Perjantaina heti töiden jälkeen pakattiin koko porukka autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Punkalaidunta. Siellä oli CTC:n järjestämä Naksutinkoulutuksen perustaidot I -leiri. Minä (Niina) osallistuin koulutuksiin Unskin kanssa. Juuso oli kuunteluoppilaana, ja Millan kanssa treenattiin väliajoilla.
Leirillä harjoiteltiin ja hiottiin lähinnä kouluttajien mekaanisia taitoja. Mun mekaaniset taidot tosiaan vaativatkin hiomista... :-) Treeneissä tehtiin myös luopumisharjoituksia (sujuvat Unskilta hyvin), kosketuskeppiä (myös tuttu juttu) sekä kosketusalustaa. Kosketusalusta oli Unnalle uusi juttu, mutta hyvin nopeasti se sen oivalsi ja pääsin jo leirin aikana liittämään kosketusalustalle menoon KOSKE-vihjesanan. Kosketusalustan opettaminen oli hieno juttu, koska me tullaan tarvitsemaan sitä Unnan kanssa sekä tokossa (ekana avoimen luoksetulossa) että agilityssä kontaktiesteillä. Kosketuskepin hyödyllisyydestä en ole niin vakuuttunut Unnan kohdalla. Joillekin koirille se varmasti sopii ja moneen tarkoitukseen, mutta Unnan kanssa en oikein keksi, mitä sillä tekisin. Seuraamista tai perusasentoa en lähtisi kosketuskepin avulla opettamaan, se tuntuis musta liian monimutkaiselta (liian monta liikkuvaa osaa hallittavaksi, kun omassa kropassakin on jo tarpeeksi miettimistä...).
Leirillä kuulimme myös monta luentoa naksutinkoulutuksen perusteista. Selväksi tuli se, millaiseen näkemykseen oppimisesta tämä koulutussuunta perustuu ja miten asioita käytönnössä kannattaa opettaa. Paljon oli tuttua (olenhan koirankoulutuskirjojen fanaattinen lukija...) mutta tietyt asiat myös selkeytyivät. Loppukeskustelussa leirillä kävimme kierroksen, jossa jokainen osallistuja sai kertoa, mitä aikoo koiralleen seuraavaksi opettaa ja millä tavalla. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja ideoita, mitä kaikkia temppuja alamme treenaamaan. Yksi tärkeä juttu pitää mielessä on se, että joka kuukausi pitäisi sheipata ainakin yksi uusi asia koiralle, jotta omat kouluttajan taidot pysyisivät kunnossa. Meidän temppulistalla tulevaisuutta varten ovat ainakin seuraavat asiat:
- Näyttelyhäkkiin meno käskystä (nyt Unna kyllä menee, jos viskoo häkkiin makkaraa... Ja kyllä se siellä nukkuukin joskus päivisin, joten tämän pitäisi itse asiassa olla ihan helppo juttu. Jostain syystä ei olla vaan panostettu tähän)
- Takajalan nostaminen (sen on onnistuttava!)
- Ryömiminen (sekä etu- että takaperin)
- Esineiden (esim. roskakorin ja puun) kiertäminen
Ja tietenkin esim. peruuttamista pitäisi saada paremmaksi, jotta Unski peruuttaisi pidemmälle taakse ja kauemmaksi musta. Tämä pitäisi varmaan tehdä niin, että palkka tulisi Unnalle etujalkojen taakse sen kropan alle. Se nimittäin leirillä tuli selväksi, että palkkion suunnalla voi vaikuttaa tosi paljon lopputulokseen. "Click fo action, feed for position".
Leiri oli kokonaisuudessaan mukava ja opettavainen. Treeniä olisi saanut olla enemmänkin mun makuun, mutta mä oonkin fanaattinen myös treenauksen suhteen. Leiripaikka Punkalaitumella oli mukava ja erityistä ekstraa oli pihalla kulkeva "mini"possu.
Hauskaa leirillä oli myös toisten koirien seuraaminen. Meidän ryhmässä oli Unnan lisäksi toinenkin kultsu, yksi corgi, ranskanbulldoggi ja australiankarjakoira. Oli kiinnostavaa seurata, miten eri tavoin koirat juttujaan tekivät ja miten ne reagoivat uusien asioiden opettamiseen (esim. just kosketusalustaan). Meidän ryhmän toinen kultsu oli aivan superihana, innoissaan koko ajan ja tosi oivaltava. Unna taas näytti itsestään vähän vähemmän ihanan puolen räkyttämällä täysillä aina kun tekeminen loppui... No, Unnassa on intoa ja tahtoa kuin pienessä kylässä ja se on toisaalta hyvä juttu. Ja sainpahan leirillä samalla hyviä vinkkejä siihen, miten (yrittää) poistaa turhaa räksytystä. Nyt odotellaan seuraavaa leiriä...
sunnuntai 23. syyskuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
