Edellisten Salmen treenien jälkeen eli viimeiset kaksi viikkoa on treenattu joka päivä tunnaria (vain se yksi toisto päivässä) ja melkein joka päivä kaukoja, liikkeestä istumista, seuraamisen paikalla käännöksiä sekä ruutua. Ruutua ollaan tehty kosketusalustan kanssa. Kosketusalustana toimii pieni rätinpalanen, joka sopii hommaan mainiosti. Kosketusalustan avulla Unna on selvästi parantanut paikkaansa ruudussa ja ruutuun juokseminenkin on muuttunut varmemmaksi. Tänään sitten käytiin taas Salmen tsekkauksessa katsastamassa liikkeitä ja saamassa lisäohjeita.
Treenattiin Killerillä aika aurinkoisessa säässä. Unna oli poikkeuksellisen rauhallinen, jotenkin unessa. En tiedä johtuiko se siitä, ettei käyty kunnon lenkillä ennen treenejä, vai enteileekö tuo juoksuja. No, rauhallisuus ei kyllä mitenkään haitannut tämänpäiväisiä treenejä.
Aloitettiin ruudusta. Unna juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun ja tietenkin oikealle paikalle, kun kosketusalusta oli siellä. Ruudussa Unna ei kuitenkaan kovin tarkasti kuunnellut mua, ja tätä Salme piti ongelmana. Ohjeeksi saatiin kosketusalustan poistaminen ja se, että Unna periaatteessa sheipataan ruutuun (vaikka meneehän se sinne jo). Se saa tästä lähtien naksun ja palkan ruutuun hakeutumisesta. Lähetysmatkaa kasvatetaan vähitellen. Kun matkaa on riittävästi, rupean naksauttamaan vasta seisomaan jäämisestä, jotta oppii paremmin kuuntelemaan seiso-käskyä. Näin jatketaan nyt pari seuraavaa viikkoa. Ruutu kyllä vetää Unnaa mukavasti puoleensa, joten tässä ei sen suurempaa ongelmaa.
Koska Unna oli rauhallinen, uskallettiin ottaa tunnari seuraavaksi liikkeeksi. Tehtiin viidellä häiriökapulalla, mitä ei olla koskaan aikaisemmin vielä tehty. Unna nuuskutteli tosi tarkasti ja toi varmasti oman. Hieno tyttö! Se on nyt selvästi ymmärtänyt liikkeen perimmäisen idean. Vauhtia kapuloille menossa ja takaisin tulossa olisi saanut olla enemmän, mutta en nyt vielä huolestu tästä. Pari viikkoa vahvistellaan vielä jokapäiväisellä treenauksella tuota kunnollista haistelemista ja kapuloille rauhoittumista. Sitten vasta rupean huolestumaan vauhdista... Ja josko sitä vauhtia tulisi lisää, kun varmuus kasvaa. Tunnarin "alkuseremonioita" on myös edelleen vahvistettava, erityisesti sitä mun kapuloista poispäin kääntymistä (jotta Unna pysyy paikallaan eikä kimpoa perusasentoon).
Sitten kaukot, jotka aika lailla entisellä mallilla. Seiso-maahan-vaihto ei vieläkään onnistu kovin pitkältä matkalta. Salme kyllä kehotti lisäämään reippaasti etäisyyttä (puoli metriä päivässä). Ehkä yritetään nyt näin ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Paikallakäännöksiä katsottiin seuraavaksi ja ne Unna teki nyt tarkasti. Hyvä!
Lopuksi tehtiin vielä voi-luoksetulo. Seisomiseen annoin käskyn liian myöhään, ja se meni vähän pitkäksi. Maahanmeno ok. Vauhti aika hidas, mutta harjoitusmäärään nähden ihan ok suoritus.
Seuraavina viikkoina siis edelleen ruudun tehotreenausta, jonka lisäksi keskitytään kaukoihin, tunnariin ja luoksetulon pysäytyksiin.
Millan kuulumisista sen verran, että Milski-raukka joutui taas eilen eläinlääkärille. Se on ontunut vähäsen toista etujalkaansa jo toista viikkoa. Lääkäri tutki jalan liikeradat eikä löytänyt mitään selvää kipukohtaa. Päätettiin sitten kuvata kyynär- ja olkanivelet, koska kaikkein todennäköisin vaihtoehto oli jonkinlainen nivelrikko niissä (onhan Millalla jo ikää...) No, kuvista kuitenkin paljastui, että Millan nivelet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Paljon nuoremman koiran niveliltä vaikuttivat lääkärin mielestä. Tulokseksi tuli siis epäily jonkinlaisesta pienestä lihasrevähdyksestä (mikä voi kyllä olla ihan oikea tulkinta, koska kyllä tytöt aika lailla lenkeillä revittelee ja Milla on aika usein Unnan hyökkäysten uhrina...). Tulehduskipulääkettä ja lepoa siis hoidoksi. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten fysioterapeutille. Lepo on tietenkin tylsää ja hihnalenkit ylipäätään ärsyttäviä. Mutta täytyy nyt yrittää. Hyvä kuitenkin, että mitään vakavaa ei paljastunut ontumisen syyksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti