Tänään vierailtiin Tokokerhon kanssa Kangasalla Tommy Wirénin ja Jaana Rajamäen luona oppimassa lisää koiran kouluttamisesta. Tommy luennoi meille yleisiä periaatteita siitä, miten koira oppii, kertoi käyttäytymisanalyysista ja kertasi operantin ehdollistamisen perusperiaatteita. Lisäksi Jaana demosi monia eri asioita kaikkien kolmen koiran eli Peksun, Paten ja Miran kanssa. Me esitimme Tommylle ja Jaanalle niin paljon kysymyksiä, että päivä venähti tosi pitkäksi. Mutta uusia asioita ja oppia tarttui mukaan paljon. Tässä hyvin suppea tiivistys mulle tällä hetkellä tärkeimmistä asioista:
1. Palkkion on oltava tavoiteltu, ansaittu ja arvostettu. Kaikki ilmaiseksi annetut asiat (ruoka, leikit) saattavat vähentää työllä ansaitun palkkion arvoa. En siis ole natsi, vaikka vaadinkin koiralta tiettyjä käytöksiä aina ennen kuin se saa jotakin hauskaa tai hyvää. Ja täytyy muistaa se, että kupista syöminen on ihmisen keksintöä. Koira saa ravintoarvoltaan ihan yhtä hyvää ruokaa, vaikka saisikin sen pieninä palkkioina pitkin päivää jostakin muualta kuin kupista.
2. Palkitseminen on prosessi. Pitää miettiä tarkkaan, mitä palkitsen ja mihin palkitseminen mahdollisesti koiran näkökulmasta kohdistuu. Jos annan jonkin liikkeen jälkeen monta palkkiota (esim. makupalaa), vahvistan mahdollisesti joka makupalalla eri asiaa, jos koira on jo ehtinyt tehdä jotakin makupalojen välillä. Joskus tämä voi olla tarkoituksenmukaistakin, mutta aina ei tietenkään ole, vaan aiheuttaa virheitä.
3. Se, millä käytös saadaan aikaiseksi, vaikuttaa siihen, minkä näköinen siitä tulee. Eli kun Paten tassua puristetaan, kuola alkaa valua :-) Tämä on tietenkin asia, joka näkyy tokokoirien suorituksissa usein erittäin selvästi.
4. Koulutuksen suunnitteleminen on äärimmäisen tärkeää!
Koirapuheiden lisäksi pääsimme tutustumaan Tommyn ja Jaanan kanoihin. Pääsin lisäksi ilmoittautumaan kanakurssille eli "operantin ehdollistamisen johdantokurssille" joka pidetään helmikuun lopussa. Olen haaveillut kanakurssille pääsystä jo jonkun aikaa ja nyt toive siis pian toteutuu! Odotukset kurssin suhteen ovat aika korkealla: toivon, että opin siellä ymmärtämään lisää eläinten käytöksestä ja oppimisesta, kehityn mekaanisten taitojeni osalta huimasti ja kehityn muutenkin paremmaksi kouluttajaksi. Siinäpä tavoitteita kerrakseen.
lauantai 29. joulukuuta 2007
lauantai 17. marraskuuta 2007
17.11. Marraskuun sheippausprojekti: kiertäminen
Viime viikolla aloin opettaa Unnalle esineiden kiertämistä. Homma lähti liikkeelle siitä, että nostin vessan roskiksen keskelle olohuoneen lattiaa. Heti kun Unna osoitti kiinnostusta roskista kohtaan eli eteni sitä kohti, naksautin. Palkkasin menosuuntaan eli roskiksen "kiertoradalle". Palkkion suunnalla oli tässä ymmärtääkseni taas aika suuri vaikutus. Unna pääsi jyvälle asiasta jo ekan sheippaussession aikana (ehkä noin 3 x 10 naksua). Seuraavan päivänä jatkettiin, ja Unna tarjosikin heti kiertämistä, kun roskis ilmestyi olohuoneen lattialle. Liitin sitten toimintoon käskysanan "kierrä". Tämän jälkeen Unna onkin sitten kiertänyt vaikka mitä: puita, lyhtypylväitä, puiston penkkejä, ihmisiä (!) ja agilityharkoissa putkipusseja ja aidan siivekkeitä. Auton kiertäminen on vielä vähän vaikeaa, koska se on niin suuri.
Seuraava askel tässä kuitenkin on nimenomaan entistä suurempien asioiden kiertäminen ja vielä ehkä tärkeämpänä se, että Unna osaisi kiertää asiat, vaikka lähetän sen matkaan kauempaa. Eli esimerkiksi kolmen metrin päästä enkä ihan puun tms. läheltä.
Musta on ollut aika ällistyttävää, että Unski on oppinut yleistämään käskyn näin nopeasti ja ymmärtää, että se tarkoittaa samaa vaikka kiertämisen kohde on eri. Välillä epäilen, että Pikku Pissis kykenee abstraktiin ajatteluun :-)
Seuraava askel tässä kuitenkin on nimenomaan entistä suurempien asioiden kiertäminen ja vielä ehkä tärkeämpänä se, että Unna osaisi kiertää asiat, vaikka lähetän sen matkaan kauempaa. Eli esimerkiksi kolmen metrin päästä enkä ihan puun tms. läheltä.
Musta on ollut aika ällistyttävää, että Unski on oppinut yleistämään käskyn näin nopeasti ja ymmärtää, että se tarkoittaa samaa vaikka kiertämisen kohde on eri. Välillä epäilen, että Pikku Pissis kykenee abstraktiin ajatteluun :-)
sunnuntai 23. syyskuuta 2007
21.- 23.9.2007 Naksuleiri Punkalaitumella
Perjantaina heti töiden jälkeen pakattiin koko porukka autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Punkalaidunta. Siellä oli CTC:n järjestämä Naksutinkoulutuksen perustaidot I -leiri. Minä (Niina) osallistuin koulutuksiin Unskin kanssa. Juuso oli kuunteluoppilaana, ja Millan kanssa treenattiin väliajoilla.
Leirillä harjoiteltiin ja hiottiin lähinnä kouluttajien mekaanisia taitoja. Mun mekaaniset taidot tosiaan vaativatkin hiomista... :-) Treeneissä tehtiin myös luopumisharjoituksia (sujuvat Unskilta hyvin), kosketuskeppiä (myös tuttu juttu) sekä kosketusalustaa. Kosketusalusta oli Unnalle uusi juttu, mutta hyvin nopeasti se sen oivalsi ja pääsin jo leirin aikana liittämään kosketusalustalle menoon KOSKE-vihjesanan. Kosketusalustan opettaminen oli hieno juttu, koska me tullaan tarvitsemaan sitä Unnan kanssa sekä tokossa (ekana avoimen luoksetulossa) että agilityssä kontaktiesteillä. Kosketuskepin hyödyllisyydestä en ole niin vakuuttunut Unnan kohdalla. Joillekin koirille se varmasti sopii ja moneen tarkoitukseen, mutta Unnan kanssa en oikein keksi, mitä sillä tekisin. Seuraamista tai perusasentoa en lähtisi kosketuskepin avulla opettamaan, se tuntuis musta liian monimutkaiselta (liian monta liikkuvaa osaa hallittavaksi, kun omassa kropassakin on jo tarpeeksi miettimistä...).
Leirillä kuulimme myös monta luentoa naksutinkoulutuksen perusteista. Selväksi tuli se, millaiseen näkemykseen oppimisesta tämä koulutussuunta perustuu ja miten asioita käytönnössä kannattaa opettaa. Paljon oli tuttua (olenhan koirankoulutuskirjojen fanaattinen lukija...) mutta tietyt asiat myös selkeytyivät. Loppukeskustelussa leirillä kävimme kierroksen, jossa jokainen osallistuja sai kertoa, mitä aikoo koiralleen seuraavaksi opettaa ja millä tavalla. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja ideoita, mitä kaikkia temppuja alamme treenaamaan. Yksi tärkeä juttu pitää mielessä on se, että joka kuukausi pitäisi sheipata ainakin yksi uusi asia koiralle, jotta omat kouluttajan taidot pysyisivät kunnossa. Meidän temppulistalla tulevaisuutta varten ovat ainakin seuraavat asiat:
- Näyttelyhäkkiin meno käskystä (nyt Unna kyllä menee, jos viskoo häkkiin makkaraa... Ja kyllä se siellä nukkuukin joskus päivisin, joten tämän pitäisi itse asiassa olla ihan helppo juttu. Jostain syystä ei olla vaan panostettu tähän)
- Takajalan nostaminen (sen on onnistuttava!)
- Ryömiminen (sekä etu- että takaperin)
- Esineiden (esim. roskakorin ja puun) kiertäminen
Ja tietenkin esim. peruuttamista pitäisi saada paremmaksi, jotta Unski peruuttaisi pidemmälle taakse ja kauemmaksi musta. Tämä pitäisi varmaan tehdä niin, että palkka tulisi Unnalle etujalkojen taakse sen kropan alle. Se nimittäin leirillä tuli selväksi, että palkkion suunnalla voi vaikuttaa tosi paljon lopputulokseen. "Click fo action, feed for position".
Leiri oli kokonaisuudessaan mukava ja opettavainen. Treeniä olisi saanut olla enemmänkin mun makuun, mutta mä oonkin fanaattinen myös treenauksen suhteen. Leiripaikka Punkalaitumella oli mukava ja erityistä ekstraa oli pihalla kulkeva "mini"possu.
Hauskaa leirillä oli myös toisten koirien seuraaminen. Meidän ryhmässä oli Unnan lisäksi toinenkin kultsu, yksi corgi, ranskanbulldoggi ja australiankarjakoira. Oli kiinnostavaa seurata, miten eri tavoin koirat juttujaan tekivät ja miten ne reagoivat uusien asioiden opettamiseen (esim. just kosketusalustaan). Meidän ryhmän toinen kultsu oli aivan superihana, innoissaan koko ajan ja tosi oivaltava. Unna taas näytti itsestään vähän vähemmän ihanan puolen räkyttämällä täysillä aina kun tekeminen loppui... No, Unnassa on intoa ja tahtoa kuin pienessä kylässä ja se on toisaalta hyvä juttu. Ja sainpahan leirillä samalla hyviä vinkkejä siihen, miten (yrittää) poistaa turhaa räksytystä. Nyt odotellaan seuraavaa leiriä...
Leirillä harjoiteltiin ja hiottiin lähinnä kouluttajien mekaanisia taitoja. Mun mekaaniset taidot tosiaan vaativatkin hiomista... :-) Treeneissä tehtiin myös luopumisharjoituksia (sujuvat Unskilta hyvin), kosketuskeppiä (myös tuttu juttu) sekä kosketusalustaa. Kosketusalusta oli Unnalle uusi juttu, mutta hyvin nopeasti se sen oivalsi ja pääsin jo leirin aikana liittämään kosketusalustalle menoon KOSKE-vihjesanan. Kosketusalustan opettaminen oli hieno juttu, koska me tullaan tarvitsemaan sitä Unnan kanssa sekä tokossa (ekana avoimen luoksetulossa) että agilityssä kontaktiesteillä. Kosketuskepin hyödyllisyydestä en ole niin vakuuttunut Unnan kohdalla. Joillekin koirille se varmasti sopii ja moneen tarkoitukseen, mutta Unnan kanssa en oikein keksi, mitä sillä tekisin. Seuraamista tai perusasentoa en lähtisi kosketuskepin avulla opettamaan, se tuntuis musta liian monimutkaiselta (liian monta liikkuvaa osaa hallittavaksi, kun omassa kropassakin on jo tarpeeksi miettimistä...).
Leirillä kuulimme myös monta luentoa naksutinkoulutuksen perusteista. Selväksi tuli se, millaiseen näkemykseen oppimisesta tämä koulutussuunta perustuu ja miten asioita käytönnössä kannattaa opettaa. Paljon oli tuttua (olenhan koirankoulutuskirjojen fanaattinen lukija...) mutta tietyt asiat myös selkeytyivät. Loppukeskustelussa leirillä kävimme kierroksen, jossa jokainen osallistuja sai kertoa, mitä aikoo koiralleen seuraavaksi opettaa ja millä tavalla. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja ideoita, mitä kaikkia temppuja alamme treenaamaan. Yksi tärkeä juttu pitää mielessä on se, että joka kuukausi pitäisi sheipata ainakin yksi uusi asia koiralle, jotta omat kouluttajan taidot pysyisivät kunnossa. Meidän temppulistalla tulevaisuutta varten ovat ainakin seuraavat asiat:
- Näyttelyhäkkiin meno käskystä (nyt Unna kyllä menee, jos viskoo häkkiin makkaraa... Ja kyllä se siellä nukkuukin joskus päivisin, joten tämän pitäisi itse asiassa olla ihan helppo juttu. Jostain syystä ei olla vaan panostettu tähän)
- Takajalan nostaminen (sen on onnistuttava!)
- Ryömiminen (sekä etu- että takaperin)
- Esineiden (esim. roskakorin ja puun) kiertäminen
Ja tietenkin esim. peruuttamista pitäisi saada paremmaksi, jotta Unski peruuttaisi pidemmälle taakse ja kauemmaksi musta. Tämä pitäisi varmaan tehdä niin, että palkka tulisi Unnalle etujalkojen taakse sen kropan alle. Se nimittäin leirillä tuli selväksi, että palkkion suunnalla voi vaikuttaa tosi paljon lopputulokseen. "Click fo action, feed for position".
Leiri oli kokonaisuudessaan mukava ja opettavainen. Treeniä olisi saanut olla enemmänkin mun makuun, mutta mä oonkin fanaattinen myös treenauksen suhteen. Leiripaikka Punkalaitumella oli mukava ja erityistä ekstraa oli pihalla kulkeva "mini"possu.
Hauskaa leirillä oli myös toisten koirien seuraaminen. Meidän ryhmässä oli Unnan lisäksi toinenkin kultsu, yksi corgi, ranskanbulldoggi ja australiankarjakoira. Oli kiinnostavaa seurata, miten eri tavoin koirat juttujaan tekivät ja miten ne reagoivat uusien asioiden opettamiseen (esim. just kosketusalustaan). Meidän ryhmän toinen kultsu oli aivan superihana, innoissaan koko ajan ja tosi oivaltava. Unna taas näytti itsestään vähän vähemmän ihanan puolen räkyttämällä täysillä aina kun tekeminen loppui... No, Unnassa on intoa ja tahtoa kuin pienessä kylässä ja se on toisaalta hyvä juttu. Ja sainpahan leirillä samalla hyviä vinkkejä siihen, miten (yrittää) poistaa turhaa räksytystä. Nyt odotellaan seuraavaa leiriä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
