2.3. Koskettelupäivä ja agility-yrityksiä

Eilen vietettiin tokokerholaisten kanssa "koskettelupäivää". Päivän teemana ei kuitenkaan ollut toistemme saati sitten koirien koskettelu vaan kosketuskeppi - tuo autuaaksi tekevä taikasauva! (Nähtiinhän tänään Hurtassa ja starassa ihan mallikas peruutteluyritys kosketuskepin avulla!) Koskettelupäivä alkoi heti lauantaina aamulla sotilaallisen tarkasti kello 9.00 ja loppui illalla yhdeksän aikoihin. Yhdeksästä yhdeksään sitten kiersimme huushollista toiseen ja opetimme koirille kosketuskeppiä ja vaaputinta.

Mukana oli mustaterrieri Sohvi, Briardi Nera, lapinporokoira Kipi sekä Unna ja Milla. Joillekin koirista kosketuskeppi oli ihan uusi asia. Unna ja Milla taas ovat ihan tuttuja kosketuskepin kanssa, mutta molemmat pääsivät kokeilemaan "vaaputinta" eli maassa seisovaa kosketuskeppiä. Erityisesti Unnalla homma lähti sujumaan varsin vauhdikkaasti. Unna on oikeasti melkein yhtä nopea kuin kanat :-) Siksi mulla on vieläkin hiottavaa ajoituksessani, vaikka olenkin jo yrittänyt treenata reaktioitani salamannopeiksi kanojen kanssa... Jos olen liian hidas, on kosketuskeppi hyvin nopeasti Unnan suussa ja Unna on valmiina joko noutamaan kepin tai puremaan sen mäsäksi. Millan taas pitää aina mietiskellä hieman aikaa ennen kosketuksia ja se koskettaa keppiä hyvin viehkosti ja hellästi kirsullaan. Se ehkä miettii, että mitä järkeä koko hommassa oikeastaan on.... Mutta yleensä kuitenkin päättää koskettaa, koska tietää, että siitä saa makupalan.

Oli tosi hauska seurata erilaisten koirien reaktioita uutta asiaa opittaessa. Ja vielä hauskempaa oli se, että aina harjoitusten jälkeen juotiin kahvia tai syötiin pitsaa ja puhuttiin ihan koko päivä koirista. Koiraihminen ei voi toivoa mukavampaa päivää.

Tänään aamulla päästiin sitten taas pitkästä aikaa agilityharkkoihin. Nyt alkoi uusi jakso (jatko2) ja harjoittelupaikkakin oli uusi, Halilan maneesi. Pelkäsin vähän maneesille menoa, koska kuvittelin, että se on täynnä höyryäviä hevosenkakkakasoja, jotka houkuttelisivat Unnaa niin paljon, että mistään ei tule mitään. Paikka kuitenkin tuotti tosi vähän häiriötä; Unna tuntui suhtautuvan siihen ihan rennosti, eivätkä pienet kakkakikkareet juurikaan haitanneet. Harjoittelimme takaaleikkausta kahden aidan ja putken yhdistelmällä. Putkelle irtoamisessa oli hieman ongelmia. Ulos ja pois maneesista Unna sen sijaan irtosi kerran oikein mukavasti... :-) Pienten alkukankeuksien jälkeen takaaleikkaus onnistui kuitenkin hyvin. harjoittelin takaaleikkausta itsenäisesti myös kolmen hypyn yhdistelmässä, sekin ok. Pujottelussa Unna tarvii vielä käsiohjausta, tätä pitäisi harjoitella kotona enemmän. Puomi tuotti taas ongelmia, mutta onneksi kokeneempi agiliitelijä tuli avukseni ja sanoi, että hänestä näyttää siltä, että Unna vähän vedättää mua, eikä kiipeä puomia kuin vain hitaasti, jotta saisi multa mahdollisimman paljon rohkaisumakupaloja. Unna ei nimittäin näyttänyt oikeasti pelokkaalta vaan kiipesi puomia häntä heiluen, mutta hitaaaaaasti. Olen siis onnistunut tyrimään tämän, mulla on viekkaampi koira kuin uskoisinkaan (tai sitten olen itse sokeampi ja tyhmempi kuin uskallan myöntää...). Kun Unnaa sitten vähän "tökkäistiin" liikkeelle, alkoi puomikin sujua vahdikkaammin.

Tällainen agilityn sunnuntaiharrastelu ei kyllä oikein ole meidän heiniä. Meidän pitäisi päästä treeneihin huomattavasti useammin kuin kerran viikossa, jotta jotakin edistystä tapahtuisi. Täällä mahdollisuuksia ei kuitenkaan juuri ole. Kesällä on rakennettava mahdollisimman monta omaa agilityestettä.