Kurssilta tuli meille tosi paljon tuiki tärkeää oppia, sekä luennoilta että käytännön treenistä. Ekalta motivointiluennolta päällimmäisenä jäivät mieleen seuraavat asiat:
- Opiskele koiraasi: millä se palkkautuu parhaiten, mistä motivoituu jne. Usein koiraa opetetaan, mutta unohdetaan opiskella koiraa itse.
- Koira muuttuu iän ja kokemuksen mukana; koiran opiskelu ei siis voi koskaan loppua. Vanhempana se voi palkkautua eri asioista kuin aikaisemmin.
- Kehuminen ainoa palkkaustapa, jonka voi tuoda kisoihin. Koira kannattaa opettaa motivoitumaan kehuista.
- Johtajuuden on oltava kunnossa arkielämässä. Siihen ei puututa enää tokokentällä.
- Lelupalkkauksessa lelun tulee käyttäytyä saaliseläimen tavoin. Saalisvietti on usein hyvin kestävä vietti!
- Palkkauksessa on oltava johdonmukainen, jotta koira ei pety palkkaansa. Joitakin koiria voi kuitenkin olla hyvä "stressata" yllätyksillä.
- Motivaatio on sopiva silloin, kun koira kykenee parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sekä teknisesti että vauhdin kannalta.
- Harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin määrä!
- Ensivaikutelma voi olla koiralle merkityksellinen. Mieti siis, miten esittelet koiralle uudet liikkeet!
Ekan päivän treeneissä tehtiin Unnan kanssa ruutua, seuraamista ja erityisesti askelsiirtymiä, tunnaria ja kaukoja. Kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mikä harmitti, mutta oli toisaalta hyvä, koska saatiin sitten todella hyviä neuvoja, miten liikkeisiin saadaan lisää varmuutta.
Ruudussa meidän ongelma on nyt se, että Unnaa on palkattu siinä hyvin epäjohdonmukaisesti: välillä lelulla ja välillä nameilla. Tarvitaan siis johdonmukaisempaa palkkausta. Muuten ruututreenit jatkuu suurin piirtein samanlaisina kuin tähän asti, mutta tehdään aina väliin niitä näyttö- ja kutsuruutujakin.
Seuraamisessa vasemmalle käännökset kaipaavat vielä paljon treeniä ja Unna voisi ylipäätään käyttää takapäätään tehokkaammin. Tätä ruvetaan nyt treenamaan naksun kanssa. Seuraamisen ja perusasennon paikka on hitusen liian edessä, kuten on huomattu. Riitta neuvoi palkkamaan hitusen taaempaa. Tämä saattaisi auttaa siihen, että paikka siirtyisi pikku hiljaa vähän taaemmaksi. Omiin käsiin myös kiinnitettävä edelleen huomiota!
Tunnari meni ihan härdelliksi, mikä oli ihan mun oma vika, koska tein liikkeen liian vaikeana (eli ihan liikkeenomaisesti). Olisi pitänyt tajuta, että vieras stressaava tilanne, vieras kenttä ja vieraat ihmiset tuo niin paljon häiriötä tilanteeseen, ettei Unna vielä pysty tekemään tällaista liikettä, jonka idean on vasta juuri jotakuinkin oivaltanut. Olisi pitänyt helpottaa... No, ekalla toi siis väärän. Tokalla toi oikean, mutta nosteli varmaan jokaista väärääkin kapulaa. Tehtiin sitten nurmikolla kapulan piilotuksia ensin yhdellä kapulla ja sitten siten, että väärät oli kasassa kauempana ja oma niistä vähän erillään. Näissä toi aina oman. Tunnariin tarvitaan vaan lisää treeniä ja pikku hiljaa lisätään häiriötä uusien paikkojen ja uusien liikkeenohjaajien muodossa. Tunnariin on muistettava opettaa myös virittelysana! Harmittaa, että olin niin epäreilu, että tein liikkeen Unnalle liian vaikeaksi vieraalla kentällä.
Kaukot sitten taas on meidän ikuisuusprojekti. Riitta neuvoi vielä hiomaan tekniikkaa, ja niin me tehdäänkin. Istu-seiso-istu-vaihtoihin saatiin myös idea uudenlaisesta hyppytekniikasta. Unna on aika hyppiväinen, joten ehkä kokeillaan tätä :-) Vire täytyy tässä myös saada sopivaksi... Siinä riittää kyllä tekemistä. Ei ole helppo liike nämä kaukot meille tosiaankaan...
Tokana aamuna oli sitten luento koekestävyydestä. Tässä luennossa oli tosi paljon tärkeää juttua. Päällimmäisenä nyt mielessä seuraavat:
- Koira opetetaan pitämään ohjaajan jäykkää kisakäyttäytymistä ja hiljaa olemista vihjeenä siitä, että suoritus on onnistunut ja palkkaa on pian tulossa. Kilpailunomaisen olemuksen rikkoutuminen taas on vihje siitä, että koira on menettänyt mahdollisuuden palkkioonsa.
- Monet koirat masentuvat loppupalkkatreenistä aluksi, toiset kuumentuvat (kuten Unna). Molemmissa tapauksissa auttaa, kun edetään loppupalkkatreeneissä maltillisesti ja tehdään niitä tarpeeksi.
- Virheitä ei koemaisissa treenissä korjata, niihin ei sen kummemmin reagoida. Treenien jälkeen virheet painetaan mieleen ja niitä hiotaan "tempputreeneissä".
- Yleisöä kannattaa käyttää hyväksi aina kun mahdollista: esim. noutoja yleisöön päin, ruutu lähellä yleisöä jne.
- Erilaissa paikoissa treenaminen!
- Virittelysanat (liikkeisiin ja koko suoritukseen!)
- Liikkeiden välit harjoitellaan erikseen
- Koiran itseluottamuksen kasvattaminen! Luodaan koiralle tunne, että se yleensä aina onnistuu: vaikeat treenit tutuissa olosuhteissa, vieraissa paikoissa sellaisia treenejä, joihin koira pystyy! Tämä kasvattaa huomaamatta myös ohjaajan itseluottamusta.
- Kisaaminen kannattaa, koska vain kisat kertovat totuuden todellisesta tasosta!
Luennon jälkeen tehtiinkin sitten kokeenomainen treeni. Unnan kanssa otettiin seuraaminen, metallinouto ja hyppynouto. Kokonaisuudessaan liikkeet meni ihan ok, ei huipusti, mutta ei huonostikaan. Seuraamisessa ne vasemmalle kääntymiset oli pahin ongelma. Noudot meni ihan ok, mutta metallinoudossa ravasi takaisin tapansa mukaan. Tähän saatiin hyviä neuvoja takaisintulovauhdin lisäämiseksi.
Harjoiteltavaa meillä on aivan erityisesti kuitenkin siinä, miten kehään tullaan ja miten liikkeiden välillä käyttäydytään. Riitta kyllä sanoi, että Unna pitää muhun hyvin kontaktia, mutta mä oon sen yhden kisan jälkeen ollut Unnasta epävarma liikkeiden välillä (pelkään että se karkaa) ja se tietenkin näkyy mun käytöksessä. Näitä on nyt siis treenattava ihan erikseen, esim. niin, että Unna ei saa palkkaa heti liikkeen jälkeen vaan vasta sitä seuranneen odottelu- ja siirtymävaiheen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeenomaista treeniä pitää meidän tehdä enemmän. Ja täytyisi treenata paljon enemmän eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa.
Näiden treenien lisäksi tehtiin molempina päivinä paikkamakuu ja sunnuntaina vielä paikalla istuminen. Nämä kaikki suht ok. Paikkamakuu tehtiin evl:n mukaan ja molempina päivänä Unna kellahti vähän kyljelle, kun palasin sen taakse. Tätä on siis treenattava, jotta pysyy kunnon asennossa. Samoin tokana päivä, kun oltiin ihan loitommaisena rivissä ja viimeisenä siis istumaannousuvuorossa, Unna reagoi muiden istu-käskyihin ainakin kaksi kertaa. Tätä on siis vaan treenattava, jotta malttaisi kuunnella vain mua.
Oli kyllä opettavaiset kaksi päivää. Nyt on taas treeni-intoa ja treenattavat asiat ei tosiaankaan lopu. Mutta hyvä niin, eipä ehditä ainakaan tylsistyä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti