9.9. Fysioterapiaa, treeniä ja hiljaiseloa

Milla kävi perjantaina fysioterapeutilla etujalan ontuman vuoksi. Tarkastuksessa paljastui, että etujalan ontuman syynä ovatkin todennäköisesti enemmän takajalkojen jumit, jotka ovat aiheuttaneet sen, että paino siirtyy liikkuessa liikaa etupuolelle, mikä taas on johtanut vasemman etujalan ja sen ympärillä olevien lihasten kiristymiseen. Milla on nyt saanut päivittäin kylmähoitoa ja venytyksiä etu- ja takaosaan. Katsotaan, miten alkavat tehota. Pirteä ja iloinen Milla-seniori kuitenkin on ollut, ja tänään päästiin taas kaverikoirakäynnille, mistä Milla oli innoissaan.

Koska ohjaajan vauvamaha tuntuu isolta, Unnan kanssa on tokossa siirrytty väliaikaisesti rauhallisten liikkeiden harjoitteluun. Ongelma vaan tuntuu olevan se, että Unna tekee rauhalliset liikkeet (kaukot, tunnarin) vähän liian raivolla. Muissa liikkeissä taas raivoa saisi olla enemmän (ruutu, luoksetulo). No, ehkä joskus löydämme tähän tasapainon.... Tunnariin on nyt lisätty häiriötä silleen, että ollaan pyritty harjoittelemaan sitä mahdollisimman monessa eri paikassa, eri kentillä. Unna on tehnyt hyvää ja tasaisen varmaa työtä. Se kyllä tuntuu osaavan tunnarin, mutta välillä aina häslää liikaa. Erityisesti jos kapulat on ympyränmuotoisessa asetelmassa, se talloo niitä helposti ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Tähän pitäisi keksiä jotakin.

Kaukojen seiso-istu-vaihtoa ollaan treenattu viime päivät ensin ihan sheipppaamalla ja sitten käskysanan kanssa. Alkaa näyttää jo aika hyvältä. Täytyy ehkä kokeilla vielä samaa seiso-maahan-vaihtoon, johon en vieläkään ole ihan sataprosenttisen tyytyväinen. Se on ehkä alun perinkin opetettu vähän väärin.

Muuten on sitten vietetty aika hiljaista eloa ja yritetty häätää vauvaa mahasta pitkien metsälenkkien avulla. Vielä ei ole tulosta kuulunut :-)

Unna komentaa tomerana


Ja on onnellinen,


jos vain pääsee tarpeeksi usein puljaamaan ojissa.