22.12. (Kiima)kuulumisia

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Tyttöjen juoksut on viimein saatu päätökseen, mutta monenlaista pientä probleemaa niihin taas liittyi.

Ensimmäisen probleeman muodostivat Unnan tärppipäivät. Unna reagoi juoksuihinsa selvästi enemmän kuin Milla on koskaan tehnyt. Tärppipäivien aikaan Unna oli tosiaankin sitä mieltä, että nyt on jostakin saatava sulhanen! Kun omistaja oli niin tyhmä, ettei kutsunut ketään sulhasta kylään, täytyi Unnan tyytyä siihen, mitä oli saatavilla - Millaan. Milla on niin kärsivällinen, että se sieti itseään tarjoilevaa Unnaa liiankin hyvin ja murahteli vain muutaman kerran. Unna tanssi villisti ja väsymättä Millan ympärillä neljän päivän ajan häntää heilutellen ja sivulle siirtäen. (Vesihännästä ei siis enää tietoakaan.)






Jouduimme tietenkin puuttumaan näihin soidinmenoihin, jotta Milla saisi edes hetken rauhan. Unna joutui siis kaltereiden taakse.



Unnan juoksut onneksi aikanaan loppuivat. Mutta Millan kärsimys sen sijaan jatkui. Millan vuoto jatkui melkein kolme viikkoa ja tietenkin pelkäsin kohtutulehdusta. Koska joulukin on tulossa, mentiin perjantaina (19.12.) eläinlääkäriin tarkistuttamaan Millan tilanne. Eläinlääkäri ultrasi ja tutki Millaa ja kohdussa oli havaittavissa sellaisia muutoksia, että lääkäri suositteli leikkausta. Ja niin joutui Milla jo toisen kerran tänä vuonna leikkauspöydälle. Mutta hyvin on sitkeä sissimme taas toipunut ja oli jo leikkausta seuraavana päivänä ihan pirteä ja onnellinen oma itsensä.

Nyt yritetään rauhoittua joulun viettoon.

Juoksut, treenit ja vesihäntä

Unnan juoksuja on odoteltu jo syyskuusta lähtien. Viimein perjantaina illalla huomasin, että Milla on aloittanut juoksunsa. Ja lauantaina Unnankin juoksu sitten alkoi. Ihme juttu, että tytöt näin sovittavat juoksunsa yhteen. Ihan sama juttu oli viimeksikin viime tammikuun lopulla: Millan juoksu alkoi ensin ja Unnan sitten parin päivän päästä. Unna on kyllä viime viikot nostellut koipea niin korkealle, että oli juoksun jo aikakin tulla :-) Unna on aika hassu koira: pissaamistyylin perusteella sitä voisi luulla uroksesi, ja luonnekin on välillä aika urosmaisen "raivokas". Mutta ulkonäkö ainakin omistajan silmään suloisen feminiininen.

Treenejä on taas jäänyt kirjaamatta. Aika lailla samoja asioita on hiottu ja hinkattu edelleen: kaukoja, ruutuja, luoksetulon stoppeja, seuraamista. Eilen aamupäivällä treenattiin Maijan, Mollan ja Hetan kanssa AMK:n parkkiksella. Unna teki ruutua, mikä sujui nyt kokonaisena liikkeenäkin mainiosti. Liikkeestä istuminen oli edelleen kadoksissa, en muista treenata sitä tarpeeksi. Tunnari tehtiin niin, että Maija oli liikkurina. Ja hienosti Unna teki! Hyvä tyttö!

Tänään aamulla tein loppupalkkatreenin AMK:n toisella parkkiksella. Otin seuraamisen ja ruudun. Seuraaminen oli perustaltaan ihan ok, mutta paljon oli ongelmiakin: kun seuraamisella on pituutta, kontakti alkaa tippuilla. Kestävyys ei siis vielä ole ihan tarvittavan hyvä, treeniä lisää. Kontakti tippuili erityisesti hitaassa käynnissä. Otti myös jonkin verran häiriötä ruudusta, kun seurautin ruudun lähellä. Juoksuseuraamisen perusosa oli ihan ok, mutta juoksussa käännöksiä pitää harjoitella vielä paljon, niissä loittonee turhan paljon. Seuraamisen jälkeen otin ruudun kokonaisena liikkeenä, ruudussa kuitenkin pieni kosketusalusta. Ekalla kerralla lähti ruudusta omia aikojaan seuraamaan. Tein sitten mitään sanomatta toisen lähetyksen ja "helpotin" ruudussa pysymistä antamalla ylimääräisen paikka-käskyn. Tämä meni sitten hyvin. Ruudussa pysymistä on siis edelleen vahvistettava, siihen liittyviä treenejä ei ole tehty tarpeeksi.

Treeneistä tullessamme huomasin, että Unna roikottaa häntäänsä ihmeellisesti. Yleensä se on aina iloinen ja kulkee häntä heiluen, joten jotain näytti olevan vialla. Häntä selvästi myös aristaa, joten se lienee vesihäntä. Annoin vähän kipulääkettä, ja neito saa nyt olla levossa muutaman päivän. Jos vaiva ei helpota, niin sitten lähdetään lääkäriin. Onneksi Unna on muuten ihan pirteä.

Ruutua, kaukoja ja seuraamista

Viime viikolla treenattiin erityisesti ruutua, seuraamisen oikealle käännöksiä + juoksua sekä kaukoja, joissa teemana se haukkumattomuus. Tavoite uusilla kentillä treenaamisesta ei taaskaan toteutunut, vaan treenattiin joka päivä joko Killerillä tai tuossa AMK:n pihassa. Parempi sekin kai kuin ei mitään. Mutta muissakin paikoissa kyllä pitäisi käydä treenaamassa, jotta Unna tottuisi kaikkeen mahdolliseen.

Ruutu-treenit on sujuneet hyvin. Oon tehnyt nyt joka kerralla niin, että ekalla lähetyksellä ruudussa on kosketusalusta. Sitten olen ottanut sen pois ja lähetellyt Unnaa ruutuun vähän sieltä täältä. Aika hienosti se osaa jo etsiä oikean paikan. Se myös reagoi käsimerkkeihin ja korjaa niiden avulla paikkaansa, mikä on vähän hassua, sillä en ole sille vielä tietoisesti opettanut käsimerkkejä sillä tavalla, että se osaisi siirtyä oikealle ja vasemmalle, mutta jostain se ne on oppinut, koska osaa nyt selvästi siirtyillä ruudussa. Oon siis ilmeisesti käyttänyt niitä kuitenkin, mutta en vaan o itse tajunnut. Tänään ruudun harjoittelu ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa, kun Killerillä oli maa jo ihan jäässä ja tosi liukas.

Seuraamisessa ei mitään havaittavaa edistystä ole tapahtunut vaikka sitä onkin treenattu kohtuullisen paljon. En kyllä itse tiedä tarkalleen, miltä se näyttää, kun ei kuitenkaan kovin usein kuvata. Sivuttaisväljyyttä on kuitenkin edelleen ja se tulee esille erityisesti noissa käännöksissä, varsinkin oikealle käännöksissä. Naksun kanssa treenattava tätä edelleen.

Kaukoissa on vähän edistystä. Viime viikolla vaadin kahta haukkumatonta puhdasta vaihtoa. Jopa kolmekin menee jo lähes varmasti :-) Hih hei. Tämä on pitkä ja kivinen tie... Tekniikka alkaa onneksi olla jo aikas lailla kunnossa, mutta siitä ei tietenkään ole paljon iloa, jos koira koko ajan räkyttää. Kaukoja pitää nyt muistaa ottaa loppupalkkatreeneissä myös. Tuo haukkuminen on kyllä surkea ongelma :-( Luulen, että takapalkka ei ole Unnalle paras mahdollinen palkkaustapa kaukoihin. Se kiihdyttää sitä liikaa. Jos seuraava koira on yhtä ahne ja kiihkeä ruoan perään, pitää muistaa opettaa nämä eri tavalla.

Luoksetulon pysäytyksiä on myös harjoiteltu erikseen, kun tuossa AMK:n pihassa on sopiva lipputanko kierrettäväksi. Unna on sitä aika tohinoissaan aina kiertämässä ja saa sitten seisahdella ja mennä maahan välillä. Hyvin on toiminut.

Tällä viikolla keskitytään kaukoihin (kolme vaihtoa), ruutuun (pysyminen + loppuosa), liikkeestä istumiseen ja seuraamisessa siihen paikan tiiviyteen edelleen. Ilmoittauduin juuri Salmen järjestämiin koetreeneihin tammikuulle, joten siihen mennessä on nyt saatava voittajaluokka jonkinlaiseen kuntoon!

Samaa rataa

Ei viikonloppunakaan onnistuttu vääntäytymään muille kentille. Oli mukamas niin kiirettä. Jotakin saatiin kuitenkin treenattua.

Su 9.11. Killerillä ennen lenkkiä, satoi, maa aivan märkä

Ensin tehtiin liikkeestä istumista, mikä ei sujunut hyvin. Tätä ei olla treenattu vähään aikaan ja Unna oli ilmeisesti unohtanut koko jutun. Helpotin sitten vähän.

Ruutua. Ensin ruudussa oli kosketusalusta ja tein pari lähetystä ja palkkasin pallolla. Nämä ok. Sitten otettiin alusta pois ja lähettelin Unna ruutuun ruudun eri puolilta. Nyt hakeutui hyvin oikeaan paikkaan aika lailla ruudun keskelle. Hyvä Unna!

Lopuksi tunnari, jonka teki tosi hienosti, vaikka maa oli ihan lits läts märkä.


8.11. AMK:n pihassa aamupäivällä

Loppupalkkatreeni. Tehtiin taas kuitenkin vain pitkä seuraamiskaavio, jossa mukana myös paikalla kääntymiset ja askeleet. Normiseuraaminen oli hyvää, ei ollenkaan niin väljää kuin viikko sitten. Kontakti hieno ja Unna jaksoi keskittyä pitkään seuraamiseen tosi hyvin. Olen tyytyväinen. Hyviä olivat myös käännökset paikalla. Korjattavaa sen sijaan oli tavallisissa käännöksissä sekä vasemmalle että oikeaan. Ne saisivat olla tiiviimmät ja vasemmalle käännöksissä saisi käyttää takapäätään tehokkaammin. En ymmärrä, miksi Unna kääntyy paikalla vasemmalle niin hyvin, mutta vauhdissa paljon löysemmin. Juoksuosuudessa oli turhaa väljyyttä ja siinä ehkä myös jätätti hieman. Käännökset ja juoksuseuraaminen nyt erityisesti työn alle!

Sisällä ollaan treenattu kaukoja aina vähän väliä. Yritetään nyt panostaa siihen haukkumattomuuteen. Olen edelleen palkannut yhdestä haukkumattomasta puhtaasta vaihdosta. Jospa ensi viikolla jo päästäisiin kahteen :-)

Sama paikka, sama aika

Tämän viikon treeneistä voi huomata ainakin sen, että treenataan viikolla aina samaan aikaan ja samassa paikassa. Ei hyvä. Viikonloppuna täytyy hakeutua muillekin kentille kuin Killerille.

Tässä kootusti treeneistä:

To 6.11. Killerillä ennen lenkkiä

Ensin seuraamista. Huomio vasemmalle käännöksissä. Palkkasin naksulla ja namilla kaikki tarpeeksi tiiviit käännökset. Seuraaminen oli tänään tiivistä ja käännöksetkin suht ok. Treenattiin myös paikalla käännöksiä vasemmalle ja askelsiirtymiä. Nämä ok.

Sitten ruutua. Juuso rakensi ruudun. Ajatuksena oli tehdä ruutua ilman kosketusalustaa ja palkata maassa pysymisestä. Ekalla kerralla Unna juoksi hienosti ruutuun, mutta hakeutui aika lailla ruudun oikeaan reunaan. Oli kuitenkin selvästi rudun sisällä. Jotenkin typerästi ajattelin, että tuosta ei voi palkata, koska Unna ei ollut tarpeeksi keskellä, ja kutsuin sen pois. Seuraavalla lähetyksellä Unna olikin heti epävarma ja päätti noutaa ruutumerkin, kun ei kerta ruutuun meno kelpaa... Eipä sitten auttanut kuin helpottaa ja viedä kosketusalusta ruutuun ja lopuksi käydä vielä näyttämässä oikea kohta.

Mitä tästä siis opin? Sen, että kriteeriä ei saa nostaa liian aikaisin. Ruutu on vielä aika epävarma liike. Jos teen ilman kosketusalustaa, tässä vaiheessa on hyväksyttävä ja palkattava aina, kun Unna on selvästi ruudun sisässä. Alan vaatia tarkkaan keskikohtaan hakeutumista vasta sitten, kun ruutu muuten on Unnalle varmempi liike.

Lopuksi kaukoja, joissa tarkoituksena oli taas palkata jokaisen puhtaan ja haukkumattoman vaihdon jälkeen. Makuulta istumaannousu oli kuitenkin tänään jostain syystä niin vaikeaa, että en päässyt palkkaamaan juuri lainkaan. Nousi koko ajan seisomaan. Tätäkin piti sitten helpottaa aika lailla.

Ke 5.11. Killerillä ennen lenkkiä

Tehtiin ruutua useamman kerran. Palkkasin ensin ruutuun juoksemisesta ja oikean paikan löytämisestä, sitten kerran maahanmenonosta. Sitten tehtiin ruutua kokonaisena liikkenä ja palkkasin seuraamaan tulosta. Muuten kaikki hyvin, mutta jokusen kerran räksytti ruudussa. Ruudussa paikallaan ja hiljaa oloa on siis vahvistettava. Muuten Unna oli innoissaan ja juoksi ruutuun ja ruudusta seuraamaan kunnon vauhdilla.

- Ruutu-harkkojen välillä vähän seuraamista, huomio edelleen tiiviydessä, hyvin teki!
- Yksi luoksetulo, jossa meinasi ennakoida pysähdystä, tuli kuitenkin laukalla, palkkasin pallolla taakse.
- Kiva pieni treeni, aika paljon häiriötä oli (muita koiria treenaamassa), mutta Unna teki innokkaasti ja keskittyi suht mukavasti.

Ti 4.11. Killerillä ennen lenkkiä

- Luoksetulo kaks kertaa pallopalkalla. Eka pysäytyksellä, toka läpijuoksuna. Pysähtyi suhtellisen hyvin.
- Seuraamista pieniä pätkiä. Tiivistä asennosta naksu ja palkka.
- Metallinouto kerran --> hieno.
- Kaukoja, joissa palkka aina puhtaasta HAUKKUMATTOMASTA vaihdosta. Välillä haukkumattomuutta sai odotella pitkäänkin.

Ma 3.11. Ennen iltaruokaa läheisellä nurtsilla

- Seuraamista pieniä suoria pätkiä. Naksu ja palkka heti, kun paikka oli pysynyt tarpeeksi tiiviinä muutaman askelen verran.
- Seuraamisen vasemmalle käännöksiä, pakka tiiviistä käännöksestä. --> Unna teki tosi hyvin!
- Luoksetlo kerran kokonaisena liikkeenä ja kerran läpijuoksuna. Vauhti hyvä, pysähdykset huonoja.

Viikonlopun treenailuja

Nyt olen päättänyt ruveta kirjaamaan treenejä tänne vähän säännöllisemmin, jotta pysyy joku tolkku tässä hommassa ja tiedän edes itse, mitä me treenataan ja mitä ei :-) Tässä kootusti viikonlopun treeneistä.

2.11. Aamupäivällä AMK:n parkkiksella

Tehtiin kokeenomainen loppupalkkatreeni. Palkkana aamuruoka. Koska näitä ei ole tehty taas pitkään aikaan, otin vain yhden liikkeen, joka oli melko pitkä seuraamiskaavio. Seuraaminen oli Juuson sanojen mukaan muuten ok, mutta paikoin taas turhaa sivuttaisväljyyttä. Myös vasemmalle käännökset huonoja, niitä treenattava paljon edelleen. Tein seuraamiskaavion jälkeen vielä ikään kuin kokeenomaisesti siirtymän seuraavan liikkeen suorituspaikalle, siinä rauhoittumisen ja sen jälkeen vapautus palkalle. Noita siirtymisiä pitäisi treenata paljon enemmän, ne on meille kuitenkin aina kokeissa niitä kriittisiä hetkiä. Ja muutenkin loppupalkkatreeniä tarvitaan lisää. Mutta olen tyytyväinen Unnaan, se jaksoi keskittyä pitkään seuraamiseen tosi hyvin, vaikka oli tosi nälissään ja tiesi hyvin, että aamuruoka odottaa kentän laidalla.

Milla teki Juuson kanssa samantyypisen treenin. Liikkeinä seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahan. Muut ok, mutta seuraaminen paikoin hapuilevaa, joskin Millaksi suhteellisen hyvää.

1.11. Killerin parkkipaikalla ennen lenkkiä, kylmä ilma, satoi lunta, Juuso videoi vähän

- Seuraamista muutama pätkä, tavoitteena edelleen tiiviimpi paikka. Ihan ok, mutta tähän vielä paljon huomiota seuraavissakin treeneissä. Videolta näkyy, että perusasento välillä huono, siihenkin kiinnitettävä edelleen huomiota.




- Luoksetulo x 2, kerran pysäytyksellä ja kerran läpijuoksuna. Pysäytys varsin kehno, treeniin variaatiota! Videolta kuitenkin näkyy, että tyttö tykkää palkkiostaan, jonka kyllä tästä sai vähän aiheetta :-)



- Tunnari kerran lähes liikkeenomaisesti. Hyvin teki, mutta mälväsi kapulaa vähän takaisin tullessaan. Lisäksi tässäkin sama juttu kuin muissa noudoissa: lähtee laukalla, mutta palaa ravilla. En kuitenkaan viitsi tunnarin yhteydessä tähän vielä hirveästi puuttua. Mutta mälväämättömyysharjoituksia täytyy muistaa tehdä!



31.10. Killerin agikentällä ennen lenkkiä, vesisadetta

Ekaksi seuraamista useampia suoria pätkiä. Tavoitteena oli löytää keinoja saada seuraamispaikkaa lähemmäksi. Unna on alkanut vähän liikaa ottaa sivuttaisetäisyyttä. Makupala vasemmassa kädessä tehosi nyt parhaiten, pakko siis palata vähän taaksepäin hetkeksi. Jos makupala oli suussa, edisti selvästi. Seuraaminen selvästi kärsii, jos sitä ei treenata usein. Tähän on kiinnitettävä huomiota jatkossa!

Kaksi luoksetuloa: eka seiso-pysäytyksellä ja toinen läpijuoksuna palloon. Vauhtia oli kivasti mutta pysäytys venyi. --> Enemmän pysäytystreeniä muissa yhteyksissä, esim. kiertoja!

Metallinouto tehtiin ruutuun päin. Hyvin ja vauhdilla teki eikä ottanut häiriötä ruudusta. Laukkasi myös takaisin :-) Hyvä!

Ruutua, jossa kosketusalusta. Palkkana lentäviä lihapullia. "Häiriönä" metallinoutokapula ruutuun mennessä --> ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Juoksi ruutuun vauhdilla ja hakeutui alustalle hyvin. Ei mitään ongelmaa. Kerran tehtiin myös loppuosa, jossa seuraamaan tulo hieno.

Hyvät pienet treenit, Unna oli innoissaan ja vauhdikas!

22.10. Kaukoja

Viime viikkojen treenit ovat pitäneet sisällään superpaljon kaukoja. Osittain "olosuhteiden pakosta" (=vauva vaatii osansa ja kaukoja voi hyvin treenata sisällä) ja osittain, koska kaukot on meidän ikuisuusprojekti. Niiden treenaaminen ei lopu koskaan, ei ikinä, ei todellakaan. Treenattavaa on kosolti, kuten tänään kuvattu video osoittaa:



Teknisestihän nuo onnistuvat suht ok, vaikkakin seisomasta-maahan-vaihdossa on takajalkojen tepuuttelua. Ei kuitenkaan hirveästi etene. Mutta tuo haukkuminen!!! On pikkuneiti niin tomerana, että ei edes kuule käskyjä. Vaikka mitä tekisin, Unna pamauttaa aina jossakin kohtaa kaukoja haukun ilmoille. Ehkä sille pitäisi haukkua takaisin... Muissa tokoliikkeissä Unna ei ole ollenkaan näin haukkuherkkä, mutta jotenkin olen osannut tehdä nimenomaan kaukoista sen liikkeen, jonka aikana on ihan pakko komentaa.

No, harjoitukset jatkuvat. Jospa tämä liike jo vuoden päästä olisi kisakunnossa...

5.10. Vaunutreeniä

Perheeseemme syntyi pieni poika 17.9. Koirat ovat olleet uteliaita uutta laumanjäsentä kohtaan ja ottaneet hänet hyvin vastaan. Pojan päätä pitää aina välillä käydä nuolaisemassa :-)



Unna joutui pojan syntymän aikoihin tietenkin "olosuhteiden pakosta" treenitauolle. Unna on tottunut treenaamaan lähes joka päivä jotakin, ja tauko onkin ottanut välillä vähän koville. Omaa tekemistä on siis pitänyt keksiä. Onneksi Unna keksii lähinnä ihan hyödyllisiä juttuja: se tarjoilee kaukojen asennonvaihdoksia palkkion toivossa, tuo mulle aina puhelimen (mitäs menin opettamaan...), kun löytää sen jostakin, ja kantaa kaikki muutkin irtotavarat näytille. Välillä tästä puuhastelusta on ihan hyötyä, koska itse en vauva sylissä kaikkiin paikkoihin taivu. Välillä taas Unna keksii myös vähemmän hyödyllistä tekemistä. Kaikki irtopaperit esimerkiksi on ihan pakko repiä palasiksi.... Mutta hyvähän se on, että neito on aktiivinen :-)

Tauko on kuitenkin selvästi tehnyt Unnan tokotaidoille hyvää: luoksetulossa on vauhtia ihan uudella tavalla ja kaukojenkin tekniikka on selvästi muhinut pikkuneidin pääkopassa. Viime päivinä on vihdoin alettu treenata vähän säännöllisemmin. Vaunulenkkien yhteydessä on tehty aina pikaisia viiden-kymmenen minuutin treenejä ja muutaman kerran ollaan iltaisin käyty Unskin kanssa kaksistaan AMK:n kentällä.

Tänään Unna treenasi luoksetulon seiso-pysäytystä, ruutua, metallinoutoa ja kaukoja. Luoksetulon pysäytys on ihan ok, mutta tarvii vielä varmuutta, sillä pysäytys venyy turhan pitkäksi vielä aika usein. Ruutu sujuu hyvin. Nyt pitäisi vaan vielä vahvistaa sitä täsmälleen oikeaa paikkaa ruudussa. Ja loppuosaa on harjoiteltu vielä aika vähän.





Pallopalkka toimii ruudussa hyvin, mutta välillä Unna saa palkan myös ruudun sisäpuolella. Ja kyllä se makupaloilla myös hyvin palkkautuu :-)



Kaukoissa kaikki vaihdot alkavat olla teknisesti aika ok. Olen tehnyt useimpia vaihtoja pelkillä suullisilla käskyillä, kun en ole saanut päätettyä käsimerkkejä. Käsimerkit on nyt kuitenkin otettava mukaan kuvioihin ja matkaa edelleen pidennettävä.

Treenattavaa siis riittää... Jos päästään halliin harjoittelemaan, niin ehkä voitaisiin startata voittajaluokassa vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti ainakin :-)

Millakin treenasi tänään Juuson kanssa seuraamista, luoksetuloa ja noutoa. Vauhtia seniorilla riittää.



Millaa on myös venytelty ja "kuntoutettu" fysioterapetin ohjeiden mukaan. Etujalan ontuma onkin hävinnyt, mutta takajaloissa on vielä paljon jäykkyyttä. toivottavasti sein vähenee kuntoutuksen myötä.

9.9. Fysioterapiaa, treeniä ja hiljaiseloa

Milla kävi perjantaina fysioterapeutilla etujalan ontuman vuoksi. Tarkastuksessa paljastui, että etujalan ontuman syynä ovatkin todennäköisesti enemmän takajalkojen jumit, jotka ovat aiheuttaneet sen, että paino siirtyy liikkuessa liikaa etupuolelle, mikä taas on johtanut vasemman etujalan ja sen ympärillä olevien lihasten kiristymiseen. Milla on nyt saanut päivittäin kylmähoitoa ja venytyksiä etu- ja takaosaan. Katsotaan, miten alkavat tehota. Pirteä ja iloinen Milla-seniori kuitenkin on ollut, ja tänään päästiin taas kaverikoirakäynnille, mistä Milla oli innoissaan.

Koska ohjaajan vauvamaha tuntuu isolta, Unnan kanssa on tokossa siirrytty väliaikaisesti rauhallisten liikkeiden harjoitteluun. Ongelma vaan tuntuu olevan se, että Unna tekee rauhalliset liikkeet (kaukot, tunnarin) vähän liian raivolla. Muissa liikkeissä taas raivoa saisi olla enemmän (ruutu, luoksetulo). No, ehkä joskus löydämme tähän tasapainon.... Tunnariin on nyt lisätty häiriötä silleen, että ollaan pyritty harjoittelemaan sitä mahdollisimman monessa eri paikassa, eri kentillä. Unna on tehnyt hyvää ja tasaisen varmaa työtä. Se kyllä tuntuu osaavan tunnarin, mutta välillä aina häslää liikaa. Erityisesti jos kapulat on ympyränmuotoisessa asetelmassa, se talloo niitä helposti ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Tähän pitäisi keksiä jotakin.

Kaukojen seiso-istu-vaihtoa ollaan treenattu viime päivät ensin ihan sheipppaamalla ja sitten käskysanan kanssa. Alkaa näyttää jo aika hyvältä. Täytyy ehkä kokeilla vielä samaa seiso-maahan-vaihtoon, johon en vieläkään ole ihan sataprosenttisen tyytyväinen. Se on ehkä alun perinkin opetettu vähän väärin.

Muuten on sitten vietetty aika hiljaista eloa ja yritetty häätää vauvaa mahasta pitkien metsälenkkien avulla. Vielä ei ole tulosta kuulunut :-)

Unna komentaa tomerana


Ja on onnellinen,


jos vain pääsee tarpeeksi usein puljaamaan ojissa.

3.9. Kuulumisia

Milla sai viime viikolla viimeinkin oman "työasunsa" eli kaverikoirahuivinsa. Milla selvästi tykkää kaverikoirailusta ja on aina tärkeänä lähdössä omaan harrastukseensa ilman Unnaa. Äippälomalla olevalla ohjaajallakin on onneksi nyt vielä aikaa kaverikoirailla.





Perjantaina Millan kanssa mennään fysioterapeutille. Milla ontuu vielä vähän toista etutassuaan, mutta vain liikkeellelähdöissä (ja pahiten aamuisin). Mitään kovin suurta ontuminen ei tosiaan ole, mutta käydään nyt kuitenkin tarkistuttamassa tilanne.

Unnan kanssa tokorintamalla on viime päivinä hiottu erityisesti ruutua, luoksetuloa ja seuraamisen eri osia (liikkeellelähtöjä, vasemmalle käännöksiä, paikalla käännöksiä ja askeleita). Ruutu alkaa näyttää jo aika hyvältä, ja nyt on treenattu sitä jo jonkin verran kokonaisena liikkeenäkin. Pallopalkka tuntuu toimivan yhtä hyvin kuin lentävät kävyt :-) Luoksetuloonkin on löydetty lisää raivoa ja vauhtia. Ihan hyvältä siis näyttää. Voittajaluokkaa ei kuitenkaan taideta korkata kovin pian, on tässä sen verran vielä hiomista.

28.8. Lentäviä käpyjä

Tokoiltiin taas tänään Salmen kanssa Killerillä. Sataa tihuutti koko ajan.

Ensin seuraamiskaavio. Salme oli liikkurina ja tehtiin taas suht pitkä voittajaluokan kaavio. Ihan ok seuraamista, mutta ongelmakohtina edelleen ne vasemmalle käännökset. Jossakin kohtaa Unna myös loittoni sivusuunnassa. Salme analysoi tämän johtuvan mun vasemmasta kädestä, jonka heiluminen haittaa Unnaa. Ja näin se olikin, koska myöhemmin liikkeestä istumisessa pidin käteni taaempana ja seuraaminen oli nätimpää. Nyt siis huomio vasempaan käteen. Vaikeaa tietenkin, kun sen pitäisi olla luonnollinen, mutta luonnollisena se roikkuu juuri Unnan silmien korkeudessa ja häiritsee. Täytyy siis yrittää näyttää luonnolliselta mutta pitää kättä vähän normaalia taaempana ja heilutella sitä siellä. Ihme hommaa tämä toko :-)

Seuraamisessa pitää parantaa myös juoksuosuutta, jotta saadaan siitä intensiivisempi. Samoin liikkeellelähtöjä täytyy treenata edelleen, ne ovat alttiita kontaktin putoamiselle.

Sitten luoksetuloa, jota nyt on viimeinkin alettu treenata säännöllisesti. Unna tuli vauhdilla, mutta seisomaan pysähdys saisi olla sähäkämpi. Tässäkin alettiin nyt miettiä palkkaustavan vaihtamista. Unski on päässyt hyvistä pysähdyksistä tähän asti takapalkalle, joka on ollut tavallisesti makupaloja. Lelulla palkkaaminen toisi kuitenkin ehkä enemmän sähäkkyyttä. Ja Unnalle kaikkein paras "lelu" ovat ne lentävät kävyt. Kun sitten kerättiin käpyjä ja palkattiin Unski niillä, niin asenne muuttui heti raivoisammaksi. Jatkamme siis tällä linjalla ja katsomme, mihin se johtaa. Hassu käpykoira :-)

Ruutua seuraavaksi. Pari päivää on nyt otettu ruutua tehokuurina ja kyllä se alkaa varmemmaksi muuttua. Unna meni ruutuun hyvin, selvästi tiesi, mitä oli tekemässä. Ruudussa ei tällä kertaa ollut kosketusalustaa, mutta silti hakeutui hyvään paikkaan. Lelupalkka. Tässäkin olisi saanut olla enemmän raivoa, mutta ehkä se sieltä tulee, kun liike muuttuu vielä varmemmaksi.

Sitten tunnari. Tehtiin sillä tavalla helpotettuna, että Salme vei kapulat Unnan nähden ja "kertoi" Unnallekin, mihin tipauttaa oman. Kapuloita kuitenkin täysmäärä. Unski rauhoittui hyvin haistelemaan, yhtä väärää kokeili suullaan, mutta ei nostanut, ja toi sen jälkeen oman. Hyvä tyttö! Vähän siis liikkeessä on vielä epävarmuutta, mutta hyvällä mallilla se jo on.

Kaukoista ei paljon raportoitavaa... Sama laulu jatkuu. Salme oli kuitenkin toiveikas, eikä pitänyt Unnan pientä etenemistä varsin vakavana, koska Unna kuitenkin selvästi ajattelee entistä enemmän taaksepäin. Treenit jatkuvat...

Lopuksi vielä muutama liikkeestä istuminen, jotka hienoja!

Treenisuunnitelmiin seuraaviksi viikoiksi siis seuraavat jutut edelleen:
- Seuraaminen: vasemmalle käännökset, juoksu, liikkeelle lähdöt. Palkkaus perusasennoissa melko takaa, jotta paikka muuttuisi vähän taaemmaksi
- Luoksetulon stoppi, vaihda palkkausta!
- Ruutua --> lisää raivoa!
- Tunnari --> pikku hiljaa lisää häiriötä
- Kaukot --> tekniikkaa, tekniikkaa!

23. - 24.8. Tokokurssi Ilmajoella

Viikonloppuna tokoiltiin Ilmajoella kurssilla, jossa kouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri. Kurssiin sisältyi kaksi luentoa, toinen koiran motivoinnista ja palkkauksesta ja toinen kokeisiin valmistautumisesta. Koulutettavat oli jaettu kahteen ryhmään, ja me Unnan kanssa osallistuttiin voi/evl-ryhmään, jota koulutti Riitta.

Kurssilta tuli meille tosi paljon tuiki tärkeää oppia, sekä luennoilta että käytännön treenistä. Ekalta motivointiluennolta päällimmäisenä jäivät mieleen seuraavat asiat:

- Opiskele koiraasi: millä se palkkautuu parhaiten, mistä motivoituu jne. Usein koiraa opetetaan, mutta unohdetaan opiskella koiraa itse.
- Koira muuttuu iän ja kokemuksen mukana; koiran opiskelu ei siis voi koskaan loppua. Vanhempana se voi palkkautua eri asioista kuin aikaisemmin.
- Kehuminen ainoa palkkaustapa, jonka voi tuoda kisoihin. Koira kannattaa opettaa motivoitumaan kehuista.
- Johtajuuden on oltava kunnossa arkielämässä. Siihen ei puututa enää tokokentällä.
- Lelupalkkauksessa lelun tulee käyttäytyä saaliseläimen tavoin. Saalisvietti on usein hyvin kestävä vietti!
- Palkkauksessa on oltava johdonmukainen, jotta koira ei pety palkkaansa. Joitakin koiria voi kuitenkin olla hyvä "stressata" yllätyksillä.
- Motivaatio on sopiva silloin, kun koira kykenee parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sekä teknisesti että vauhdin kannalta.
- Harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin määrä!
- Ensivaikutelma voi olla koiralle merkityksellinen. Mieti siis, miten esittelet koiralle uudet liikkeet!

Ekan päivän treeneissä tehtiin Unnan kanssa ruutua, seuraamista ja erityisesti askelsiirtymiä, tunnaria ja kaukoja. Kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mikä harmitti, mutta oli toisaalta hyvä, koska saatiin sitten todella hyviä neuvoja, miten liikkeisiin saadaan lisää varmuutta.

Ruudussa meidän ongelma on nyt se, että Unnaa on palkattu siinä hyvin epäjohdonmukaisesti: välillä lelulla ja välillä nameilla. Tarvitaan siis johdonmukaisempaa palkkausta. Muuten ruututreenit jatkuu suurin piirtein samanlaisina kuin tähän asti, mutta tehdään aina väliin niitä näyttö- ja kutsuruutujakin.

Seuraamisessa vasemmalle käännökset kaipaavat vielä paljon treeniä ja Unna voisi ylipäätään käyttää takapäätään tehokkaammin. Tätä ruvetaan nyt treenamaan naksun kanssa. Seuraamisen ja perusasennon paikka on hitusen liian edessä, kuten on huomattu. Riitta neuvoi palkkamaan hitusen taaempaa. Tämä saattaisi auttaa siihen, että paikka siirtyisi pikku hiljaa vähän taaemmaksi. Omiin käsiin myös kiinnitettävä edelleen huomiota!

Tunnari meni ihan härdelliksi, mikä oli ihan mun oma vika, koska tein liikkeen liian vaikeana (eli ihan liikkeenomaisesti). Olisi pitänyt tajuta, että vieras stressaava tilanne, vieras kenttä ja vieraat ihmiset tuo niin paljon häiriötä tilanteeseen, ettei Unna vielä pysty tekemään tällaista liikettä, jonka idean on vasta juuri jotakuinkin oivaltanut. Olisi pitänyt helpottaa... No, ekalla toi siis väärän. Tokalla toi oikean, mutta nosteli varmaan jokaista väärääkin kapulaa. Tehtiin sitten nurmikolla kapulan piilotuksia ensin yhdellä kapulla ja sitten siten, että väärät oli kasassa kauempana ja oma niistä vähän erillään. Näissä toi aina oman. Tunnariin tarvitaan vaan lisää treeniä ja pikku hiljaa lisätään häiriötä uusien paikkojen ja uusien liikkeenohjaajien muodossa. Tunnariin on muistettava opettaa myös virittelysana! Harmittaa, että olin niin epäreilu, että tein liikkeen Unnalle liian vaikeaksi vieraalla kentällä.

Kaukot sitten taas on meidän ikuisuusprojekti. Riitta neuvoi vielä hiomaan tekniikkaa, ja niin me tehdäänkin. Istu-seiso-istu-vaihtoihin saatiin myös idea uudenlaisesta hyppytekniikasta. Unna on aika hyppiväinen, joten ehkä kokeillaan tätä :-) Vire täytyy tässä myös saada sopivaksi... Siinä riittää kyllä tekemistä. Ei ole helppo liike nämä kaukot meille tosiaankaan...

Tokana aamuna oli sitten luento koekestävyydestä. Tässä luennossa oli tosi paljon tärkeää juttua. Päällimmäisenä nyt mielessä seuraavat:

- Koira opetetaan pitämään ohjaajan jäykkää kisakäyttäytymistä ja hiljaa olemista vihjeenä siitä, että suoritus on onnistunut ja palkkaa on pian tulossa. Kilpailunomaisen olemuksen rikkoutuminen taas on vihje siitä, että koira on menettänyt mahdollisuuden palkkioonsa.
- Monet koirat masentuvat loppupalkkatreenistä aluksi, toiset kuumentuvat (kuten Unna). Molemmissa tapauksissa auttaa, kun edetään loppupalkkatreeneissä maltillisesti ja tehdään niitä tarpeeksi.
- Virheitä ei koemaisissa treenissä korjata, niihin ei sen kummemmin reagoida. Treenien jälkeen virheet painetaan mieleen ja niitä hiotaan "tempputreeneissä".
- Yleisöä kannattaa käyttää hyväksi aina kun mahdollista: esim. noutoja yleisöön päin, ruutu lähellä yleisöä jne.
- Erilaissa paikoissa treenaminen!
- Virittelysanat (liikkeisiin ja koko suoritukseen!)
- Liikkeiden välit harjoitellaan erikseen
- Koiran itseluottamuksen kasvattaminen! Luodaan koiralle tunne, että se yleensä aina onnistuu: vaikeat treenit tutuissa olosuhteissa, vieraissa paikoissa sellaisia treenejä, joihin koira pystyy! Tämä kasvattaa huomaamatta myös ohjaajan itseluottamusta.
- Kisaaminen kannattaa, koska vain kisat kertovat totuuden todellisesta tasosta!

Luennon jälkeen tehtiinkin sitten kokeenomainen treeni. Unnan kanssa otettiin seuraaminen, metallinouto ja hyppynouto. Kokonaisuudessaan liikkeet meni ihan ok, ei huipusti, mutta ei huonostikaan. Seuraamisessa ne vasemmalle kääntymiset oli pahin ongelma. Noudot meni ihan ok, mutta metallinoudossa ravasi takaisin tapansa mukaan. Tähän saatiin hyviä neuvoja takaisintulovauhdin lisäämiseksi.

Harjoiteltavaa meillä on aivan erityisesti kuitenkin siinä, miten kehään tullaan ja miten liikkeiden välillä käyttäydytään. Riitta kyllä sanoi, että Unna pitää muhun hyvin kontaktia, mutta mä oon sen yhden kisan jälkeen ollut Unnasta epävarma liikkeiden välillä (pelkään että se karkaa) ja se tietenkin näkyy mun käytöksessä. Näitä on nyt siis treenattava ihan erikseen, esim. niin, että Unna ei saa palkkaa heti liikkeen jälkeen vaan vasta sitä seuranneen odottelu- ja siirtymävaiheen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeenomaista treeniä pitää meidän tehdä enemmän. Ja täytyisi treenata paljon enemmän eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa.

Näiden treenien lisäksi tehtiin molempina päivinä paikkamakuu ja sunnuntaina vielä paikalla istuminen. Nämä kaikki suht ok. Paikkamakuu tehtiin evl:n mukaan ja molempina päivänä Unna kellahti vähän kyljelle, kun palasin sen taakse. Tätä on siis treenattava, jotta pysyy kunnon asennossa. Samoin tokana päivä, kun oltiin ihan loitommaisena rivissä ja viimeisenä siis istumaannousuvuorossa, Unna reagoi muiden istu-käskyihin ainakin kaksi kertaa. Tätä on siis vaan treenattava, jotta malttaisi kuunnella vain mua.

Oli kyllä opettavaiset kaksi päivää. Nyt on taas treeni-intoa ja treenattavat asiat ei tosiaankaan lopu. Mutta hyvä niin, eipä ehditä ainakaan tylsistyä :-)

14.8. Tokoilua ja Salmen tsekkauksessa

Edellisten Salmen treenien jälkeen eli viimeiset kaksi viikkoa on treenattu joka päivä tunnaria (vain se yksi toisto päivässä) ja melkein joka päivä kaukoja, liikkeestä istumista, seuraamisen paikalla käännöksiä sekä ruutua. Ruutua ollaan tehty kosketusalustan kanssa. Kosketusalustana toimii pieni rätinpalanen, joka sopii hommaan mainiosti. Kosketusalustan avulla Unna on selvästi parantanut paikkaansa ruudussa ja ruutuun juokseminenkin on muuttunut varmemmaksi. Tänään sitten käytiin taas Salmen tsekkauksessa katsastamassa liikkeitä ja saamassa lisäohjeita.

Treenattiin Killerillä aika aurinkoisessa säässä. Unna oli poikkeuksellisen rauhallinen, jotenkin unessa. En tiedä johtuiko se siitä, ettei käyty kunnon lenkillä ennen treenejä, vai enteileekö tuo juoksuja. No, rauhallisuus ei kyllä mitenkään haitannut tämänpäiväisiä treenejä.

Aloitettiin ruudusta. Unna juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun ja tietenkin oikealle paikalle, kun kosketusalusta oli siellä. Ruudussa Unna ei kuitenkaan kovin tarkasti kuunnellut mua, ja tätä Salme piti ongelmana. Ohjeeksi saatiin kosketusalustan poistaminen ja se, että Unna periaatteessa sheipataan ruutuun (vaikka meneehän se sinne jo). Se saa tästä lähtien naksun ja palkan ruutuun hakeutumisesta. Lähetysmatkaa kasvatetaan vähitellen. Kun matkaa on riittävästi, rupean naksauttamaan vasta seisomaan jäämisestä, jotta oppii paremmin kuuntelemaan seiso-käskyä. Näin jatketaan nyt pari seuraavaa viikkoa. Ruutu kyllä vetää Unnaa mukavasti puoleensa, joten tässä ei sen suurempaa ongelmaa.

Koska Unna oli rauhallinen, uskallettiin ottaa tunnari seuraavaksi liikkeeksi. Tehtiin viidellä häiriökapulalla, mitä ei olla koskaan aikaisemmin vielä tehty. Unna nuuskutteli tosi tarkasti ja toi varmasti oman. Hieno tyttö! Se on nyt selvästi ymmärtänyt liikkeen perimmäisen idean. Vauhtia kapuloille menossa ja takaisin tulossa olisi saanut olla enemmän, mutta en nyt vielä huolestu tästä. Pari viikkoa vahvistellaan vielä jokapäiväisellä treenauksella tuota kunnollista haistelemista ja kapuloille rauhoittumista. Sitten vasta rupean huolestumaan vauhdista... Ja josko sitä vauhtia tulisi lisää, kun varmuus kasvaa. Tunnarin "alkuseremonioita" on myös edelleen vahvistettava, erityisesti sitä mun kapuloista poispäin kääntymistä (jotta Unna pysyy paikallaan eikä kimpoa perusasentoon).

Sitten kaukot, jotka aika lailla entisellä mallilla. Seiso-maahan-vaihto ei vieläkään onnistu kovin pitkältä matkalta. Salme kyllä kehotti lisäämään reippaasti etäisyyttä (puoli metriä päivässä). Ehkä yritetään nyt näin ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Paikallakäännöksiä katsottiin seuraavaksi ja ne Unna teki nyt tarkasti. Hyvä!

Lopuksi tehtiin vielä voi-luoksetulo. Seisomiseen annoin käskyn liian myöhään, ja se meni vähän pitkäksi. Maahanmeno ok. Vauhti aika hidas, mutta harjoitusmäärään nähden ihan ok suoritus.

Seuraavina viikkoina siis edelleen ruudun tehotreenausta, jonka lisäksi keskitytään kaukoihin, tunnariin ja luoksetulon pysäytyksiin.

Millan kuulumisista sen verran, että Milski-raukka joutui taas eilen eläinlääkärille. Se on ontunut vähäsen toista etujalkaansa jo toista viikkoa. Lääkäri tutki jalan liikeradat eikä löytänyt mitään selvää kipukohtaa. Päätettiin sitten kuvata kyynär- ja olkanivelet, koska kaikkein todennäköisin vaihtoehto oli jonkinlainen nivelrikko niissä (onhan Millalla jo ikää...) No, kuvista kuitenkin paljastui, että Millan nivelet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Paljon nuoremman koiran niveliltä vaikuttivat lääkärin mielestä. Tulokseksi tuli siis epäily jonkinlaisesta pienestä lihasrevähdyksestä (mikä voi kyllä olla ihan oikea tulkinta, koska kyllä tytöt aika lailla lenkeillä revittelee ja Milla on aika usein Unnan hyökkäysten uhrina...). Tulehduskipulääkettä ja lepoa siis hoidoksi. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten fysioterapeutille. Lepo on tietenkin tylsää ja hihnalenkit ylipäätään ärsyttäviä. Mutta täytyy nyt yrittää. Hyvä kuitenkin, että mitään vakavaa ei paljastunut ontumisen syyksi.

10.8. Vepeleirillä

Tänä viikonloppuna vepeiltiin Landseeryhdistyksen järjestämällä vepeleirillä Saarijärvellä. Leirille osallistui lansujen lisäksi paljon myös muunrotuisia koiria: nöffejä, kultsuja, flättejä ja muita uimisesta innostuneita koirayksilöitä. Sää oli koko viikonlopun ajan onneksi tosi mukava eikä leirin aikana satanut kertaakaan, vaikka sadetta oli lupailtukin. Majoituttiin leirintäalueen mökissä, josta koirat kyllä tykkäsivät.



Leiri alkoi luennolla vepe-koiran koulutuksesta. Luento käsitteli yleisemminkin koiran koulutuksen perusperiaatteita ja oli sisällöltään mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka perustuikin pääosin sellaiseen näkemykseen koirista ja kouluttamisesta, jota en ihan allekirjoita. Leirillä treenattiin neljällä eri rastilla, jokaisella rastilla eri liikkeitä. Leiriläiset oli jaettu tason mukaan eri ryhmiin, ja Unnan kanssa osallistuimme sellaiseen aloittelijoiden ryhmään, jossa oli mukana jo hieman harjoitelleita koiria sekä täysin alusta alkajia.

Lauantai-aamuna aloitettiin rastilla, jossa jokainen sai harjoitella haluamaansa liikettä. Unnan kanssa treenattiin veneestä hyppyä, koska hyppyyn lähdössä on ollut vähän ongelmia. Myös päivän toisella rastilla treenattiin veneestä hyppyä sekä veneen hakua. Ekalla kerralla veneestä hyppy jälleen hieman arvelutti Unnaa, mutta toisella kerralla se hyppäsi heti ensimmäisestä käskystä. Tarvittiin ehkä se eka harjoituskerta vähän "muistuttamaan", mistä on kysymys. Kuva on tokalta hyppykierrokselta, ja kuvasta näkyy, että Unna aina asettelee tassut kauniisti veneen laidalle ennen veteen ponkaisua :-)




Veneen nouto sujui ihan ok, samoin kuin hukkuvan pelastus. Molemmissa liikkeissä Unna saisi kuitenkin lähteä räjähtävämmin hommiin. Saatiin vinkiksi ottaa sen kanssa uimaanlähtökisoja. Eli koiran kanssa ponkaistaan samaan aikaan veteen ja kilpaillaan jostakin järvessä olevasta, vaikkapa damista. Saas nähdä, miten nämä treenit enää tänä kesänä onnistuvat, mutta viimeistään ensi kesänä sitten. Kuten kuvat osoittavat, Unna kyllä keskittyi tehtäviinsä täysillä :-)





Esineen vienti oli sunnuntain viimeisen rastin teemana. Unna osaa viennin maalla tosi hyvin, mutta veteen viemisessä on edelleen ongelmana sen lähdön jahkaileminen. Luulen kuitenkin, että tämä tästä kyllä valmistuu, kunhan saadaan tarpeeksi toistoja. Lisäksi ohjaajat kehottivat tekemään veneestä koiralle aivan valtavan ihanan paikan, jossa on aina nameja. Esimerkiksi treenien lopussa veneeseen voi "jättää" namikipon, niin että koiralle jää mielikuva, että veneessä on aina herkkuja odottamassa. Seuraavissa treeneissä hinku veneelle on entistä suurempi, kun koira oppii muistamaan sinne jätetyt herkut.

Unna jaksoi hyvin treenata kaksi pitkää päivää putkeen. Sen turnauskestävyys on selvästi kasvanut tässä kesän kuluessa. Suurin haaste vepessä ovat nyt nuo lähtöjen jahkailut, muuten Unna osaisi jo alokasluokan liikkeet ihan hyvin. Lähtöjen jahkailukin luullakseni saattaa poistua myös ihan itsestään, kun Unski vähän kypsyy ja saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Ensi kesänä sen sitten näkee.

Varsin hauskaa leirillä oli muunrotuisten koirien ja erityisesti lansujen ja nöffien seuraaminen. En ole aikaisemmin juurikaan tutustunut lansuihin rotuna, ja ne osoittautuvatkin varsin huvittaviksi koiriksi ja lansu-ihmiset hauskoiksi. Jopa seuraavanlainen "karhu" kävi leirillä hyppäämässä veneestä ja tekemässä vaikutuksen komeudellaan ja kumealla äänellään.

1.8. Tokoilua Salmen kanssa

Harjoiteltiin tällä kerralla Lasilandian läheisellä kentällä, joka oli meille ihan uusi paikka. Uusi paikka ei mitenkään Unnaa häirinnyt, vaikkakin kentän vieressä ollut oja kyllä kiehtoi aika tavalla :-)

Aloitettiin seuraamisella. Huomioita seuraamiseen liittyen:
- Liikkeellelähdöt viimeinkin hyvät ja hallitut. Näitä ollaankin treenattu viime viikkoina paljon.
- Perusseuraaminen muutenkin ok.
- Käännöksissä mun on hillittävä käsiäni, etten huido niillä Unnaa kauemmaksi. Erityisesti vasemmalle käännöksissä kädet Salmen mukaan välillä häiritsivät Unnaa.
- Paikallakäännöksissä Unna vähän on ruvennut edistämään, joten niihin nyt hetkeksi makupala mukaan käteen ohjaamaan oikealle paikalle (tai naksu).
- Harjoiteltiin myös suoraan hitaaseen käyntiin ja juoksuun lähtemistä. Nämä on nyt otettava mukaan treeniohjelmaan. Molemmat sujui yllättävän hyvin. Juoksuseuraaminen on muutenkin parantunut.
- Lisäksi uutena asiana otettiin käännösten jälkeiset pysähdykset (käännös oikeaan seis jne.), joita ei olla aikaisemmin tajuttu juurikaan treenata. Näitä harjoiteltava silloin tällöin.

Unna jaksoi tehdä aika pitkän seuraamistreenin hyvässä vireessä ja iloisesti, mihin olen tosi tyytyväinen.





Sitten luoksetulo. Unna vähän arpoi liikkeellelähtöä, jonka taisi nyt sekoittaa niihin kaukoihin, koska ollaan treenattu kaukoja monta kertaa päivässä viime viikot ja luoksetuloja ei ollenkaan. Kun viimein lähti liikkeelle, niin seisomaan pysähdys oli hyvä. Tähän vaan lisää treeniä ja aika paljon läpijuoksuja väliin.



Sitten noudot. Ensin hyppynouto, sitten metalli ja lopuksi tunnari. Hyppynouto kaikin puolin hyvä. Metallissa laukkasi tosi hyvää vauhtia kapulalle, mutta ravasi takaisin, joskin ihan vauhdikkaasti. Tunnarissa ekalla kerralla teki hyvän työn mutta tokalla kerralla, kun lisättiin kapuloita, tallaili niitä vahingossa ja toi sitten väärän. Otettiin kolmas kerta ja toi varmasti ja hyvin oikean. Tästä jatketaan nyt niin, että karsitaan turhat toistot pois (kiihdyttävät Unnaa ja sitten tulee helpommin virheitä). Yksi onnistunut suoritus päivässä ja siitä suuri palkka. Lisäksi aina kun mahdollista mukaan apuohjaaja, joka toimii liikkeenohjaajana. Nyt Unna on tottunut siihen, että vien oman kapulan itse ja oli vähän hämillään, kun Salme toimi liikkurina. Alku- ja loppurutiinit siis kuntoon. Tässä on kuitenkin selvästi edetty aimo harppaus eteenpäin, mikä on ilahduttavaa.



Kaukoissa maa-seiso-maa tekniikka on kohdallaan, mutta liiat toistot kiihdyttävät Unnaa ja sitten se alkaa häseltää, mikä tietenkin aina vaikuttaa siihen, että tekniikka kärsii. Saatiin ohjeeksi ketjuttaa vaihtoja seuraavasti: maa-istu-seiso+ palkka, maa-seiso-maa+palkka. Näitä aina vain yksi onnistunut ketjutus yhdessä treenissä, jotta Unna ei ehdi kiihtyä. Istu-seiso voidaan tehdä jo pitkältä matkalta ja seiso-maa-vaihdon etäisyyttä kasvatetaan hiljakseen. Sisällä sitten erikseen tekniikkatreeniä seiso-istu-vaihtoon, jota ei olla vielä paljoa treenattu.

Lopuksi Unna pääsi oikein kunnolla puljaamaan kentän viereiseen ojaan, ottamaan kiinni sammakoita ja repimään osmankäämiä. Se oli selvästi parempi palkka kuin makkarat konsanaan.

31.7. Vepetystä

Hikisen lenkin jälkeen päästiin illalla vepetreeneihin. Treenattiin aika kohtuudella: kaksi kertaa veneestä hyppy ja kerran veneen haku.

Veneestä hyppy sujui paljon paremmin kuin aikaisemmin, koska rannalla oli nyt ruokakuppi + kissanruokaa odottamasta. Ei tarvinnut Unnaa monta kertaa käskeä. Täytyy jatkossakin palkata se ruhtinaallisesti tästä, vaikka kuppi pitää kyllä häivyttää näkyvistä mahdollisimman nopeasti. Tuskin sitä sinne SOVEen saa mukaan ottaa :-)

Veneen haku ok, hienosti veti rannalle saakka.

29.7. Kesälomamatkailua Itä-Suomessa

Perjantaina lähdettiin jokakesäiselle Itä-Suomen kiertueelle. Kuljimme viikonlopun aikana Savonlinnan kautta Punkaharjulle, Punkaharjulta Simpeleelle ja takaisin ja vielä lopuksi Imatralle. Tavattiin paljon Juuson sukulaisia ja nautittiin aurinkoisesta kesäviikonlopusta.

Koirille matka oli mukava mutta melko raskas, koska koettavana oli paljon uutta ja jännittävää ja kohdattavana aikamoinen liuta ihmisiä. Nukkumaankaan ei aivan kunnolla aina ehtinyt.

Savonlinnassa kävimme perjantaina risteilyllä ihailemassa Olavinlinnaa ja kauniita maisemia järveltä käsin. Milla on kokenut veneilykoira, mutta Unna oli alkumatkasta vähän ihmeissään laivan äänistä. Loppumatkasta kuitenkin jo hymyilytti.



Punkaharjulla uitiin vakiopaikassa, jossa on uskomattoman kirkasta vettä. Perinteiden velvoittamana myös Milla uiskenteli hetken verran, mutta ei kuitenkaan intoutunut mihinkään vesileikkeihin :-). Unna sen sijaan ui aina kun mahdollista.





Lisäksi tehtiin lenkkejä Punkaharjun poluilla. Yhden polun varrella oli pieni järvi, jonka yli kulki silta. Unna kävi testaamassa sillan, mutta totesi sen vähän kelvottomaksi ja katsoi, että järvi oli mennen tullen parempi ylittää uimalla sillan viertä pitkin. Ainakin pikku pissiksemme sai kosolti monipuolista liikuntaa tällä metodilla.





Punkaharjulla yövyttiin leirintäalueella pienessä mökissä. Ekana yönä leiripaikan yli kulki aivan mahdoton ukkonen, joka pelotti Unnaa. Muuten koirilla oli kuitenkin mukavaa, etenkin toisena iltana, kun Piia ja Mikko majoittuivat toiseen mökkiin ja tytötkin pääsivät grillaamaan, syömään vähän yömakkaraa ja viettämään iltaa mukavassa seurassa.

Simpeleellä käytiin sukujuhlissa ja sunnuntaina sitten jatkettiin matkaa Imatralle. Imatralla Unna ja Milla rentoutuivat hotellihuoneessa, joka näytti olevan tytöistä varsin mukava paikka monen päivän luonnossa oleilun jälkeen.

23.7. Vepetreeniä

Tänään päästiin taas vepeilemään.

Ekaksi harjoiteltiin esineen vientiä maalla. Mutta eihän siitä mitään tullut, kun vientimatka oli järveen päin. Arvata saattaa, että Unnan mielessä ei ollut muuta kuin järveen meno. Yleensäkin uiminen on siitä niin ihanaa, että siinä jää kaikki makupalat ja muut palkkiot toiseksi. Ei sitten turhaan hinkattu viemistä, kun olosuhteet oli liian vaativat pikku uimahirmulle....

Seuraavaksi veneestä hyppy. Sain huudella tosi kauan ennen kuin Unna hyppäsi ja veneessäkin Unnaa jouduttiin törkkäisemään kevyesti :-) Kolmannella yrityksellä sitten ymmärrettiin valjastaa ruokakuppi houkutukseksi rannalle ja johan muuttui tahti. Unna hyppäsi oikein innokkaasti ja sai kupista palkaksi suuret herkut. Seuraaviin treeneihin on nyt muistettava ottaa kuppi mukaan, jotta saadaan tuo hyppäämisen arpominen pois.

Sitten vielä hukkuvan pelastaminen ja veneen haku, jotka molemmat ihan ok. Mukavat vepetreenit taas kerran.

20.7. Golden Ring -kesäleiri ja muuta matkailua

Vietimme viime viikon Virroilla GR:n kesäleirillä. Leirillä päästiin puuhailemaan joka päivä jotakin mukavaa ja välillä treenattiin ihan oikeastikin. Unna osallistui VEPE- ja taipparitreeneihin. Joka päivä myös tokoiltiin itsenäisesti ja lisäksi saatiin hyvää toko-opastusta Tuijalta. Milla pääsi myös mukaan taipparitreeneihin sekä Juuson kanssa tokoilemaan joka päivä.

Vepetreenit olivat leirillä melkein se mukavin juttu. Vepekouluttajat olivat asiantuntevia ja kannustavia. Unna on oppinut tottelemaan veden läheisyydessä jo paljon paremmin, mistä syystä vepetreenit onnistuivat mukavasti ilman turhaa sähläystä. Päästiin leirin aikana treenaamaan kaikkia SOVEn liikkeitä. Veneestä hyppyä kouluttajat kehottivat treenaamaan jo suhteellisen pitkältä matkalta. Vieläkään Unna ei kuitenkaan hyppää ekasta käskystä, mutta kunhan itseluottamus vielä lisääntyy, niin kyllä se siitä. Veneen haku sujui hyvin. Tähän opittiin myös yksi uusi hyvä "kikka": kun lähestytään rantaa, on hyvä ruveta jo rannan tuntumassa taistelemaan koiran kanssa köydestä. Näin se ei päästä köydestä irti ja vene palautuu ihan loppuun saakka. Unnalla tämä toimi hyvin. Esineen vientiä harjoiteltiin suhteellisen lyhyellä matkalla. Unna osaa tämän maalla jo tosi hyvin, joten luulen, että matkaa voi jo pikku hiljaa ruveta pidentämään. Myös hukkuvaa päästiin pelastamaan pari kertaa, ja nämä ok.



Vepe on tosi mukava kesälaji ja Unnalle varsin sopiva, koska uiminen on Unnan mielestä ihanaa. Unna on kuitenkin vielä henkisesti aika vauva, joten itseluottamusta tarvitaan vielä lisää, ennen kuin voidaan soveltuvuuskoetta yrittää. Sen aika on varmasti vasta ensi kesänä. Nyt odotellaan lansujen vepeviikonloppua, johon osallistumme elokuussa.

Taipparitreeneissä tuli paljon uutta oppia. Tiistaina kävimme leirillä seuraamassa virallista taipumuskoetta ja oli varsin opettavaista nähdä, mitä taippareissa oikeasti tapahtuu. Varsinaiset treenit eivät sitten Unnan osalta sujuneet aivan toivotulla tavalla. Jo ekoissa treeneissä maanantaina tuli takapakkia: luonnetestialue oli lähinnä sitä aluetta, jolla harjoittelimme, ja Unna säikähti luonnetestistä kuuluvia laukauksia. Unna kyllä palautui säikähdyksestä suhteellisen nopeasti, mutta en viitsinyt sitä siinä mielentilassa treenata. Milla sen sijaan pääsi treenaamaan markkeerauksia ja vanha neiti toimi oikein taitavasti!

Unna saattaa siis olla paukkuarka. Perinnöllinen paukkuarkuus voisi tulla esille juuri tässä iässä. Ihan varma en kuitenkaan asiasta vielä ole, mutta kyllä paukkuihin reagoiminen on sellainen asia, joka nyt siirtää meidän taippareita ainakin vuodella eteenpäin. Paukkuihin reagoiminen näkyi jo ennen leiriä, kun Salmen treeneissä jouduimme keskelle ukkosmyrskyä, johon Unna reagoi. Salmen tulkinnan mukaan arkuus oli aika selvää. Ohjaaja itki asiaa illan, mutta ei suostu vielä luopumaan toivosta... Jos Unna todella on paukkuarka (eikä nyt esim. vaan herkällä tuulella mahdollisesti tulevien juoksujen takia) niin sitten yritetään siedättää sitä paukkuihin. Haaveena on kuitenkin ohjaajalla ollut se, että Unnan kanssa päästäisiin taippareiden jälkeen ainakin tutustumaan NOMEen, mutta paukkuja pelkäävän koiran kanssa se on tietenkin vaikeaa.

Millakin kyllä pelkäsi paukkuja nuorempana, mutta ei pelkää enää ollenkaan, vaikka sitä ei ole mitenkään erityisesti siedätetty. Milla pääsi leirillä kaksi kertaa tekemään hakuruutua. Kerran variksilla melko helppoon maastoon ja kerran dameilla siihen samaan maastoon, jossa leirin taipparitkin olivat. Variksilla Milla toimi oikein mallikkaasti: haki neljä vaakkua varsin hyvällä vauhdilla, ja jätettiin treeni siihen. Damien löytäminen suopursujen keskeltä taas oli Millalle vaativampaa, mutta hyvin se töitä teki vähän vaativammassakin maastossa.







Vesityöskentelyä päästiin myös treenaamaan. Ongelmana Unnan vesinoudoissa on ollut lähinnä se, että se ei suostu tulemaan vedestä pois, koska uiminen on niin kivaa. Leirillä sillä oli myös ongelmaa noutoihin lähdössä. No, lisää treeniä vaan, niin kyllä tämä alkaa sujua.

TOKOn saralla keskityttiin kosketusalustan vahvistamiseen, VOI-kaukoihin, perusasennon hiomiseen ja seuraamisen liikkeellelähtöihin. Tuija katseli meidän perusasentoja, seuraamista ja kaukoja, ja saatiin häneltä hyviä vinkkejä. Unnan perusasento on nykyisiin ihanteisiin nähden hieman liian edessä. Sen korjaaminen olisi kuitenkin niin suuri juttu, että emme nyt ainakaan vielä ryhdy sitä hiomaan (koska meidän tavoitteet ei kuitenkaan ole ihan siellä SM-tasolla :-)... Lisäksi Unna on joskus vinossa takaosastaan oikealle (eli mun taakse), mutta tämä johtuu ehkä siitä, että mä teen pienen liikkeen olkapäillä ja Unna korjaa itseään taaemmas. On siis oltava tarkka omien liikkeiden kanssa. Kaukoissa Tuija huomautti haukkumisesta, joka on varsin vakava virhe varsinkin ylemmissä luokissa. Mä en itse ole aina edes huomannut haukkumista, koska kaukoissa Unna haukkuu niin usein, ja olen kiinnittänyt kaiken huomioni vaan oikeaan tekniikkaan. Nyt siis karsitaan kaikki ääntely pois. Leirin aikana harjoiteltiin jo uusia rauhoittumissignaaleja kaukojen aloitukseen. Loppuleiristä Unna jo onnistui tekemään kaukoja ilman pihaustakaan. Seisomasta maahanmenon tekniikka on nyt hieno ja toimii jo muutaman metrin välimatkalta. Olen onnellinen edistyksestä, koska tätä on hinkattu jo NIIN pitkään.

Onhan se aika edessä :-)



Ja seuraamisessa poikittaa vähän.



Juuso on ottanut tavoitteeksi osallistua Millan kanssa alokasluokkaan, ja Milla pääsikin treenailemaan kaikkia alokasluokan liikkeitä. Intoa löytyy vaikka muille jakaa, mutta tarkkuus on vähän niin ja näin. Pääasia kuitenkin, että seniorilla on mukavaa.



Lähdimme leiriltä pois perjantaina iltapäivällä ja ajoimme Virroilta Ruovedelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Siellä teimme monen tunnin "stressinpurkulenkin" kauniissa maisemissa.



Lenkin jälkeen jatkoimme vielä matkaa mökkivierailulle Luopioisiin. Mökillä uitiin Unnan kanssa pitkiä lenkkejä ja Unna ui myös veneen perässä. Lauantai-iltana tultiin kotiin niin väsyneinä, että koko porukka nukkui sunnuntaina puoleen päivään.

Hoitokoira Tero

Suuri pikku sheltti Tero on ollut meillä hoidossa muutaman päivän. Tero on melkein yhtä komea kuin Tero Pitkämäki, jonka mukaan Tero on nimetty :-)


Täällä hoitopaikassaan Tero on päässyt treenaamaan tokoa ja kokeileemaan kaikkea jännää. Seuraamista Tero on harjoitellut Juuson kanssa, ja oikea paikka alkaa jo löytyä.


Perusasentokin on melkein ok.


Uimisesta Tero ei oikein tykkää, mutta Unna sitäkin enemmän.


Ja kun Unna ui, Tero huutaa hädissään rannalla.

8.7. Ylämäkiä ja alamäki

Tokon saralla on edistytty ja sitten taas taannuttu.

Ollaan nyt treenattu tunnaria jo vähän yli viikon verran joka päivä, useampi toisto päivässä. Unnan tassuun tuli pieni haava viime viikon puolivälissä, joten tunnari on ollut nyt tilanteeseen sopivaa rauhallista treeniä. Tähän päivään saakka on näyttänyt siltä, että tunnarin harjoittelu menee oikein harppauksittain eteenpäin. Häiriökapuloita on ollut jo kolme ja Unna on tehnyt virheen eli tuonut väärän kapulan vain kerran.

Tänään kuitenkin asiassa koettiin takaisku. Treenattiin Killerillä lenkin jälkeen. Otin ensin vähän liikkeestä istumista (alkaa jo sujua) ja ruutua, josta vahvistettiin erityisesti sitä oikean paikan löytämistä kosketusalustan avulla. Sitten tunnaria. En tiedä, oliko Unna liian kiihtynyt vai mitä, mutta se toi KAKSI kertaa väärän. Tein ehkä virheen, kun lähetin sen ekan väärän jälkeen vielä hakemaan omaa.... Olisi pitänyt pitää kunnon tauko. Nyt näytti vähän siltä kuin Unna olisi ajatellut, että homman nimi onkin ilmeisesti se, että kapulat vaan haetaan yksi kerrallaan ohjaajalle... Nyt palataan hetkeksi alkeisharjoituksiin, jospa tunnarin idea sitä kautta taas muistuisi Unnalle. Joka tapauksessa käytiin hakemassa uusi säkillinen tunnarikapuloita Starkilta, joten harjoitteluvälineet ei ainakaan lopu ihan heti kesken.

3.7. Agilityä helteessä

Tänään taas oman ryhmämme agilitytreenit. Tehtiin mukavaa ympyränmuotoista radanpätkää, jossa ideana oli harjoitella koiran kuljettamista ja ehkä vähän myös sitä, että koira saataisiin irtoamaan esteille ilman että ohjaajan täytyy juosta koko ajan mukana vierellä. Radalla on molemmissa päissä U:n muotoinen putki, joiden välissä toisella puolella okseri, rengas ja aita ja toisella puolella aita, pituus, aita.

Ekalla harjoituskerralla Unnan kuljettaminen sujui hyvin. Itse olin tosin liian hidas, johtuneeko alati kasvavasta mahasta vai mistä... :-) Nopeamman ohjaajan kanssa Unna olisi varmasti mennyt vielä vauhdikkaammin. Erityisen iloinen olin siitä, että Unna suoritti renkaan ihan oikein myös keskellä rataa. Kerran Unna taas karkasi radan reunalla seisovan Juuson luo. Ehkä ei olisi karannut, jos mä olisin ollut nopeampi.

Toisella harjoituskierroksella tehtiin rataa toiseen suuntaan. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin, Unna oli selvästi jo vähän väsynyt (oli melkoinen helle). Unna oli paljon enemmän kiinni mun kädessä eikä irronnut esteille yhtä hyvin kuin ekalla kerralla.

Harjoiteltiin myös keinua superpalkan avulla. Laitoin toiseen päähän kissanruokaa, jonka Unna sai keinun suorittamisesta palkaksi. Kyllä superpalkka toi selvästi lisää rohkeutta.

Tunnarin tehotreenaus on myös jatkunut. Päivittäin on tehty muutama toisto ja nyt kahden häiriökapun avulla. Jee :-) Aina tähän mennessä Unna on tuonut oman. Ehkä se jotakin alkaa jo pikku hiljaa oivaltaa.

2.7. Vepeilyä

Uimamaisterimme pääsi tänään vepetreeneihin. Treenit aloitettiin taas veneestä hypyllä. Unna istui veneessä nätisti eikä tarvinnut kiinnipitäjää, vaikka sellainen olikin varmuuden vuoksi mukana. Hyppääminen vielä vähän arvelutti Unnaa ja jouduin aika useasti kutsumaan ennen kuin rohkeus riitti hypätä. Vene oli ehkä noin 20 metrin päässä rannassa. Oikeassa kokeessa matka on 50 metriä, joten matkaa on ryhdyttävä kasvattamaan, kunhan Unski vaan saa vielä vähän lisää rohkeutta hyppäämiseen.

Sitten esineen vienti. Ollaan harjoiteltu tätä maalla, ja nyt homma sujuikin jo paljon paremmin kuin viimeksi. Kolme kertaa Unna toi mulle damin veneeseen, matka tosin pisimmilläänkin vain vähän yli kymmenen metriä rannasta. Tässä on kuitenkin tapahtunut edistystä. Hyvä Unna!

Veneen haku sujui ihan kivasti. Parantamista on vielä siinä, että Unna kiskoisi köyden kunnolla maalle saakka. Nyt jää vähän rantaveteen pyörimään palatessaan. Täytyisi ehkä käyttää jotain superherkkua avuksi näissä palautuksissa.

Lopuksi päästiin vielä ensimmäisen kerran kokeilemaan hukkuvan pelastamista. Unnaa vähän arvelutti lähteä räpiköivän ihmisen luo, mutta kun ihminen kutsui nimeltä, niin kyllähän Unna lopulta lähti ja veti "hukkuvan" damin avulla rantaan. Hieno suoritus ekaksi kerraksi!

1.7. Karkaileva agilitykoira sekä tunnollisia tunnareita

Treenattiin tänään agilityä hobby-ryhmässä. Rata oli meille jälleen hyvinkin haastava, ja Unna suoritteli esteitä aika lailla haluamassaan järjestyksessä :-). Suosikeiksi nousivat tällä kertaa A-este ja pussi, joita oli mukava suorittaa aina, kun ohjaajalta katosi ote (mitä tapahtui usein...).



Alun renkaalta ekalle hypylle vienti oli meille lähes mahdoton, koska Unnan mielestä renkaalta oli päästävä A-esteelle hinnalla millä hyvänsä. Unna meni sinne, vaikka koulutusohjaaja seisoi A:n edessä. Unnan mielestä oli ihan ok juosta koulutusohjaajan jalkojen alta :-)

Aloitettiin siis alkukankeuksien jälkeen rata tokalta esteeltä ja rata suijuikin meni pöydälle asti ihan ok. Pöydällekin Unna suostui hyppäämään, vaikka ei ole nähnyt pöytää pitkään aikaa. Hypyn ja pussin yhdistelmä ok, mutta pussin jälkeen Unna oli pakko pysäyttää, jotta ehdin saada sen haltuun ennen hyppyä (este 9). Siitä Unna olisi nimittäin takuuvarmasti lähtenyt litomaan omille teilleen. Ysi- ja kymppi-esteiden suorittamiseen liittyi kieputusta kymppi-esteen siivekkeen ympäri (en tiedä ohjauskuvioiden nimiä...) Tämä meni ihan ok, kun teimme rauhallisesti vain näihin kahteen esteeseen keskittyen.

Kieputusta (ilmeisesti sylikäännös tai joku muu vastaava) tehtiin myös aidalta 13 aidalle 14. Aidan 14 jälkeen koira piti ohjata aidan 15 taakse ja siitä sitten valssilla A:lle. Tämä 13, 14 ja 15 -kieputus oli oikein mukava ja onnistui hyvin, kun tehtiin rauhallisesti ja erikseen. Tällaista pitää harjoitella nyt myös itsenäisesti. Vielä meillä on kuitenkin hyvin hyvin hyvin pitkä matka siihen, että tämän sortin kieputukset onnistuisivat osana rataa ilman että pysähdytään miettimään välillä.

A:n loppukontakti oli tänään ok ja pujottelu edelleen yhtä hyppiväistä kuin viime viikollakin.

Agilityn lisäksi on viime päivinä tietenkin tokoiltu. Tehotreenin alla on ollut tunnari, jota ollaan harjoiteltu aina silloin, kun Unna on jo aika väsynyt muusta treenistä. Eilen parin tunnin metsälenkin jälkeen ja tänään agilitytreenien ja treenien jälkeisen uimareissun jälkeen. Molemmilla kerroilla ollaan tehty muutama toisto niin, että mukana on yksi häiriökapula. Unna on aina tuonut oman ja toiminut oikein rauhallisesti. Ei ole yhtään yrittänyt mälvätä kapulaa palautuksessa. Alan jo olla vähän toiveikas tunnarin suhteen.

27.6. Liitelyä

Oman ryhmän agitreenit. Tehtiin aika mukavaa pientä radanpätkää, jonka suorittamisessa meillä ei tällä kertaa ollut sen kummempia ongelmia, ihme kyllä.



Alun puomi oli Unnasta kiva. Puomista on nyt selvästi muodostunut Unnalle sellainen este, joka suorastaan imee puoleensa. Hyvä näin. Toiselta hypyltä (este 3) kolmannen taa (este 4) kiertäminen tuotti vähän vaikeuksia, mutta onnistui, kun ohjasin kahdella kädellä tarpeeksi napakasti. Neloselta vitoselle valssilla. A-este imee Unnaa myös, mutta sitä edeltävät hypyt se suoritti onneksi ihan hyvin. A:n loppukontakti kaipaa vielä vahvistamista, sillä muutaman kerran Unna ryntäsi A:lta aika vauhdilla eteenpäin. Radan lopussa oli keinu, jonka suorittaminen on Unnalle vielä suuri haaste. Kyllä se kuitenkin suuren houkuttelun kautta keinun suoritti. Sitä pitäisi päästä treenaamaan enemmän, täytyy ehkä mennä estevarmuusryhmään.

Erikseen harjoiteltiin pujottelua sekä twisteriä hyppyesteillä. Pujottelussa Unna hyppi taas aika paljon. En haluaisi sen hyppivän, mutta en oikein tiedä, miten sen saisi poiskaan...

Ihan toivoa antavat agitreenit vaihteeksi :-)

26.6. Salmen opissa

Pienen tauon jälkeen ollaan taas palattu tokoilun pariin. Tänään treenattiin Salmen opastuksessa.

Seuraaminen. Salme käskytti voittajaluokan "kaavion". Lähtö oli vähän huono, Unna pärski ja loittoni. Lähtö on meillä aika usein huono (oli viimeksi kokeessakin), joten siihen pitää nyt kiinnittää huomiota. Muistettavaa: rauhallinen lähtö ja eka (ja mahd. myös toka) askel lyhyenä.
Muuten perusseuraaminen oli hyvää, juoksuun ja hitaaseen käyntiin siirtymät mukavat. Hitaassa käynnissä Unna vähän laski takapäätä ikään kuin ennakoiden pysähtymistä, mutta Salme ei pitänyt tätä pahana. Täytyy tarkkailla asiaa ja on muistettava ottaa hitaassakin käynnissä vetäviä askelia. Askelsiirtymät ja käännökset kaikkiin suuntiin ok, Unna piti hyvin perusasennon. Askeleet vasemmalle vaan on harjoiteltava nyt ehkä uudelleen, niin että en itse käännä rintamasuuntaa.



Liikkeestä istu. Tätä ei olla vielä harjoiteltu ollenkaan, mutta nyt siis otetaan juttu kovan treenin alle. Tehtiin muutaman kerran apuaskeleiden avulla, nämä ok. Istumista on nyt vahvistettava erikseen ja sitten otetaan sitä vasta liikkeestä. Pitää miettiä myös käskyä tähän.

Luoksetulo. Katsottiin vielä sitä seisomaan pysähtymistä, joka ei edelleenkään ole niin hyvä kuin pitäisi. Vahvistellaan tätä vielä jonkun aikaa ennen kuin otetaan maahanmeno mukaan luoksetuloon. Takapalkka toimii tässä hyvin ja Unna pysähtyy kyllä suht napakasti pelkällä suullisella käskyllä. Vauhtia vaan saisi olla mun makuun enemmän, mutta Salmen mukaan vauhdista ei kannata tässä vaiheessa olla liian huolissaan. Muistettava kuitenkin tehdä läpijuoksujakin välillä.

Ruutu meni tänään plörinäksi. Ruutu on yleensä Unnan lemppari, eikä sillä ole pitkään pitkään aikaan ollut mitään ongelmia ruudun hahmottamisessa ja sinne menemisessä. Nyt ekalla lähetyksellä Unna ei virittelyistä huolimatta lukinnut ollenkaan katsettaan ruutuun vaan ainoastaan Salmeen, jonka luo sitten lähtikin. Siirryin lähemmäksi ruutua ja Unna juoksi kyllä uusilla yrityksillä hyvin ruutuun, mutta silti tuo ekan kerran epäonnistuminen oli aika huolestuttava. Nyt tätä täytyy alkaa treenata oikeasti ihan päivittäin muutamia toistoja. Kokeissa on kuitenkin pakko onnistua ekalla yrityksellä...

Hyppynouto. Tehtiin metallikapulalla, koska puinen ei ollut tullut matkaan. Oikein hieno suoritus. Toivottavasti tämä pysyy tällaisena :-)

Tunnari. Yhdellä kapulalla vain nostoja. Tätä ollaan tehty viime viikkoina kotona sisällä myös yhden häiriökapulan kanssa ja edelleen tehdään muutama toisto päivässä. Pikku hiljaa edetään.

Kaukot. Unna on myös voittajan kaukoissa yleensä aina liian korkeassa vireessä ja haukku on herkässä. Tämä johtaa siihen, että erityisesti seiso-maahan-vaihdossa myös tepuuttelee. Rauhallisuutta siis saatava jostakin lisää... Ja edelleen on tehtävä tekniikkatreeniä tuohon seisomasta maahanmnoon ihan yksittäisenä vaihtona. Se on meille selvästi vaikein vaihto. Maasta seisomaan treenataan koematkalta (ja pidemmältä) vahvistellen, se on ok.

Seiso-istu-vaihto ei ilmeisesti olekaan Unnalle niin vaikea kuin luulin. Ollaan treenattu nyt viikon päivät päivittäin sisällä ja tekniikka näyttää hyvältä. Tähän vaan toistoja lisää. Ja sitä rauhallisuutta.

Kaiken kaikkiaan oli taas ilo tokoilla pätevän pikku-Unnan kanssa Salmen asiantuntevassa opastuksessa! Nyt ei tosiaan enää olla tokotauolla vaan ruvetaan treenaamaan ihan urakalla. Kivaa :-)