajattelin, että hyödyllistä olisi se, jos Unna osaisi etsiä ja tuoda mulle puhelimen käskystä. Sheippausprojektin lopullinen tavoite siis on se, että voin itse maata sohvalla ja pyytää Unna hakemaan puhelimen oli se sitten missä vain.
Aluksi tämä tavoite oli tietenkin pilkottava osiin. Aloitin sillä tavalla, että istuin lattialla ja laitoin puhelimen mun ja Unnan väliin. Naksautin Unnalle aluksi kaikista puhelimeen päin kohdistuvista liikkeistä. Näitä ei tarvittu kuin muutama, ja Unna jo nosti puhelimen mulle - asioiden nostaminen, kantaminen ja noutaminen on Unnalle jotenkin niin luonnollinen tapa toimia... Nostin sitten kriteeriä sillä tavalla, että laitoin puhelimen ensin viereiselle tuolille ja odotin, että Unna tuo sen siitä mulle käteen. Tämäkin onnistui helposti. Tässä vaiheessa sitten nimesin toiminnan ja vihjeenä toimi siis "puhelin".
Tämän jälkeen homma jatkui niin, että vein puhelinta eri huoneisiin ja erilaisiin paikkoihin ja pyysin Unnaa hakemaan sen mulle. Hyvin onnistui tämäkin. Mutta vaikka noutaminen onnistuikin, tässä vaiheessa oli kuitenkin aika selvää, että Unna ei vielä ollut sisäistänyt vihjeen merkitystä, vaan pikemminkin ajatteli, että "ahaa, nyt leikitään tätä puhelinleikkiä". Testasinkin seuraavaksi sitä, miten hyvin Unna puhelin-vihjeen tuntee, sillä tavalla, että laitoin lattialle erilaisia leluja, ja sanoin "puhelin". No, ensin tuli käteen motivointipatukka! Jätin palkitsematta ja kyllä se puhelin sieltä sitten löytyi. Seuraavaksi vahvistamme nyt siis puhelimen erottamista muista "leluista" ja sitä, että puhelin-vihje liittyy nimenomaan puhelimen noutamiseen.
Ja joo, on se puhelin tietenkin tämän jälkeen aina vähän kuolassa, mutta eipä se mua haittaa.... :-)
Ja kyllähän me joulukuussa ja nyt tammikuun alussa ollaan paljon muutakin temppuiltu, mutta lähinnä enimmäkseen ollaan vahvistettu vanhoja juttuja. Peruuttamista ollaan harjoiteltu niin, että Unna peruuttaisi kauemmaksi ja irti musta niin, että mun ei tarvitsisi liikkua ollenkaan. Tämä menee ihan hyvin. Lisäksi viime päivinä olen vahvistellut kosketusalustaa, koska taidan kuitenkin kokeilla sitä ruudun opettamisessa. Lisäksi ollaan harjoiteltu kiertämistä toiseen suuntaan. Kohteiden kiertäminen vasemmalta puolelta on Unnalle helppoa, mutta toiseen suuntaan se oli vaikeampaa. Nyt tämäkin kuitenkin rupeaa menemään jo sujuvammin. Tokoiltukin ollaan tietenkin päivittäin, mutta siitä "raportoin" erikseen myöhemmin.
Aluksi tämä tavoite oli tietenkin pilkottava osiin. Aloitin sillä tavalla, että istuin lattialla ja laitoin puhelimen mun ja Unnan väliin. Naksautin Unnalle aluksi kaikista puhelimeen päin kohdistuvista liikkeistä. Näitä ei tarvittu kuin muutama, ja Unna jo nosti puhelimen mulle - asioiden nostaminen, kantaminen ja noutaminen on Unnalle jotenkin niin luonnollinen tapa toimia... Nostin sitten kriteeriä sillä tavalla, että laitoin puhelimen ensin viereiselle tuolille ja odotin, että Unna tuo sen siitä mulle käteen. Tämäkin onnistui helposti. Tässä vaiheessa sitten nimesin toiminnan ja vihjeenä toimi siis "puhelin".
Tämän jälkeen homma jatkui niin, että vein puhelinta eri huoneisiin ja erilaisiin paikkoihin ja pyysin Unnaa hakemaan sen mulle. Hyvin onnistui tämäkin. Mutta vaikka noutaminen onnistuikin, tässä vaiheessa oli kuitenkin aika selvää, että Unna ei vielä ollut sisäistänyt vihjeen merkitystä, vaan pikemminkin ajatteli, että "ahaa, nyt leikitään tätä puhelinleikkiä". Testasinkin seuraavaksi sitä, miten hyvin Unna puhelin-vihjeen tuntee, sillä tavalla, että laitoin lattialle erilaisia leluja, ja sanoin "puhelin". No, ensin tuli käteen motivointipatukka! Jätin palkitsematta ja kyllä se puhelin sieltä sitten löytyi. Seuraavaksi vahvistamme nyt siis puhelimen erottamista muista "leluista" ja sitä, että puhelin-vihje liittyy nimenomaan puhelimen noutamiseen.
Ja joo, on se puhelin tietenkin tämän jälkeen aina vähän kuolassa, mutta eipä se mua haittaa.... :-)
Ja kyllähän me joulukuussa ja nyt tammikuun alussa ollaan paljon muutakin temppuiltu, mutta lähinnä enimmäkseen ollaan vahvistettu vanhoja juttuja. Peruuttamista ollaan harjoiteltu niin, että Unna peruuttaisi kauemmaksi ja irti musta niin, että mun ei tarvitsisi liikkua ollenkaan. Tämä menee ihan hyvin. Lisäksi viime päivinä olen vahvistellut kosketusalustaa, koska taidan kuitenkin kokeilla sitä ruudun opettamisessa. Lisäksi ollaan harjoiteltu kiertämistä toiseen suuntaan. Kohteiden kiertäminen vasemmalta puolelta on Unnalle helppoa, mutta toiseen suuntaan se oli vaikeampaa. Nyt tämäkin kuitenkin rupeaa menemään jo sujuvammin. Tokoiltukin ollaan tietenkin päivittäin, mutta siitä "raportoin" erikseen myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
