Aamulla varhain agilitytreeneihin Halilaan. Mukavat treenit, joiden suurin havainto oli (jälleen kerran) vanha tuttu: Unna osaa, minä en.
Tällä kertaa harjoittelimme vain mukavia esteitä ja miniradanpätkiä. Pelottava puomi ei ollut ollenkaan mukana kuvioissa. Ohjaustreeniä teimme seuraavanlaisella hyppyjen sarjalla:
Sarjassa oli siis viisi hyppyä: ekalta tokalle koira olisi pitänyt osata ohjata jotenkin valssaamalla ja neljänneltä viidennelle samalla tavalla valssaamalla ja peruuttamalla. Meillä tai ennemminkin mulla oli suuria vaikeuksia ohjaamisen kanssa. Erityisesti viidennen aidan Unna pyrki ohittamaan, koska olin ohjaukseni kanssa myöhässä. Usein myös laskin hyppyä osoittavaa kättäni turhan aikaisin ennen neljättä aitaa, mikä vaikutti siten, että Unna tuli mun lähelle eikä siis hypännyt olleenkaan. Unna siis teki juuri niin kuin ohjasin ja luki ohjaustani tarkasti, mutta minä en osannut ohjata. Näinkin pienellä pätkällä tuntui olevan ihan liikaa muistettavaa... Täytyy muistaa kiinnittää huomiota käsiin: on edes vähän pystyttävä hallitsemaan sitä, minne ne osoittelevat :-) Oli hieno huomata, että kun lukuisten harjoituskierrosten jälkeen opin vähän kontrolloimaan käsieni liikkeitä, Unna teki heti hienosti. Koulutusohjaaja kehui Unnan menoa mallikkaaksi, mutta mulla on siis paljon petrattavaa omassa toiminnassani.
Lisäksi harjoittelimme kahden hypyn ja putken yhdistelmää, jossa tavoitteena oli saada koira irtoamaan eteenpäin. Tämä meni ok, ja Unna palkkasi taas kerran itsensä irtoamalla maneesista ulos asti. Huh huh. Itsenäisenä treeninä otimme myös kepit, renkaan ja putken ja putkea ja rengasta myös yhdistelmänä. Renkaan Unna osaa hienosti ja osaa jopa hakeutua sinne kauempaakin, mikä on ihan kiva, koska se voisi myös olla potentiaalisesti pelottava este.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti