31.7. Vepetystä

Hikisen lenkin jälkeen päästiin illalla vepetreeneihin. Treenattiin aika kohtuudella: kaksi kertaa veneestä hyppy ja kerran veneen haku.

Veneestä hyppy sujui paljon paremmin kuin aikaisemmin, koska rannalla oli nyt ruokakuppi + kissanruokaa odottamasta. Ei tarvinnut Unnaa monta kertaa käskeä. Täytyy jatkossakin palkata se ruhtinaallisesti tästä, vaikka kuppi pitää kyllä häivyttää näkyvistä mahdollisimman nopeasti. Tuskin sitä sinne SOVEen saa mukaan ottaa :-)

Veneen haku ok, hienosti veti rannalle saakka.

29.7. Kesälomamatkailua Itä-Suomessa

Perjantaina lähdettiin jokakesäiselle Itä-Suomen kiertueelle. Kuljimme viikonlopun aikana Savonlinnan kautta Punkaharjulle, Punkaharjulta Simpeleelle ja takaisin ja vielä lopuksi Imatralle. Tavattiin paljon Juuson sukulaisia ja nautittiin aurinkoisesta kesäviikonlopusta.

Koirille matka oli mukava mutta melko raskas, koska koettavana oli paljon uutta ja jännittävää ja kohdattavana aikamoinen liuta ihmisiä. Nukkumaankaan ei aivan kunnolla aina ehtinyt.

Savonlinnassa kävimme perjantaina risteilyllä ihailemassa Olavinlinnaa ja kauniita maisemia järveltä käsin. Milla on kokenut veneilykoira, mutta Unna oli alkumatkasta vähän ihmeissään laivan äänistä. Loppumatkasta kuitenkin jo hymyilytti.



Punkaharjulla uitiin vakiopaikassa, jossa on uskomattoman kirkasta vettä. Perinteiden velvoittamana myös Milla uiskenteli hetken verran, mutta ei kuitenkaan intoutunut mihinkään vesileikkeihin :-). Unna sen sijaan ui aina kun mahdollista.





Lisäksi tehtiin lenkkejä Punkaharjun poluilla. Yhden polun varrella oli pieni järvi, jonka yli kulki silta. Unna kävi testaamassa sillan, mutta totesi sen vähän kelvottomaksi ja katsoi, että järvi oli mennen tullen parempi ylittää uimalla sillan viertä pitkin. Ainakin pikku pissiksemme sai kosolti monipuolista liikuntaa tällä metodilla.





Punkaharjulla yövyttiin leirintäalueella pienessä mökissä. Ekana yönä leiripaikan yli kulki aivan mahdoton ukkonen, joka pelotti Unnaa. Muuten koirilla oli kuitenkin mukavaa, etenkin toisena iltana, kun Piia ja Mikko majoittuivat toiseen mökkiin ja tytötkin pääsivät grillaamaan, syömään vähän yömakkaraa ja viettämään iltaa mukavassa seurassa.

Simpeleellä käytiin sukujuhlissa ja sunnuntaina sitten jatkettiin matkaa Imatralle. Imatralla Unna ja Milla rentoutuivat hotellihuoneessa, joka näytti olevan tytöistä varsin mukava paikka monen päivän luonnossa oleilun jälkeen.

23.7. Vepetreeniä

Tänään päästiin taas vepeilemään.

Ekaksi harjoiteltiin esineen vientiä maalla. Mutta eihän siitä mitään tullut, kun vientimatka oli järveen päin. Arvata saattaa, että Unnan mielessä ei ollut muuta kuin järveen meno. Yleensäkin uiminen on siitä niin ihanaa, että siinä jää kaikki makupalat ja muut palkkiot toiseksi. Ei sitten turhaan hinkattu viemistä, kun olosuhteet oli liian vaativat pikku uimahirmulle....

Seuraavaksi veneestä hyppy. Sain huudella tosi kauan ennen kuin Unna hyppäsi ja veneessäkin Unnaa jouduttiin törkkäisemään kevyesti :-) Kolmannella yrityksellä sitten ymmärrettiin valjastaa ruokakuppi houkutukseksi rannalle ja johan muuttui tahti. Unna hyppäsi oikein innokkaasti ja sai kupista palkaksi suuret herkut. Seuraaviin treeneihin on nyt muistettava ottaa kuppi mukaan, jotta saadaan tuo hyppäämisen arpominen pois.

Sitten vielä hukkuvan pelastaminen ja veneen haku, jotka molemmat ihan ok. Mukavat vepetreenit taas kerran.

20.7. Golden Ring -kesäleiri ja muuta matkailua

Vietimme viime viikon Virroilla GR:n kesäleirillä. Leirillä päästiin puuhailemaan joka päivä jotakin mukavaa ja välillä treenattiin ihan oikeastikin. Unna osallistui VEPE- ja taipparitreeneihin. Joka päivä myös tokoiltiin itsenäisesti ja lisäksi saatiin hyvää toko-opastusta Tuijalta. Milla pääsi myös mukaan taipparitreeneihin sekä Juuson kanssa tokoilemaan joka päivä.

Vepetreenit olivat leirillä melkein se mukavin juttu. Vepekouluttajat olivat asiantuntevia ja kannustavia. Unna on oppinut tottelemaan veden läheisyydessä jo paljon paremmin, mistä syystä vepetreenit onnistuivat mukavasti ilman turhaa sähläystä. Päästiin leirin aikana treenaamaan kaikkia SOVEn liikkeitä. Veneestä hyppyä kouluttajat kehottivat treenaamaan jo suhteellisen pitkältä matkalta. Vieläkään Unna ei kuitenkaan hyppää ekasta käskystä, mutta kunhan itseluottamus vielä lisääntyy, niin kyllä se siitä. Veneen haku sujui hyvin. Tähän opittiin myös yksi uusi hyvä "kikka": kun lähestytään rantaa, on hyvä ruveta jo rannan tuntumassa taistelemaan koiran kanssa köydestä. Näin se ei päästä köydestä irti ja vene palautuu ihan loppuun saakka. Unnalla tämä toimi hyvin. Esineen vientiä harjoiteltiin suhteellisen lyhyellä matkalla. Unna osaa tämän maalla jo tosi hyvin, joten luulen, että matkaa voi jo pikku hiljaa ruveta pidentämään. Myös hukkuvaa päästiin pelastamaan pari kertaa, ja nämä ok.



Vepe on tosi mukava kesälaji ja Unnalle varsin sopiva, koska uiminen on Unnan mielestä ihanaa. Unna on kuitenkin vielä henkisesti aika vauva, joten itseluottamusta tarvitaan vielä lisää, ennen kuin voidaan soveltuvuuskoetta yrittää. Sen aika on varmasti vasta ensi kesänä. Nyt odotellaan lansujen vepeviikonloppua, johon osallistumme elokuussa.

Taipparitreeneissä tuli paljon uutta oppia. Tiistaina kävimme leirillä seuraamassa virallista taipumuskoetta ja oli varsin opettavaista nähdä, mitä taippareissa oikeasti tapahtuu. Varsinaiset treenit eivät sitten Unnan osalta sujuneet aivan toivotulla tavalla. Jo ekoissa treeneissä maanantaina tuli takapakkia: luonnetestialue oli lähinnä sitä aluetta, jolla harjoittelimme, ja Unna säikähti luonnetestistä kuuluvia laukauksia. Unna kyllä palautui säikähdyksestä suhteellisen nopeasti, mutta en viitsinyt sitä siinä mielentilassa treenata. Milla sen sijaan pääsi treenaamaan markkeerauksia ja vanha neiti toimi oikein taitavasti!

Unna saattaa siis olla paukkuarka. Perinnöllinen paukkuarkuus voisi tulla esille juuri tässä iässä. Ihan varma en kuitenkaan asiasta vielä ole, mutta kyllä paukkuihin reagoiminen on sellainen asia, joka nyt siirtää meidän taippareita ainakin vuodella eteenpäin. Paukkuihin reagoiminen näkyi jo ennen leiriä, kun Salmen treeneissä jouduimme keskelle ukkosmyrskyä, johon Unna reagoi. Salmen tulkinnan mukaan arkuus oli aika selvää. Ohjaaja itki asiaa illan, mutta ei suostu vielä luopumaan toivosta... Jos Unna todella on paukkuarka (eikä nyt esim. vaan herkällä tuulella mahdollisesti tulevien juoksujen takia) niin sitten yritetään siedättää sitä paukkuihin. Haaveena on kuitenkin ohjaajalla ollut se, että Unnan kanssa päästäisiin taippareiden jälkeen ainakin tutustumaan NOMEen, mutta paukkuja pelkäävän koiran kanssa se on tietenkin vaikeaa.

Millakin kyllä pelkäsi paukkuja nuorempana, mutta ei pelkää enää ollenkaan, vaikka sitä ei ole mitenkään erityisesti siedätetty. Milla pääsi leirillä kaksi kertaa tekemään hakuruutua. Kerran variksilla melko helppoon maastoon ja kerran dameilla siihen samaan maastoon, jossa leirin taipparitkin olivat. Variksilla Milla toimi oikein mallikkaasti: haki neljä vaakkua varsin hyvällä vauhdilla, ja jätettiin treeni siihen. Damien löytäminen suopursujen keskeltä taas oli Millalle vaativampaa, mutta hyvin se töitä teki vähän vaativammassakin maastossa.







Vesityöskentelyä päästiin myös treenaamaan. Ongelmana Unnan vesinoudoissa on ollut lähinnä se, että se ei suostu tulemaan vedestä pois, koska uiminen on niin kivaa. Leirillä sillä oli myös ongelmaa noutoihin lähdössä. No, lisää treeniä vaan, niin kyllä tämä alkaa sujua.

TOKOn saralla keskityttiin kosketusalustan vahvistamiseen, VOI-kaukoihin, perusasennon hiomiseen ja seuraamisen liikkeellelähtöihin. Tuija katseli meidän perusasentoja, seuraamista ja kaukoja, ja saatiin häneltä hyviä vinkkejä. Unnan perusasento on nykyisiin ihanteisiin nähden hieman liian edessä. Sen korjaaminen olisi kuitenkin niin suuri juttu, että emme nyt ainakaan vielä ryhdy sitä hiomaan (koska meidän tavoitteet ei kuitenkaan ole ihan siellä SM-tasolla :-)... Lisäksi Unna on joskus vinossa takaosastaan oikealle (eli mun taakse), mutta tämä johtuu ehkä siitä, että mä teen pienen liikkeen olkapäillä ja Unna korjaa itseään taaemmas. On siis oltava tarkka omien liikkeiden kanssa. Kaukoissa Tuija huomautti haukkumisesta, joka on varsin vakava virhe varsinkin ylemmissä luokissa. Mä en itse ole aina edes huomannut haukkumista, koska kaukoissa Unna haukkuu niin usein, ja olen kiinnittänyt kaiken huomioni vaan oikeaan tekniikkaan. Nyt siis karsitaan kaikki ääntely pois. Leirin aikana harjoiteltiin jo uusia rauhoittumissignaaleja kaukojen aloitukseen. Loppuleiristä Unna jo onnistui tekemään kaukoja ilman pihaustakaan. Seisomasta maahanmenon tekniikka on nyt hieno ja toimii jo muutaman metrin välimatkalta. Olen onnellinen edistyksestä, koska tätä on hinkattu jo NIIN pitkään.

Onhan se aika edessä :-)



Ja seuraamisessa poikittaa vähän.



Juuso on ottanut tavoitteeksi osallistua Millan kanssa alokasluokkaan, ja Milla pääsikin treenailemaan kaikkia alokasluokan liikkeitä. Intoa löytyy vaikka muille jakaa, mutta tarkkuus on vähän niin ja näin. Pääasia kuitenkin, että seniorilla on mukavaa.



Lähdimme leiriltä pois perjantaina iltapäivällä ja ajoimme Virroilta Ruovedelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Siellä teimme monen tunnin "stressinpurkulenkin" kauniissa maisemissa.



Lenkin jälkeen jatkoimme vielä matkaa mökkivierailulle Luopioisiin. Mökillä uitiin Unnan kanssa pitkiä lenkkejä ja Unna ui myös veneen perässä. Lauantai-iltana tultiin kotiin niin väsyneinä, että koko porukka nukkui sunnuntaina puoleen päivään.

Hoitokoira Tero

Suuri pikku sheltti Tero on ollut meillä hoidossa muutaman päivän. Tero on melkein yhtä komea kuin Tero Pitkämäki, jonka mukaan Tero on nimetty :-)


Täällä hoitopaikassaan Tero on päässyt treenaamaan tokoa ja kokeileemaan kaikkea jännää. Seuraamista Tero on harjoitellut Juuson kanssa, ja oikea paikka alkaa jo löytyä.


Perusasentokin on melkein ok.


Uimisesta Tero ei oikein tykkää, mutta Unna sitäkin enemmän.


Ja kun Unna ui, Tero huutaa hädissään rannalla.

8.7. Ylämäkiä ja alamäki

Tokon saralla on edistytty ja sitten taas taannuttu.

Ollaan nyt treenattu tunnaria jo vähän yli viikon verran joka päivä, useampi toisto päivässä. Unnan tassuun tuli pieni haava viime viikon puolivälissä, joten tunnari on ollut nyt tilanteeseen sopivaa rauhallista treeniä. Tähän päivään saakka on näyttänyt siltä, että tunnarin harjoittelu menee oikein harppauksittain eteenpäin. Häiriökapuloita on ollut jo kolme ja Unna on tehnyt virheen eli tuonut väärän kapulan vain kerran.

Tänään kuitenkin asiassa koettiin takaisku. Treenattiin Killerillä lenkin jälkeen. Otin ensin vähän liikkeestä istumista (alkaa jo sujua) ja ruutua, josta vahvistettiin erityisesti sitä oikean paikan löytämistä kosketusalustan avulla. Sitten tunnaria. En tiedä, oliko Unna liian kiihtynyt vai mitä, mutta se toi KAKSI kertaa väärän. Tein ehkä virheen, kun lähetin sen ekan väärän jälkeen vielä hakemaan omaa.... Olisi pitänyt pitää kunnon tauko. Nyt näytti vähän siltä kuin Unna olisi ajatellut, että homman nimi onkin ilmeisesti se, että kapulat vaan haetaan yksi kerrallaan ohjaajalle... Nyt palataan hetkeksi alkeisharjoituksiin, jospa tunnarin idea sitä kautta taas muistuisi Unnalle. Joka tapauksessa käytiin hakemassa uusi säkillinen tunnarikapuloita Starkilta, joten harjoitteluvälineet ei ainakaan lopu ihan heti kesken.

3.7. Agilityä helteessä

Tänään taas oman ryhmämme agilitytreenit. Tehtiin mukavaa ympyränmuotoista radanpätkää, jossa ideana oli harjoitella koiran kuljettamista ja ehkä vähän myös sitä, että koira saataisiin irtoamaan esteille ilman että ohjaajan täytyy juosta koko ajan mukana vierellä. Radalla on molemmissa päissä U:n muotoinen putki, joiden välissä toisella puolella okseri, rengas ja aita ja toisella puolella aita, pituus, aita.

Ekalla harjoituskerralla Unnan kuljettaminen sujui hyvin. Itse olin tosin liian hidas, johtuneeko alati kasvavasta mahasta vai mistä... :-) Nopeamman ohjaajan kanssa Unna olisi varmasti mennyt vielä vauhdikkaammin. Erityisen iloinen olin siitä, että Unna suoritti renkaan ihan oikein myös keskellä rataa. Kerran Unna taas karkasi radan reunalla seisovan Juuson luo. Ehkä ei olisi karannut, jos mä olisin ollut nopeampi.

Toisella harjoituskierroksella tehtiin rataa toiseen suuntaan. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin, Unna oli selvästi jo vähän väsynyt (oli melkoinen helle). Unna oli paljon enemmän kiinni mun kädessä eikä irronnut esteille yhtä hyvin kuin ekalla kerralla.

Harjoiteltiin myös keinua superpalkan avulla. Laitoin toiseen päähän kissanruokaa, jonka Unna sai keinun suorittamisesta palkaksi. Kyllä superpalkka toi selvästi lisää rohkeutta.

Tunnarin tehotreenaus on myös jatkunut. Päivittäin on tehty muutama toisto ja nyt kahden häiriökapun avulla. Jee :-) Aina tähän mennessä Unna on tuonut oman. Ehkä se jotakin alkaa jo pikku hiljaa oivaltaa.

2.7. Vepeilyä

Uimamaisterimme pääsi tänään vepetreeneihin. Treenit aloitettiin taas veneestä hypyllä. Unna istui veneessä nätisti eikä tarvinnut kiinnipitäjää, vaikka sellainen olikin varmuuden vuoksi mukana. Hyppääminen vielä vähän arvelutti Unnaa ja jouduin aika useasti kutsumaan ennen kuin rohkeus riitti hypätä. Vene oli ehkä noin 20 metrin päässä rannassa. Oikeassa kokeessa matka on 50 metriä, joten matkaa on ryhdyttävä kasvattamaan, kunhan Unski vaan saa vielä vähän lisää rohkeutta hyppäämiseen.

Sitten esineen vienti. Ollaan harjoiteltu tätä maalla, ja nyt homma sujuikin jo paljon paremmin kuin viimeksi. Kolme kertaa Unna toi mulle damin veneeseen, matka tosin pisimmilläänkin vain vähän yli kymmenen metriä rannasta. Tässä on kuitenkin tapahtunut edistystä. Hyvä Unna!

Veneen haku sujui ihan kivasti. Parantamista on vielä siinä, että Unna kiskoisi köyden kunnolla maalle saakka. Nyt jää vähän rantaveteen pyörimään palatessaan. Täytyisi ehkä käyttää jotain superherkkua avuksi näissä palautuksissa.

Lopuksi päästiin vielä ensimmäisen kerran kokeilemaan hukkuvan pelastamista. Unnaa vähän arvelutti lähteä räpiköivän ihmisen luo, mutta kun ihminen kutsui nimeltä, niin kyllähän Unna lopulta lähti ja veti "hukkuvan" damin avulla rantaan. Hieno suoritus ekaksi kerraksi!

1.7. Karkaileva agilitykoira sekä tunnollisia tunnareita

Treenattiin tänään agilityä hobby-ryhmässä. Rata oli meille jälleen hyvinkin haastava, ja Unna suoritteli esteitä aika lailla haluamassaan järjestyksessä :-). Suosikeiksi nousivat tällä kertaa A-este ja pussi, joita oli mukava suorittaa aina, kun ohjaajalta katosi ote (mitä tapahtui usein...).



Alun renkaalta ekalle hypylle vienti oli meille lähes mahdoton, koska Unnan mielestä renkaalta oli päästävä A-esteelle hinnalla millä hyvänsä. Unna meni sinne, vaikka koulutusohjaaja seisoi A:n edessä. Unnan mielestä oli ihan ok juosta koulutusohjaajan jalkojen alta :-)

Aloitettiin siis alkukankeuksien jälkeen rata tokalta esteeltä ja rata suijuikin meni pöydälle asti ihan ok. Pöydällekin Unna suostui hyppäämään, vaikka ei ole nähnyt pöytää pitkään aikaa. Hypyn ja pussin yhdistelmä ok, mutta pussin jälkeen Unna oli pakko pysäyttää, jotta ehdin saada sen haltuun ennen hyppyä (este 9). Siitä Unna olisi nimittäin takuuvarmasti lähtenyt litomaan omille teilleen. Ysi- ja kymppi-esteiden suorittamiseen liittyi kieputusta kymppi-esteen siivekkeen ympäri (en tiedä ohjauskuvioiden nimiä...) Tämä meni ihan ok, kun teimme rauhallisesti vain näihin kahteen esteeseen keskittyen.

Kieputusta (ilmeisesti sylikäännös tai joku muu vastaava) tehtiin myös aidalta 13 aidalle 14. Aidan 14 jälkeen koira piti ohjata aidan 15 taakse ja siitä sitten valssilla A:lle. Tämä 13, 14 ja 15 -kieputus oli oikein mukava ja onnistui hyvin, kun tehtiin rauhallisesti ja erikseen. Tällaista pitää harjoitella nyt myös itsenäisesti. Vielä meillä on kuitenkin hyvin hyvin hyvin pitkä matka siihen, että tämän sortin kieputukset onnistuisivat osana rataa ilman että pysähdytään miettimään välillä.

A:n loppukontakti oli tänään ok ja pujottelu edelleen yhtä hyppiväistä kuin viime viikollakin.

Agilityn lisäksi on viime päivinä tietenkin tokoiltu. Tehotreenin alla on ollut tunnari, jota ollaan harjoiteltu aina silloin, kun Unna on jo aika väsynyt muusta treenistä. Eilen parin tunnin metsälenkin jälkeen ja tänään agilitytreenien ja treenien jälkeisen uimareissun jälkeen. Molemmilla kerroilla ollaan tehty muutama toisto niin, että mukana on yksi häiriökapula. Unna on aina tuonut oman ja toiminut oikein rauhallisesti. Ei ole yhtään yrittänyt mälvätä kapulaa palautuksessa. Alan jo olla vähän toiveikas tunnarin suhteen.