Me ihmiset huomasimme vasta oksennuksesta, että Peppi on sairas. Ja kun ruokakaan ei enää ahmatille maistunut, ymmärsimme, että hätä on suuri. Syötimme sitten Peppi-pololle parafiiniöljyä, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Öljy ei kuitenkaan riittänyt avuksi ja lääkäriin oli lähdettävä. Röntgenissä näkyi kunnon kivi ja Peppi päätyi leikkauspöydälle.
Kotiin päästyään Peppi oli tosi säälittävä, aivan tokkurassa ja heikkona. Se inhosi kauluria niin paljon, että pystyi vain huojumaan paikallaan liikkumatta senttiäkään se päässä. Kauluri päässä se ei voinut kuvitellakaan makaavansa. Tilanteen dramatiikkaa lisäsi se, että Milla pelkäsi kauluripäistä Peppiä ihan hirveästi. Se kävi kurkkimassa kodinhoitohuoneessa huojuvaa Peppiä ja tärisi ihan kauttaaltaan pelosta. Milla ei ole koskaan nähnyt kauluripäistä koiraa, koska se on aina itse ollut meillä aikaisemmin se, joka on kaaluria tarvinnut. Onneksi kaulurista päästiin kuitenkin nopeasti eroon, koska Peppi ei ollenkaan edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa.
Nyt vähän alle viikko leikkauksesta Peppi on jo aivan oma itsensä. Ruoka maistuu ja riekkuakin se haluaisi, mutta vielä se joutuu kuitenkin kulkemaan rauhallisesti ja nätisti hihnan päässä (mikä on kyllä niin vaikeaa...)
Pikku potilaan poseerauksia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti