20.7. Golden Ring -kesäleiri ja muuta matkailua

Vietimme viime viikon Virroilla GR:n kesäleirillä. Leirillä päästiin puuhailemaan joka päivä jotakin mukavaa ja välillä treenattiin ihan oikeastikin. Unna osallistui VEPE- ja taipparitreeneihin. Joka päivä myös tokoiltiin itsenäisesti ja lisäksi saatiin hyvää toko-opastusta Tuijalta. Milla pääsi myös mukaan taipparitreeneihin sekä Juuson kanssa tokoilemaan joka päivä.

Vepetreenit olivat leirillä melkein se mukavin juttu. Vepekouluttajat olivat asiantuntevia ja kannustavia. Unna on oppinut tottelemaan veden läheisyydessä jo paljon paremmin, mistä syystä vepetreenit onnistuivat mukavasti ilman turhaa sähläystä. Päästiin leirin aikana treenaamaan kaikkia SOVEn liikkeitä. Veneestä hyppyä kouluttajat kehottivat treenaamaan jo suhteellisen pitkältä matkalta. Vieläkään Unna ei kuitenkaan hyppää ekasta käskystä, mutta kunhan itseluottamus vielä lisääntyy, niin kyllä se siitä. Veneen haku sujui hyvin. Tähän opittiin myös yksi uusi hyvä "kikka": kun lähestytään rantaa, on hyvä ruveta jo rannan tuntumassa taistelemaan koiran kanssa köydestä. Näin se ei päästä köydestä irti ja vene palautuu ihan loppuun saakka. Unnalla tämä toimi hyvin. Esineen vientiä harjoiteltiin suhteellisen lyhyellä matkalla. Unna osaa tämän maalla jo tosi hyvin, joten luulen, että matkaa voi jo pikku hiljaa ruveta pidentämään. Myös hukkuvaa päästiin pelastamaan pari kertaa, ja nämä ok.



Vepe on tosi mukava kesälaji ja Unnalle varsin sopiva, koska uiminen on Unnan mielestä ihanaa. Unna on kuitenkin vielä henkisesti aika vauva, joten itseluottamusta tarvitaan vielä lisää, ennen kuin voidaan soveltuvuuskoetta yrittää. Sen aika on varmasti vasta ensi kesänä. Nyt odotellaan lansujen vepeviikonloppua, johon osallistumme elokuussa.

Taipparitreeneissä tuli paljon uutta oppia. Tiistaina kävimme leirillä seuraamassa virallista taipumuskoetta ja oli varsin opettavaista nähdä, mitä taippareissa oikeasti tapahtuu. Varsinaiset treenit eivät sitten Unnan osalta sujuneet aivan toivotulla tavalla. Jo ekoissa treeneissä maanantaina tuli takapakkia: luonnetestialue oli lähinnä sitä aluetta, jolla harjoittelimme, ja Unna säikähti luonnetestistä kuuluvia laukauksia. Unna kyllä palautui säikähdyksestä suhteellisen nopeasti, mutta en viitsinyt sitä siinä mielentilassa treenata. Milla sen sijaan pääsi treenaamaan markkeerauksia ja vanha neiti toimi oikein taitavasti!

Unna saattaa siis olla paukkuarka. Perinnöllinen paukkuarkuus voisi tulla esille juuri tässä iässä. Ihan varma en kuitenkaan asiasta vielä ole, mutta kyllä paukkuihin reagoiminen on sellainen asia, joka nyt siirtää meidän taippareita ainakin vuodella eteenpäin. Paukkuihin reagoiminen näkyi jo ennen leiriä, kun Salmen treeneissä jouduimme keskelle ukkosmyrskyä, johon Unna reagoi. Salmen tulkinnan mukaan arkuus oli aika selvää. Ohjaaja itki asiaa illan, mutta ei suostu vielä luopumaan toivosta... Jos Unna todella on paukkuarka (eikä nyt esim. vaan herkällä tuulella mahdollisesti tulevien juoksujen takia) niin sitten yritetään siedättää sitä paukkuihin. Haaveena on kuitenkin ohjaajalla ollut se, että Unnan kanssa päästäisiin taippareiden jälkeen ainakin tutustumaan NOMEen, mutta paukkuja pelkäävän koiran kanssa se on tietenkin vaikeaa.

Millakin kyllä pelkäsi paukkuja nuorempana, mutta ei pelkää enää ollenkaan, vaikka sitä ei ole mitenkään erityisesti siedätetty. Milla pääsi leirillä kaksi kertaa tekemään hakuruutua. Kerran variksilla melko helppoon maastoon ja kerran dameilla siihen samaan maastoon, jossa leirin taipparitkin olivat. Variksilla Milla toimi oikein mallikkaasti: haki neljä vaakkua varsin hyvällä vauhdilla, ja jätettiin treeni siihen. Damien löytäminen suopursujen keskeltä taas oli Millalle vaativampaa, mutta hyvin se töitä teki vähän vaativammassakin maastossa.







Vesityöskentelyä päästiin myös treenaamaan. Ongelmana Unnan vesinoudoissa on ollut lähinnä se, että se ei suostu tulemaan vedestä pois, koska uiminen on niin kivaa. Leirillä sillä oli myös ongelmaa noutoihin lähdössä. No, lisää treeniä vaan, niin kyllä tämä alkaa sujua.

TOKOn saralla keskityttiin kosketusalustan vahvistamiseen, VOI-kaukoihin, perusasennon hiomiseen ja seuraamisen liikkeellelähtöihin. Tuija katseli meidän perusasentoja, seuraamista ja kaukoja, ja saatiin häneltä hyviä vinkkejä. Unnan perusasento on nykyisiin ihanteisiin nähden hieman liian edessä. Sen korjaaminen olisi kuitenkin niin suuri juttu, että emme nyt ainakaan vielä ryhdy sitä hiomaan (koska meidän tavoitteet ei kuitenkaan ole ihan siellä SM-tasolla :-)... Lisäksi Unna on joskus vinossa takaosastaan oikealle (eli mun taakse), mutta tämä johtuu ehkä siitä, että mä teen pienen liikkeen olkapäillä ja Unna korjaa itseään taaemmas. On siis oltava tarkka omien liikkeiden kanssa. Kaukoissa Tuija huomautti haukkumisesta, joka on varsin vakava virhe varsinkin ylemmissä luokissa. Mä en itse ole aina edes huomannut haukkumista, koska kaukoissa Unna haukkuu niin usein, ja olen kiinnittänyt kaiken huomioni vaan oikeaan tekniikkaan. Nyt siis karsitaan kaikki ääntely pois. Leirin aikana harjoiteltiin jo uusia rauhoittumissignaaleja kaukojen aloitukseen. Loppuleiristä Unna jo onnistui tekemään kaukoja ilman pihaustakaan. Seisomasta maahanmenon tekniikka on nyt hieno ja toimii jo muutaman metrin välimatkalta. Olen onnellinen edistyksestä, koska tätä on hinkattu jo NIIN pitkään.

Onhan se aika edessä :-)



Ja seuraamisessa poikittaa vähän.



Juuso on ottanut tavoitteeksi osallistua Millan kanssa alokasluokkaan, ja Milla pääsikin treenailemaan kaikkia alokasluokan liikkeitä. Intoa löytyy vaikka muille jakaa, mutta tarkkuus on vähän niin ja näin. Pääasia kuitenkin, että seniorilla on mukavaa.



Lähdimme leiriltä pois perjantaina iltapäivällä ja ajoimme Virroilta Ruovedelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Siellä teimme monen tunnin "stressinpurkulenkin" kauniissa maisemissa.



Lenkin jälkeen jatkoimme vielä matkaa mökkivierailulle Luopioisiin. Mökillä uitiin Unnan kanssa pitkiä lenkkejä ja Unna ui myös veneen perässä. Lauantai-iltana tultiin kotiin niin väsyneinä, että koko porukka nukkui sunnuntaina puoleen päivään.