Alkuvuosi on ollut täynnä kaikenlaista häslinkiä, ja Unnan treenit ovat sitä myöten olleet vähän sellaista sähläystä siellä ja täällä. Ei mitään suunniteltua. Torstaina kuitenkin aloitettiin uusi kurssi Hanna Helmisen ohjauksessa. Tarkoituksena olisi nyt saada uutta motivaatiota ja suunnitelmallisuutta harjoitteluun, jotta joskus sitten päästäisiin sinne voittajaluokkaankin kisaamaan.
Torstain kurssilla kaikki kurssilaiset tekivät ekalla kierroksella kaksi liikettä ja sitten tehtiin yhteinen paikkamakuu. Meidän liikkeet oli seuraaminen ja ruutu. Aloitin seuraamisella, koska ajattelin sen olevan Unnalle vieraalla kentällä kuitenkin se kaikkein "helpoin" liike. Seuraaminen tuntuikin ihan hyvältä ja saatiin siitä pelkästään positiivista palautetta. Unnan paikka on edelleen hieman edessä, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan mitenkään häiritsevästi. Sain ohjeeksi palkata Unnaa enemmän lelulla ja repimisellä, joka auttaisi siihen, että saataisiin Unnalle vielä vähän enemmän intoa ja kestävämpi vire.
Ruudusta tehtiin vain alkuosaa. Ihan hyvin Unna meni ruutuun, vaikka ekalla kerralla joku lentävä muovipussi veikin huomion. Tässäkin huomio palkkaukseen: kehu heti kun Unna on oikealla paikalla ja pallo perään välittömästi. Tavallinen pallo kannattaisi ehkä vaihtaa narupalloon, jotta palkkausta voisi "jatkaa" repimällä.
Lisäksi saatiin läksyksi harjoitella liikkeen välistä aikaa: Unna maahan ja makupala nenän eteen "vartioitavaksi". Kun se saa tällaisen tärkeän tehtävän, se ei ehdi edes ajattelemaan haukkumista.
Tänään sitten käytiin treenaamassa AMK:n parkkiksella ja yritin ottaa saadut vinkit käyttöön. Tuo liikkeiden välinen makupalan vartiointi tuntuu toimivan hyvin. Repimispalkkaus sen sijaan ei. Ruudussa kun yritin palkata repimisleikillä, Unna alkoi rapsuttelemaan. Selvästi oli siis hämmentynyt, että mitä tuo nyt oikein meinaa. Seuraamisessa yritin myös palkata repimisleikillä, mutta Unna ei käynyt edes leluun kiinni, vaan katseli mua kysyvästi: "Missä se lihapulla viipyy?".
Varsinkin seuraamisessa Unna on niin tottunut ruokapalkkaan, että en tiedä, onko sitä edes syytä ruveta miksikään muuttamaan. Ruudussakin pallopalkka toimii ihan hyvin, mutta ehkä repimisleikin avulla voitaisiin saada vielä lisää raivoa ja vauhtia. Täytyy miettiä näitä. En ehkä ole opettanut Unnaa pienenä tarpeeksi leikkimään, vaan olen totuttanut sen aika paljon makupalapalkkaan. Unna on kyllä sinänsä leikkisä koira, ja makupalat ovat ehkä enemmänkin tottumuskysymys. No, harjoitukset jatkuvat.
Seuraamisen ja ruudun lisäksi tehtiin tänään luoksetulon stoppeja ja kaukoja. Kaiken kaikkiaan mukava treeni, Unna oli hyvin kuulolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Lähetä kommentti