Tänä viikonloppuna vepeiltiin Landseeryhdistyksen järjestämällä vepeleirillä Saarijärvellä. Leirille osallistui lansujen lisäksi paljon myös muunrotuisia koiria: nöffejä, kultsuja, flättejä ja muita uimisesta innostuneita koirayksilöitä. Sää oli koko viikonlopun ajan onneksi tosi mukava eikä leirin aikana satanut kertaakaan, vaikka sadetta oli lupailtukin. Majoituttiin leirintäalueen mökissä, josta koirat kyllä tykkäsivät.
Leiri alkoi luennolla vepe-koiran koulutuksesta. Luento käsitteli yleisemminkin koiran koulutuksen perusperiaatteita ja oli sisällöltään mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka perustuikin pääosin sellaiseen näkemykseen koirista ja kouluttamisesta, jota en ihan allekirjoita. Leirillä treenattiin neljällä eri rastilla, jokaisella rastilla eri liikkeitä. Leiriläiset oli jaettu tason mukaan eri ryhmiin, ja Unnan kanssa osallistuimme sellaiseen aloittelijoiden ryhmään, jossa oli mukana jo hieman harjoitelleita koiria sekä täysin alusta alkajia.
Lauantai-aamuna aloitettiin rastilla, jossa jokainen sai harjoitella haluamaansa liikettä. Unnan kanssa treenattiin veneestä hyppyä, koska hyppyyn lähdössä on ollut vähän ongelmia. Myös päivän toisella rastilla treenattiin veneestä hyppyä sekä veneen hakua. Ekalla kerralla veneestä hyppy jälleen hieman arvelutti Unnaa, mutta toisella kerralla se hyppäsi heti ensimmäisestä käskystä. Tarvittiin ehkä se eka harjoituskerta vähän "muistuttamaan", mistä on kysymys. Kuva on tokalta hyppykierrokselta, ja kuvasta näkyy, että Unna aina asettelee tassut kauniisti veneen laidalle ennen veteen ponkaisua :-)
Veneen nouto sujui ihan ok, samoin kuin hukkuvan pelastus. Molemmissa liikkeissä Unna saisi kuitenkin lähteä räjähtävämmin hommiin. Saatiin vinkiksi ottaa sen kanssa uimaanlähtökisoja. Eli koiran kanssa ponkaistaan samaan aikaan veteen ja kilpaillaan jostakin järvessä olevasta, vaikkapa damista. Saas nähdä, miten nämä treenit enää tänä kesänä onnistuvat, mutta viimeistään ensi kesänä sitten. Kuten kuvat osoittavat, Unna kyllä keskittyi tehtäviinsä täysillä :-)
Esineen vienti oli sunnuntain viimeisen rastin teemana. Unna osaa viennin maalla tosi hyvin, mutta veteen viemisessä on edelleen ongelmana sen lähdön jahkaileminen. Luulen kuitenkin, että tämä tästä kyllä valmistuu, kunhan saadaan tarpeeksi toistoja. Lisäksi ohjaajat kehottivat tekemään veneestä koiralle aivan valtavan ihanan paikan, jossa on aina nameja. Esimerkiksi treenien lopussa veneeseen voi "jättää" namikipon, niin että koiralle jää mielikuva, että veneessä on aina herkkuja odottamassa. Seuraavissa treeneissä hinku veneelle on entistä suurempi, kun koira oppii muistamaan sinne jätetyt herkut.
Unna jaksoi hyvin treenata kaksi pitkää päivää putkeen. Sen turnauskestävyys on selvästi kasvanut tässä kesän kuluessa. Suurin haaste vepessä ovat nyt nuo lähtöjen jahkailut, muuten Unna osaisi jo alokasluokan liikkeet ihan hyvin. Lähtöjen jahkailukin luullakseni saattaa poistua myös ihan itsestään, kun Unski vähän kypsyy ja saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Ensi kesänä sen sitten näkee.
Varsin hauskaa leirillä oli muunrotuisten koirien ja erityisesti lansujen ja nöffien seuraaminen. En ole aikaisemmin juurikaan tutustunut lansuihin rotuna, ja ne osoittautuvatkin varsin huvittaviksi koiriksi ja lansu-ihmiset hauskoiksi. Jopa seuraavanlainen "karhu" kävi leirillä hyppäämässä veneestä ja tekemässä vaikutuksen komeudellaan ja kumealla äänellään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti