Juoksut, treenit ja vesihäntä

Unnan juoksuja on odoteltu jo syyskuusta lähtien. Viimein perjantaina illalla huomasin, että Milla on aloittanut juoksunsa. Ja lauantaina Unnankin juoksu sitten alkoi. Ihme juttu, että tytöt näin sovittavat juoksunsa yhteen. Ihan sama juttu oli viimeksikin viime tammikuun lopulla: Millan juoksu alkoi ensin ja Unnan sitten parin päivän päästä. Unna on kyllä viime viikot nostellut koipea niin korkealle, että oli juoksun jo aikakin tulla :-) Unna on aika hassu koira: pissaamistyylin perusteella sitä voisi luulla uroksesi, ja luonnekin on välillä aika urosmaisen "raivokas". Mutta ulkonäkö ainakin omistajan silmään suloisen feminiininen.

Treenejä on taas jäänyt kirjaamatta. Aika lailla samoja asioita on hiottu ja hinkattu edelleen: kaukoja, ruutuja, luoksetulon stoppeja, seuraamista. Eilen aamupäivällä treenattiin Maijan, Mollan ja Hetan kanssa AMK:n parkkiksella. Unna teki ruutua, mikä sujui nyt kokonaisena liikkeenäkin mainiosti. Liikkeestä istuminen oli edelleen kadoksissa, en muista treenata sitä tarpeeksi. Tunnari tehtiin niin, että Maija oli liikkurina. Ja hienosti Unna teki! Hyvä tyttö!

Tänään aamulla tein loppupalkkatreenin AMK:n toisella parkkiksella. Otin seuraamisen ja ruudun. Seuraaminen oli perustaltaan ihan ok, mutta paljon oli ongelmiakin: kun seuraamisella on pituutta, kontakti alkaa tippuilla. Kestävyys ei siis vielä ole ihan tarvittavan hyvä, treeniä lisää. Kontakti tippuili erityisesti hitaassa käynnissä. Otti myös jonkin verran häiriötä ruudusta, kun seurautin ruudun lähellä. Juoksuseuraamisen perusosa oli ihan ok, mutta juoksussa käännöksiä pitää harjoitella vielä paljon, niissä loittonee turhan paljon. Seuraamisen jälkeen otin ruudun kokonaisena liikkeenä, ruudussa kuitenkin pieni kosketusalusta. Ekalla kerralla lähti ruudusta omia aikojaan seuraamaan. Tein sitten mitään sanomatta toisen lähetyksen ja "helpotin" ruudussa pysymistä antamalla ylimääräisen paikka-käskyn. Tämä meni sitten hyvin. Ruudussa pysymistä on siis edelleen vahvistettava, siihen liittyviä treenejä ei ole tehty tarpeeksi.

Treeneistä tullessamme huomasin, että Unna roikottaa häntäänsä ihmeellisesti. Yleensä se on aina iloinen ja kulkee häntä heiluen, joten jotain näytti olevan vialla. Häntä selvästi myös aristaa, joten se lienee vesihäntä. Annoin vähän kipulääkettä, ja neito saa nyt olla levossa muutaman päivän. Jos vaiva ei helpota, niin sitten lähdetään lääkäriin. Onneksi Unna on muuten ihan pirteä.