Harjoituksissa tehtiin noin kymmenen esteen radanpätkää, joka oli meille aika haastava. Radalla oli puomi ja ensin ajattelin, että koko hommasta ei ehkä tule mitään, kun Unna jumittaa puomille. Mutta kuinkas kävikään? Tällä kerralla Unna suorastaan rakasti puomia. Puomi veti Unnaa puoleensa niin paljon, että sinne oli päästävä aina kun mahdollista.
No, positiivista sinänsä, että puomista on tullut Unnalle kiva este ja että puomin tehotreeni on tuottanut tulosta, mutta tietenkin koira olisi saanut pysyä ohjauksessani paremmin... Puomin lisäksi Unna karkasi radalta kerran kokonaan pois. Agilityssä Unna taitaa siis olla äärimmäisyyskoira: esteitä joko rakastetaan tulisesti tai todella inhotaan ja ohjausta joko tarkkaillaan herkeämättä eikä irrota ohjaajasta tai jos irrotaan, niin irrotaan kerralla kokonaan pois kentältä.... No, kaikki tämä saadaan tietenkin tasapainoon, kunhan ohjaaja tästä kehittyy. Hiljaa hyvää tulee. Kuvassa Unnalla on "katson ohjausta tarkasti" -moodi meneillään.
Hyppääminen on Unnasta kivaa ja hypyt ovat ilmavat :-)
Radan lisäksi harjoiteltiin pujottelua. Huomasin, että Unna osaa pujotella jo ilman käsiohjausta, JOS kuljen sen oikealla puolella ja hyvin lähellä keppejä. Edistystä on siis tapahtunut myös tässä! Keppejä pitäisi kuitenkin harjoitella ihan operantisti :-) enemmän, jotta Unski oppisi hakeutumaan itsenäisesti oikeasta rakosesta kepeille ja suorittamaan koko keppisaran ilman mun käsiohjauksia, vaikka olisin kauempana tai "väärällä" puolella. Kepeillä on siis tehtävä vielä paljon työtä, mutta kyllä se tästä. Unnan pujottelutekniikkakin on vielä aika hyppiväinen, kuten kuvista näkyy. Mutta kivaa se selvästi on!
Muistettavaksi ohjaajalle tämän kerran treeneistä:
- Vastakkaisen käden ohjaukset! Esim. houkuttelevan putken ohituksessa toimi tänään hyvin!
- Jaksa harjoitella pujottelua molemmilta puolilta ja naksutellen!
- Ei kiirettä, vaan selkeämpää ohjausta, niin koirakaan ei turhaudu ja karkaile!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti