Unna treenaa

Talvikuvia

2010-02-14T13:28:00.004+02:00

Peppistelijä:

Vanha rouva on edelleen vauhdikas

Tokokokeessa

2009-11-14T21:41:00.003+02:00

Tänään tokoiltiin Unnan kanssa Pieksämäellä ekaa kertaa voittajaluokassa. Tulosta ei tullut, tehtiin paljon typeriä virheitä, mutta jotain hyvääkin kokeessa silti oli. Tavoitteenani oli lähinnä nähdä, miten Unna Pieksämäen hallissa toimii, ja saada siellä kisaamisesta hyvä kokemus. Sinne olisi niin kiva mennä kisaamaan uudelleenkin. Unna kuitenkin otti hallista ja kaikesta muustakin tosi paljon häiriötä. Hallin alustaa piti nuuhkia tosi paljon seuraamisessa. Liikkuristakin Unna välillä paineistui. Ei olla selvästikään treenattu tarpeeksi häiriössä. En kuitenkaan mitenkään saa Unna totutettua halliolosuhteisiin täällä, joten en tiedä, mennäänkö vielä Pieksämäelle. En kuitenkaan oikein tykkää siitäkään ajatuksesta että kävisimme siellä joka kuukausi kisojen muodossa totuttautumassa halliin...

Laiha tulos näyttää tältä:
Paikkamakuu 9. Oli tuomarin sanoin maannut rauhallisesti, Juuson sanoin oli ollut aika levottoman oloinen ja katsellut kahvioon päin. Haukahti istumaannousussa, siitä meni piste. Oli varmasti jännittänyt ja jännitys purkautui tuohon haukkuun.

Oltiin ekana suoritusvuorossa.
Seuraaminen 5. Aivan hirveää. Unna nuuski, jätätti, edisti ja jätti perusasentoja tekemättä. Ihme, että ylipäätään saatiin pisteitä. Seuraamiskaavio oli tosi lyhyt, joten ei oikein päästy ollenkaan vauhtiin.

Liikkeestä istu 10. Hyvä! Tässä malttoi seuratakin hienosti.

Luoksetulo 5. Unna katseli juostessaan tuomaria eikä tietenkään reagoinut seisomisen käsimerkkiin. Minä hölmö annoin toisen käskyn ja käskin vielä maahankin, olisi pitänyt jättää toinen käsky antamatta. --> Täytyy nyt oikeasti treenata seisomaan pysäytykseen myös suullinen käsky kuntoon. Unna todennäköisesti katselee muualle kuin muhun myös tulevissa kisoissa.

Ruutu 7. Tähän olen tyytyväinen! Unna meni ihan hyvin ruutuun, mutta pysäytin sen liian aikaisin seisomaan ja se jäi liiaksi etureunaan ruudussa. Sain sen kuitenkin uudella käskyllä siirtymään keskemmälle. Oli hienoa, että se osasi siirtyä ruudussa eikä paineistunut, kun ei mennyt kerralla oikein. Käskyjä tuli kuitenkin ylimääräisiä, joten pisteet putosivat. Loppuosa ok.

Hyppynouto 0. Kisassa oli sellaiset sorvatut kapulat, joita me ei olla Unnan kanssa ikuna nähty. Voi pyhä sylvi. Unna hyppäsi hienosti, mutta ei ottanut kapulaa suuhun vaan katsoi parhaaksi loikata takaisin tyhjin suin :-O Nytpähän tiedetään hankkia tuollainenkin kapistus treenivälineisiin. Kaiken huippu oli kuitenkin se, että liike olisi muutenkin mennyt nollille, sillä ennen ruutua Unna kävi hyppelemässä esteen yli enkä minä tajunnut puuttua siihen, kun en ole juuri sääntöjä lukenut. Olisi ehkä syytä.

Metallinouto 7,5. Tässäkin visiiin vähän epäröi kapulan ottamista ja varmaan vauhti oli hidas.

Tunnari 7,5. Tässä oli tohelointia alussa. Unna vähän väisti liikkuria ja mun kääntyessä siirtyi vähän myös. Omaa ei meinannut löytyä, kun seisoi aluksi osittain sen päällä. Katseli mua vähän kysyvästi, mutta en antanut uutta käskyä. Kun löysi oman, toi ihan laukalla takaisin eikä ihan hirveästi mälvännyt. Olin kuitenkin tyytyväinen, että Unna teki näin hyvin, vaikka sitäkin selvästi jännitti.

Kaukot 0. Eteni jonkun verran ja haukkui, mikä nyt ei kovin yllättävää ollut :-)

Kokonaisvaikutus 8.

Unna jännitti niin kuin minäkin, mutta teki kuitenkin monia asioita hyvin. Se myös pysyi iloisena ja yritteliäänä koko kokeen ajan eikä vire laskenut missään vaiheessa, mikä oli tosi kiva juttu. Paljon vaan lisää treeniä häiriössä, niin kyllä se tästä.

Alkuviikon tokotreeniä

2009-11-04T21:54:00.000+02:00

Keskiviikko 4.11., peruskenttä

- Aluksi suora luoksetulo, josta jatkettiin ruutuun. Ruutuunmeno huono, löysi kyllä oikean paikan, mutta meni hitaasti ja kaarrellen.

- Siirtelyjä ruudussa. Ei olisi pitänyt treenata näitä!!! Mulla ei taaskaan ollut kosketusalustaa ja Unna ei löytänyt ruudun keskikohtaa vaikka kävin parikin kertaa näyttämässä. Haukkui kuin hullu. Tajusin onneksi lopettaa, kun hommasta ei tullut mitään.

- Yksi nouto tavallisella kapulalla. Luovutus siisti.

- Seuraamista normina ja juosten, palkkio taas täyskäännöksistä. Ihan hyvin teki ja paikka pysyi hyvänä myös käännöksissä.

- Lopuksi kaukoja. Ensin koko sarja suht läheltä. Haukkui. Sitten muutaman kerran eka seisomaannousu noin paristakymmenestä metristä. Nämä hyvät. Sitten vahvistelin sitä seiso-istu-vaihtoa ihan läheltä. Ok. Ongelma on ehkä vaan siinä, että Unna ei kuuntele kaukoissa. Jos se kuuntelee, niin tekee oikein, mutta koska usein ei kuuntele, tekee niitä vaihtoja, mitä pitää todennäköisinä (eli menee usein seisomasta maahan vaikka käskyttäisin mitä). Ja tietenkään aina ei varmaan edes kuule, vaikka kuuntelisi, kun pitää haukkua niin paljon. Voi voi :-(

Unna on ollut viime päivinä muutenkin jotenkin stressissä ja hullunkiilto silmissä, kun Pepillä taitaa olla tärppipäivät. Tyttöjen välinen rakkaus on aika suurta :-) ja taitaa vähän stressata Unnaa. Se ei ilmeisesti ihan tajua olevansa tyttö. Pepin juoksut on muutenkin olleet oma lukunsa. Ne alkoivat ja loppuivat samantien. Minä soittelin jo eläinlääkäriin, kun ajattelin, että sillä onkin paha pissatulehdus. Mutta kyllä ne kuitenkin juoksut sitten olivat, vähän erikoiset vaan, niin kuin moni muukin asia Peppiksen elämässä :-)

Tiistai 3.11. peruskentällä ennen pimeän tuloa

- Luoksetuloja sekä suorana että stopeilla. Unna oli ihan innoissaan ja vauhti oli hyvä, mutta haukkui tottakai jätettäessä :-(. Stopit toimii nyt hyvin siten, että seisomiseen käsimerkki ja maahanmenoon suullinen käsky. Näin mennään nyt ainakin hetken aikaa.

- Seuraamista, palkkaa täyskäännöksistä. Nyt taas seurasi tosi tarkkana, paikka ja kontakti koko ajan hyvä.

- Kiva pikku treeni, Unna oli tosi pätevänä.

Tokoiluja

2009-11-01T22:01:00.000+02:00

Sunnuntaina 1.11. kokeenomainen treeni uudella kentällä
Ihan samanlainen kuvio kuin viikko sitten, eli treenaukset eivät juurikaan ole tuoneet tulosta :-(
-Seuraaminen huonoa, kontakti putoili
-Liikkestä istu hyvä
-Luoksetulo hyvä, mutta seisomiseen käytin suullista + käsimerkkiä
-Ruutu hyvä (punaiset merkit)
-Hyppynoudossa kiersi takaisintullessa oman esteen!!! Ei se siis ole pelkästään se Hannan este vaan yleisempikin ongelma.
-Metalli ok, mutta tottakai ravasi takaisin
-Tunnarissa hyvä haistelu, mutta pyöritteli
-Kaukot aika katastrofit. Jumitti taas seiso-istussa ja haukkui.

Kaiken kaikiiaan teki kuitenkin ihan iloisesti ja seuraamisen jälkeen keskittyi ihan mukavasti, vaikka virheitä tuli. Nämä virheet on nyt kuitenkin varsin hyvin tiedossa, joten jotenkin ne pitäisi osata korjata. Paljon on siis treenattavaa.

Launataina 31.10 Hannan treenissä Lohikoskella

Treenattin paikkamakuu kahden vieraan koiran kanssa, ruutua ja tunnaria.
- Paikkamakuu hyvä, makasi rauhallisesti, vähän oli heilutellut häntää.
- Ruutuun ei löytänyt ekalla käskyllä. Ruudussa oli siniset merkit ja ei ilmeisesti hahmottanut niitä, kun ei olla varmaan koskaan treenattu sinisillä. Kävin sitten auttamassa ruutuun. Toinen yritys ok, mutta vauhti hidas.
--> erivärisiä merkkejä!
--> muista tehdä aina ruututreenien väliin joku muu liike, ettei opi siihen, että ruutu voidaan tehdä monta kertaa peräkkäin!

- Tunnarissa sama ongelma eli kapulan pyörittely tullessa.
--> kapulanpitotreeniä nyt monella tavalla, esim. kaukoja kapula suussa, jotta keskittyy pitämiseen ja oppii pitämään ja kantamaan rauhassa

Torstaina 29.10, peruskenttä, jolle ehdittiin valoisaan aikaan

- Luoksetuloja ja stoppeja. Luoksetuloissa haukkui monta kertaa jätettäessä, mutta vauhti hyvä. Pysähdykset taas parempia käsimerkillä. Mitäköhän tämän kanssa tekis?
- Ruutuun lähetys. Hyvällä vauhdilla meni taas ja paikka löytyi.
- Tunnarikapulan kantoa ja peruasentoja kapula suussa + muutama kokonainen nouto. Kokonaisessa liikkeessä pöyrittelee tosi helposti, muuten piti jo ihan rauhallisesti.
- Seuraamisen käännöksiä. Oikealle ok, vasemalle huonoja.

Tehtiin pieni lenkki treenien päälle ja tavatiin Unnan sukulaiskoira, kun Beben pentu on muuttanut meidän lähelle. Johan oli söpöläinen.

Keskiviikkona 28.10. Löydettiin uusi ruohopohjainen kenttä, jossa valot!! Jee jee! Toivottavasti valot pysyy päällä vielä pitkään.

- Aluksi ruudun alkuosaa. Unna oli ihan innoissaan ja lähti jo virittelyistä ruutuun. Ihan hyvä näin, sitä olen hakenutkin, että himo päästä ruutuun olisi kova. Vauhti oli tosi hyvä ja ruudussa löysi hyvän paikan. Pari kertaa karkasi muualtakin ruutuun :-)
- Luoksetuloja stopeilla ja ilman. Stoppeja sekä tuplakäskyillä että pelkillä suullisilla että pelkällä käsimerkillä. Käsimerkillä stopit on paremmat, mutta täytyy nyt kuitenkin vahvistaa sitä suullistakin.
- Seuraamisen käännöksiä vasemalle ja oikealle. Vasemmalle käännökset aika huonoja enkä saanut niitä hyviksi ollenkaan. Unna ei käytä kovin tehokkaasti takapäätään. Tähän pitäisi keksi jotakin tehotreeniä. Oikealle käännökset ihan hyvät, Unna oli aika pätevänä.
- Lopuksi vielä siirtelyjä ruudussa. Ilman alustaa ei kuitenkaan osannut hakeutua ihan oikeaan paikaan. Ja paljon piti haukkua. Täytyy ottaa tähän taas seuraavaksi alusta avuksi, jos se vähän muistuttaisi oikeasta paikasta.

Tiistaina 27.10., peruskenttä

- Seuraamisen liikkeellelähtöjä normikävely + juoksu --> oli hyvin mukana
- suoraa seuraamista normi + juoksu --> hyvä kontakti!
- tunnarikapulan pitoa ja kantamista --> hyvin helposti pyöritteli kapulaa --> tätä treenattava nyt paljon
- tarkoitus oli treenata luoksetulon stoppeja, mutta oli liian pimeää. Tehtiin yksi suora luoksetulo, vauhti hyvä
- kaukojen seiso-istu-maa-vaihtoja. Teki hyvin, mutta haukkui. Jumitus seiso-istuun tulee ehkä matkan pidetessä.

Pepin synttäripäivä

2009-10-29T21:32:00.005+02:00

Peppi vietti tänään yksivuotissynttäreitä. Onnea pikkuiselle Peppiino-persoonalle! Peppi on nyt yksivuotiaana edelleen sylikoira, jonka olisi aina oikeasti pakko päästä syliin istumaan (vaikka ei se kovin hyvin mahdu...). Ihan niin rohkea Peppi ei enää ole kuin pentuna, sillä juuri nyt mörköjä näkyy useiden puiden takana ja ne on haukuttava pystyyn. Vauhtia Pepillä riittää vaikka muille jakaa :-)

Pepillä on tapana nukkua etutassut söpösti taitettuna.

Viikon tokot

2009-10-25T18:08:00.001+02:00

Sunnuntaina 25.10. Hannan treeneissä Killerillä.

Koska oltiin kentällä, jolla ei olla oltu pitkään aikaan, päätin tehdä kokeenomaisen treenin. Melkein samat virheet tuli esille kuin viikko sitten:

Seuraaminen: aika huonoa kokonaisuutena. Tiesi, että palkka on kentän reunalla ja kyttäili sitä, kun kävelimme palkkaa kohti. Hidas käynti ja juoksu suhteellisen hyvää, mutta ne käännökset huonoja ja samoin perusseuraaminen. Seuraamista pitää nyt treenata tosi paljon. Parhaimmillaan Unna osaa seurata tosi kauniisti, mutta tällä hetkellä reagoi seuraamisessa tosi paljon häiriöihin. Paljon lisää treeniä siis ja myös häiriössä.

Istuminen. Ok, mutta siirteli etutassuja, kun palasin taakse. Tätä ei ole koskaan ennen tehnyt. Nyt sitten päätti aloittaa, kun olen jopa jo kerran treenannut idaria ja palkannut nimenomaan pysymisestä... :-/ Toivottavasti tästä ei tule tapa.

Luoksetulo. Seisominen läpijuoksuksi ja maahan tuntui menevän vähän omia aikojaan. Käytin pelkkää suullista käskyä. Sitä siis vahvistettava.

Ruutu. Hieno! Hyvä vauhti mennen tullen. Jäi ehkä vähän liian eteen ruudussa, muistettava vahvistaa sitä oikeaa paikkaa.

Hyppynouto. Kiersi tullessa, mutta se on se Hannan este... Ei ole tehnyt tätä vielä muilla esteillä. Unna ei vaan käsitä, että Hannan este on oikeasti este :-)

Tunnari. Ok, mutta mälväsi taas tullessa. Tätä ei olla muistettu kuitenkaan treenata.

Metalli ok, mutta ravasi takaisin.

Kaukot. Jostain syystä jumitti taas sen seisomasta istumaan vaihdon tai siis meni käskyllä maahan. Muuten ok. Tuo yksi vaihto nyt tehotreeniin.

Eli seuraavaksi treeniin:
- Seuraamista!!!!
- luoksetulo: stoppien vahvistamista
- tunnarikapulan kanto
- kaukojen seiso-istu-vaihto!
- hyppynoutoa, myös vinoja heittoja
- Ruutu: oikean paikan vahvistamista

To, pe la la aikataulujen vuoksi vain kotipihatreeniä: kaukoja, noutojen luovutuksia ja lyhyitä seuraamisia.

Keskiviikkona 21.10., peruskentällä

- aluksi seuraamista, parempaa kuin eilen, mutta ei kuitenkaan hyvää, kontakti tippuili, kun pikkupojat mellastivat kentän reunalla
- ruutua: ekaks lähetys ruutuun ok, sitten ruudussa siirtelyä, tämäkin ihan ok, vaikka haukkua piti kyllä kovasti
- lopuksi vielä toisella kentällä seuraamista, joka oli parempaa, paljon palkkaa

Tiistaina 20.10., peruskenttä

- Yks nouto, ok.
- Luovutuksia tavallisella kapulalla, suht siistejä ja rauhallisia.
- Seuraamista kuppipalkalla. Välillä hyvää, mutta välillä myös tosi huonoa. Kontakti tippuili liikaa ja kupille päin käveltäessä kyttäili kuppia.
- Erikseen treenattiin oikealle käännöksiä. Muutamien toistojen jälkeen saatiin jo ihan tiiviitäkin käännöksiä.
- Idarin alkeet -treeniä. Hyvin pysyi kaikissa asennoissa, mutta kääntelee kyllä päätä voimakkaasti mun perään.
- Ruudun loppuosan seuraamaantuloja lentävillä makupaloilla. Hyvä vauhti.
- Lopuksi vielä muutamat luoksetulon stopit lentävillä nameilla. Nämä ok. Kuunteli ihan mukavasti.

Kokeenomainen

2009-10-18T12:31:00.002+03:00

Tänään tehtiin taas Unnan kanssa koko voittajaluokka kokeenomaisesti, tosin ilman hyppynoutoa. Asfalttipintainen parkkipaikka.

Seuraamisessa vähän keskittymisvaikeuksia, hidas käynti hyvää, kaikki käännökset huonoja. Näitä on nyt muistettava treenata yhä enemmän.

Likkeestä istuminen ok.

Luoksetulo hyvä. Pelkkä suullinen käsky molempiin pysäytyksiin, mutta reagoi nopeasti, vauhtikin kohtalainen.

Ruutu hyvä. Meni vauhdilla, vaikkakin vähän kaarsi matkalla. Pysyi hyvin ja tuli seuraamaan hyvällä vauhdilla.

Metallinouto siisti, mutta hidas. Palautus oli nyt mielestäni rauhallisempi, ollaan panostettu tähän viime treeneissä.

Tunnari muuten ok, mutta mälväsi takaisintullessaan.

Kaukot suht ok. Ei haukkunut kertaakaan!!! Oli jotenkin keskittyneellä ja pätevällä fiiliksellä tekemässä. Ei juuri liikkunut, mutta ekan seisomaannousun jälkeen meni maahan, vaikka käskin istumaan. Toisella käskyllä kuitenkin istui. Tosi hyvät kaukot kuitenkin Unnaksi. Hieno pieni tyttö!

Kaiken kaikkiaan Unna treenasi keskittyneesti ja tuntui hyvin tietävän, mitä ollaan tekemässä. Nyt kuitenkin edelleen työn alle
- seuraamisen käännökset
- noutojen luovutukset, erityisesti tunnarin mälväykset pois
- luoksetulon stoppeja vielä vahvistettava (pelkkä suullinen käsky)

Peppi aloitti juoksun

2009-10-07T20:42:00.003+03:00

Pepin ensimmäiset juoksut alkoivat. Alkuviikon Peppi on merkkaillut, mutta muuten juoksut alkoivat aika yllättäen (ainakin verrattuna siihen, että Unna nostaa aina koipea ja merkkailee vähintään kuukauden verran ennen juoksuja...). Pikku Peppiino alkaa siis lähestyä aikuisuutta :-)

GR:n tokoleirillä

2009-10-05T22:33:00.005+03:00

Vietettiin viime viikonloppu Punkalaitumella GR:n tokoleirillä. Unnan kanssa osallistuttiin voi/evl-ryhmään, jota koulutti Marko Vuorenmaa. Pepin oli tarkoitus vähän osallistua alo/avo-ryhmään, mutta itse leirielämässä oli sille niin paljon opettelemista (ja Juusolla Eerossa niin paljon hoitamista), että Peppis ei juuri tokokentälle ehtinyt. Peppi oli leirillä aika stressaantunut uudesta ihmeellisestä tilanteesta (niin paljon koiria ja ääniä pienen Peppiinon ympärillä!). Viikonlopun aikana se kuitenkin vähitellen kykeni rauhoittumaan ja kulkemaankin välillä ihan nätisti kontaktissa vaikka ympärillä kulki niin monia mielenkiintoisia koiria... Mutta kyllä Peppiinoa aika paljon väsytti kaikki hulina ja hullunmylly.

Voi/evl-ryhmä oli pieni, joten ehdittiin treenata vaikka mitä. Olin suunnitellut, että keskitytään Unnan kanssa ruutuun ja kaukoihin, koska niissä on ongelmia ollut. Ehdittiin kuitenkin treenata kaikki voittajan liikeet sekä idaria ja osa liikkeistä useampaankin kertaan. Saatiin paljon hyödyllisiä vinkkejä. Lisäksi sunnuntaina tehtiin kokeenomainen treeni, jossa otin koko voittajan läpi. Oli tosi hyvä, että oli "pakko" tehdä kaikki liikkeet putkeen. Marko toimi kokeenomaisen treenin tuomarina, tässä tulokset:

Seuraaminen 9.
Treenattavaa: sivuttaisuunnassa seilaaminen, käännökset (jätättää). Unnan kanssa kannattaa kävellä melko hitaasti, koska pitää hitaassa käynnissä paremmin kontaktia.

Istuminen 9,5.
Treenattavaa: istuminen nopeammaksi, on nyt varma, mutta melko hidas.

Luoksetulo 8.
Tässä annoin molempiin pysäytyksiin kaksoiskäskyn, mutta Marko antoi kannustuskasin :-) Luoksetulo olikin hyvä Unnalta: pysäytykset napakat ja vauhti hyvä. Täytyy nyt vaan treenata enemmän ihan tosissaan vain yhdellä käskyllä.

Ruutu 10.
Tämä oli muuten hyvä, mutta Unna haukkui ruudussa kerran (maahanmenossa). Huolestuttavaa, jos keksii, että ruudussakin on kiva räkyttää... Ruutua on treenattu viime viikot tosi paljon, ilmeisesti treeni tuottaa nyt tulosta. Hannalta ollaan saatu treeneissä hyvät opit ruudun virittelyyn ja nyt vaikuttaa siltä, että Unna on oppinut näkemään ruudun paremmin ja on ylipäätään ymmärtänyt, että sinne pitää mennä ihan vauhdilla.

Hyppynouto 9,5.
Tässä palautus huono, toheloin kapulaa Unnan suusta turhalla kiireellä. Palautuksia on siis treenattava erikseen ja etenkin mun on itse opittava olemaan rauhallisempi.

Metalli 8,5.
Tässä Unna haahuili ja juoksi aluksi kapulasta ohi. Muisti sitten kuitenkin, mitä oli tekenmässä. Luovutus tässäkin huono, mikä oli ohjaajan vika.

Tunnari 6,5.
Tässä alkurutiinit oli huonot, koska en ole oikein tiennyt, missä vaiheessa pitää sanoa valmis. No nyt tiedän, ja alkurutiinit pitää hioa uudelleen kuntoon. Lisäksi Unna ei lähtenyt ekalla käskyllä (kun alku oli niin epäselvä) ja mälväsi kapulaa palautuksessa. Itse haistelu kuitenkin hyvä ja löysi oman varmasti. Tässäkin pitää siis treenata erityisesti palautusta.

Kaukot 6
Ei edennyt hirvästi, mutta haukkui ja jumitti yhdessä vaihdossa (en muista mikä se oli, mutta teki sen vasta kolmannella käskyllä). Haukkuminen on tietenkin aivan hirveä ongelma ja jotenkin se nyt liittyy juuri näihin kaukoihin. Ohjeeksi saatiin treenata kaukoja nyt vähän erilaisissa tilanteissa kuin liikkeenomaisesti, josko sitten haukkuminen vähenisi. Ja lelulla voisi ehkä palkata näitä, kun Unnalla makupalat aina lisää haukkumista (ne on kakistettava ylös kurkusta mahdollisimman monta kertaa :-))

Nyt on siis treenattava erityisesti:
- seuraaminen: kaikki käännökset tiiviimmiksi
- noutojen palautukset rauhallisiksi
- kaukojen haukkumista pois
- luoksetulosta kaksoiskäskyt pois
- ruututreenjä jatkettava, jotta pakka ei hajoa
- virittelyt eri liikkeisiin selvemmiksi ilman koiraan koskemista!
- koko luokka läpi kokeenomaisesti vähintään kerran viikossa

Kokonaisuutena olin kuitenkin Unnaan tosi tyytyväinen, sillä se pani parastaan. Omakin motivaatio vähän lisääntyi, kun huomasin, että onhan tässä vielä jotakin toivoa. Ehkä me sinne kisoihinkin ihan oikeasti päästään vielä tämän vuoden puolella.

Eerokin jaksoi hienosti viettää tokoviikonloppua, vaikka se ei nähnytkään Hiidenhelmen possua... Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava viikonloppu, nyt on taas vähän enemmän motivaatiota treenata.

Veteliä treenejä

2009-09-06T16:20:00.002+03:00

Keskiviikkona käytiin taas Hannan treeneissä. Unna oli edelleen aika vetelänä. Vetelän koiran kanssa on äärimmäisen raskasta treenata. Vetelyys ilmenee sillä tavalla, että joudun pyytämään monta kertaa sivulle ennen liikeen alkua, eikä vetelys oikein viitsisi siirtää takapuoltaan oikeaan kohtaan. Ja kun saa torpattua itsensä oikeaan kohtaan, niin ei viitsisi esim. ollenkaan lähteä ruutuun ekalla käskyllä. Jonkinlaista motivaation puutetta siis.

Tehtiin ensin paikalla istuminen ja makaaminen. Istumisessa Unnalla oli jotakin vaikeuksia takapuolen kanssa, ei kuitenkaan siirtynyt paikaltaan. Makaamisessa sen piti haukkua, kun Juuso ja Eero menivät rantaan (treenattiin Viitaniemessä). Siis näissäkin jo paljon ongelmaa.

Sitten tehtiin luoksetulo, joka yllättävästi oli ihan ok. Käytin tosin sekä käsimerkkiä että suullista käskyä pysäytyksiin ja näinhän ei ilmeisesti kokeessa ole sopivaa tehdä... Vauhtikin oli ihan hyvä, mutta vauhtia ja pysäytyksiä on kuitenkin treenattava paljon erikseen.

Sitten ruutua, johon ei lähtenyt ekalla käskyllä ja johon ei kunnolla löytänytkään ekalla kerralla. Saatiin Hannalta kuitenkin taas hyviä vinkkejä tähän.

Sitten kuuntelutreeniä hypyn ja ruudun kanssa, ei kovin hyvin kuunnellut :-( Näitä pitää Unnan kanssa tehdä paljon, kun se tuntuu aina välillä tietävän paljon paremmin kuin minä, mitä tehdään.

Lopuksi liikeestä istuminen, joka ok, mutta hitaanpuoleinen.

Torstaina tein lppupalkkatreenin, jossa otin seuraamista ja suoran luoksetulon. Seuraaminen aivan poskettoman huonoa, luoksetulo ok.

Tänään treenit hiekkakentällä.

Aluksi ruudun loppuosan seuraamista namileikin avulla, tämä oli kivaa ja vauhti hyvä.

Sitten ruutuun menoa, ekalla taas hortoili jotakin, toka ok, vauhtia voisi olla enemmän. Sitten siirtelyä ruudussa, ok.

Suora luoksetulo, ok.

Pysäytyksiä lentävillä nameilla. Ihan hyvin teki, mutta näiden pitäisi olla vielä paljon nopeammat.

Seuraamista, suoraa pätkää normaalissa käynnissä, juoksussa ja hitaasti. Tämän teki tänään tosi hyvin.

Lopuksi metallinoutoja superpalkalla eli kissanruoalla. Ei superpalkka kuitenkaan lisännyt vauhtia, ei tainnut olla tarpeeksi nälkäinen.

Katsotaan nyt, loppuuko vetelyys juoksujen loppumisen myötä vai onko syytä ryhtyä suurempiin toimenpiteisiin.

Niitä näitä

2009-08-30T14:46:00.003+03:00

Kesä taitaa jo olla ohi, ja Juusonkin työt alkoivat viimein :-) Tyttöjen treenit toivottavasti säännöllistyvät nyt kun arki koittaa kunnolla.

Unnan kanssa on kesän loppupuolella käyty Hannan treeneissä, mutta muuten treenailu on ollut aika epäsäännöllistä. Hannan treeneissä Unna on ollut jotenkin aika vetämätön, mistä syytä omakin treeni-innostukseni on vähän kärsinyt. Pari viikkoa sitten Unna kuitenkin aloitti juoksun, joten ehkä sen vetämättömyys johtui siitä. Juoksujen aikana en ole treenannut sen kanssa paljoakaan, vain muutamia pieniä juttuja kotipihassa. Ehkä juoksutauko tekee innostukselle hyvää. Tämän vetämättömyyden takia päätin kuitenkin jälleen siirtää tokon voittajaluokan korkkausta. Kyllä me sinne vielä ehditään.

Peppistelijä ei ole vielä aloittanut juoksujaan vaikka ajattelimme sen ottavan "mallia" Unnasta. No, se on kuitenkin niin vauva vielä... Peppi on oikein innokas tokoilija, mutta koska olemme päättäneet, että se on Juuson tokokoira, niin minä en sen treeneistä sitten sen kummemmin raportoi. Ihan hyvin näyttävät edistyvän ja vauhtia tuntuu Pepillä riittävän :-)

Peppi perusasennossa

Ja sivulla maaten

Peppis seuraa ja jalat nousee korkealle :-)

Ja lopuksi vielä hypellään

Uimassa

2009-07-19T18:27:00.008+03:00

Peppi

Milla

Unna

Tokopäivä

2009-07-18T16:33:00.004+03:00

Tokoiltiin tänään puoli päivää Helmisen Hannan ohjauksessa. Tehtiin kaikki voittajan liikkeet enemmän ja vähemmän kokeenomaisesti ja treenattiin sitten vielä ongelmakohtia. Sää oli kuuma ja aurinkoinen ja kun treenit vielä aloitettiin heti aamusta, niin Unna oli vähän tahmea...

Aluksi paikkamakuu, joka ok.

Seuruu: Kaiken kaikkiaan seuraaminen oli musta aika huonoa, ainoastaan hitaassa käynnissä ja juoksussa Unnalla oli oikeanlaista meininkiä. Alussa jättätti vähän ja paikoin kontakti putoili. Tässä näkyy edelleen se, että seuraamista on treenattu viime aikoina liian vähän. Nyt vauhdinvaihtelutreenejä ja ylipäätään paljon seuruutreenejä, joista kunnon palkka. Peruuttaminen täytyy myös miettiä vielä erikseen.

Istuminen oli Hannan sanojen mukaan hidas mutta vakuuttava :-) Nopeutta lisää istumisleikeillä.

Luoksetulo oli yllättävän hyvä. Teki molemmat stopit suht ok eikä vauhtikaan ollut mikään hirveän hidas, jos nyt ei kovakaan. Sivulletulossa jotenkin pomppasi, sivulletulojakin täytyy nyt siis treenata hetken aikaa erikseen. Stoppeihin lisää "himoa" naminheittelytreeneillä tai kiertelyleikeillä.

Ruutu oli ihan ok, vaikka en taaskaan tiennyt, onko Unna huomannut ruudun vai ei. Ruudussa oli alusta, joten meni hyvälle paikalle ja hyvin maahan. Lopun luoksetulossa ravasi sivulle. --> Paljon ruudun pongaustreenejä, alun virittelykuviot on nyt saatava kuntoon! Lopun luoksetuloa treenattava myös erikseen. Yritetään saada siihen lisää vauhtia Hannan opettamalla namileikillä.

Metalli oli muuten ok, mutta ravasi kumminkin päin. Yleensä menee laukalla mutta ravaa takaisin. Tähänkin täytyy siis saada paluuseen vauhtia, ehkä sillä namikupilla.

Hyppynouto ei luonnistunut ollenkaan, koska Unna päätti kiertää Hannan pikkuesteen. Ei sitten jääty junnamaan tämä, koska en usko siinä oikeasti olevan kovin suurta ongelmaa, yleensä se on Unnan parhaita liikkeitä.

Tunnarissa haisteli hyvin ja löysi varmasti oman. Mutta taas vauhti oli hidas ja ravasi edestakaisin.

Kaukot tehtiin myös kokonaisena liikkeenä. Eteni noin 25 senttiä. Huonoin vaihto oli nyt seisomasta istumaan, ilmesesti vain siinä oli edistänyt. Yllättävän hyvin kuitenkin teki ja yllättävän vähän eteni, koska näin pitkältä matkalta kaukoja ei olla juuri treenattu.

Lopuksi vielä istuminen ryhmässä. Unna oli siirtänyt pari kertaa tassua, mutta muuten istui hyvin ja rauhallisesti.

No nyt tiedetään taas, mitä pitää treenata: Melkein kaikkea, mutta akuuteimpana nyt tuo seuruu ja ruudun virittelyt.

Lauantaina näyttelyssä ja viikon tokoilut

2009-07-12T11:10:00.000+03:00

Lauantaina Unna pääsi pitkästä aikaa näyttelyyn. Olin ajatellut, että Unna on ihan hyvässä karvassa, mutta kun näyttelyssä vähän vertailin sitä sukulaiskoiriin, niin sehän olikin kalju! Turkkia täytyy siis kasvatella vähän ennen kuin seuraavan kerran menemme näytelmiin.

Turkin vähyydestä huolimatta Unna saavutti ihan kelpo tuloksen: sai ERIn ja sijoittui toiseksi avoimessa luokassa. Unna esiintyi mielestäni tosi nätisti; tietenkin taitavalla Anne-esittäjällä oli osuutensa asiassa. Perjantaina Anne kävi trimmaamassa Unnan ja Pepin. Unna ei oikein trimmaamisesta tykännyt, mutta onhan se nyt siisti. Se ei yleensäkään juuri arvosta ulkonäönkohennustoimenpiteitä, toisin kuin Peppi, jonka mielestä on ihanaa olla harjattavana ja jonka mielestä kynsien leikkaminenkin on yhtä juhlaa, koska siitä saa makupaloja palkaksi.

Unna ja Peppi pääsivät kivelle poseeraamaan uudistettujen turkkiensa kunniaksi. Unna vasemmalla, Peppi oikealla. On niissä vähän samaa näköä. Tuossa yksittäiskuvassa on Unna, joka kyllä näyttää niiiin nuorelta.

Käytettiin näyttelyn häiriöitä vähän hyväksi ja treenattiin siinä sivussa vähän seuraamista ja kaukoja. Unna ei paljon näyttelyvilinästä välittänyt vaan keskittyi ihan hyvin.

Muuten viikon aikana on keskitytty ruudun ja seuraamisen treenaamiseen. Niihin pitää keskittyä edelleen, seuraaminen on jotenkin huonontunut, koska sitä ei ole harjoiteltu tarpeeksi. Ruutua taas pitäisi treenata vielä paljon enemmän vieraisssa paikoissa.

Muistiinpanoja viikon treeneistä:

To 9.7. Yliopiston päärakennuksen edessä
- Seuraamista: ihan hyvä paikka ja muutenkin täsmällistä.
- Ruuutua kosketusalustan kanssa. Meni hienosti heti oikealle paikalle, vaikka paikka oli outo. Tehtiin myös ruudussa siirtelyjä, jotka onnistui nyt hyvin. Kentällä oli jonkun verran häiriötä, kun Jyväskylän kesän jostain tapahtumasta tulevia ihmisiä kulki ohi. Unna ei juuri kummemmin niihin reagoinut. Häiriön vuoksi otin pienen paikkamakuun juuri kuin suurimmat ihmislaumat vaelsivat ohi. Hyvin pysyi.
- Lopuksi vielä vähän seuraamista ja maasta seuraamanlähtöjä. Ei näissäkään valittamista. Kiva pikkutreeni, Unna oli hyvin mukana (ja Peppi ulisi autossa, vaikka oli jo saanut osansa koulutuksesta...)
Ke 8.7 Kotipihakaukoja, huomio erityisesti ekassa ylösnousussa, monta toistoa ja paljon palkkaa.
Ti 7.7. Liikuntakeskuksen parkkiksella
- Ruutua: yksi ruutuunjuoksu, josta palkka ruutuun. Unna taisi lähteä jo virittelyistä. Pitää panostaa siihen, että virittely onnistuisi kunnolla, nyt en ikinä tiedä, onko se huomannut ruudun vai ei. Meni kuitenkin hyvällä vaihdilla ja hyvälle paikalle.
- Sitten ruudussa siirtelyä. Teki hyvin ja innoissaan. Ruudun edestä siirtyminen keskelle tuntuu olevan kaikista vaikeinta.
- Seuraamista, Juuso käskytti. Huomio erityisesti täsykäännös+seis-tilanteen jälkeisissä perusasennoissa, joista ainakin puolet huonoja (liian edessä). Pääsin kuitenkin palkkaamaankin.
- Yksi metallinouto, Juuso käskytti. Ravasi taas takaisin, huono homma. Mutten ei valittamista.
- Maasta seuraamanlähtöjä (ruudun loppuosaa) muutama toisto, nämä ok.
- Lopuksi hupailtiin kosketusalustan kanssa. Täytyy vahvistella sitä nyt edelleen, jotta saisi Unnan menemään sille oikein kovaa. Sitten yhdistetään se merkkiin.

Ma 6.7. Kotipihassa
- seuraamista naksun kanssa: oli tarkkana ja hyvin mukana. täyskäännös + pysähdys -tapauksissa jää aina liian eteen, näitä muistettava treenata
- kaukoja laudan kanssa (ylös-maahan) --> teknisesti ok, mutta haukkui taas pari kertaa --> treenataan hetken vain ekaa nousua, josta heti palkka
- liikkeestä istuminen --> super!

Su 5.7. Hiekkakentällä, vähän sadetta
- seuraamista, palkkana hubbabubba: oli huonoa, loittoni sivusuunnassa ja jätätti kentän laidalle tultaessa --> naksutreeniä, tarkkuutta!
- ruutua: ekalla ok, mutta jäi aika etureunaan, ei osannut siirtyä keskemmälle, vaan alkoi lisäkäskystä haukkua (epävarmuutta) --> lisää siirtelytreeniä
- tunnari: toi ekalla väärän, tokalla ok --> lisää treeniä myös tähän, aloitusrutiinit kuntoon, nyt ei ekalla oikein tuntunut muistavan, mistä on kyse

Peppi söi kiven

2009-07-05T12:10:00.006+03:00

Kukaan ei kiven syöntiä havainnut, koska todennäköisesti Peppi oli ollut salamannopea ja nielaissut kiven kiireesti, ettei Unna vaan pääse saaliista jaolle. Ei olisi kannattanut nielaista, sillä oksennushan siitä seurasi.

Me ihmiset huomasimme vasta oksennuksesta, että Peppi on sairas. Ja kun ruokakaan ei enää ahmatille maistunut, ymmärsimme, että hätä on suuri. Syötimme sitten Peppi-pololle parafiiniöljyä, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Öljy ei kuitenkaan riittänyt avuksi ja lääkäriin oli lähdettävä. Röntgenissä näkyi kunnon kivi ja Peppi päätyi leikkauspöydälle.

Kotiin päästyään Peppi oli tosi säälittävä, aivan tokkurassa ja heikkona. Se inhosi kauluria niin paljon, että pystyi vain huojumaan paikallaan liikkumatta senttiäkään se päässä. Kauluri päässä se ei voinut kuvitellakaan makaavansa. Tilanteen dramatiikkaa lisäsi se, että Milla pelkäsi kauluripäistä Peppiä ihan hirveästi. Se kävi kurkkimassa kodinhoitohuoneessa huojuvaa Peppiä ja tärisi ihan kauttaaltaan pelosta. Milla ei ole koskaan nähnyt kauluripäistä koiraa, koska se on aina itse ollut meillä aikaisemmin se, joka on kaaluria tarvinnut. Onneksi kaulurista päästiin kuitenkin nopeasti eroon, koska Peppi ei ollenkaan edes yrittänyt nuolla leikkaushaavaa.

Nyt vähän alle viikko leikkauksesta Peppi on jo aivan oma itsensä. Ruoka maistuu ja riekkuakin se haluaisi, mutta vielä se joutuu kuitenkin kulkemaan rauhallisesti ja nätisti hihnan päässä (mikä on kyllä niin vaikeaa...)

Pikku potilaan poseerauksia:

Juhannustunnelmia

2009-06-21T16:36:00.011+03:00

Koirat saivat kukin viettää juhannusta mökillä haluamallaan tavalla.

Milla halusi istuskella laiturin päässä, veneillä, ja lekotella nurmikolla.

Unna seisoi järvessä vuorokauden putkeen. Sen jälkeen se kävi siellä aina vähintäänkin puolen tunnin välein pyörähtämässä ja odotti, että joku heittäisi jotain.

Pellossa oli välillä kiva juoskennella.

Peppi taas haki järvestä kaikki ne kepit, joita Unna ei viitsinyt. Keppien pureskelu oli Pepin mielestä juhannuspuuhista hauskinta syömisen jälkeen.

Kuulumisia

2009-06-14T14:49:00.004+03:00

Kevät ja kesän alku on ollut kiireinen, ja sivut ovat jääneet päivittämättä. Kaikenlaista on tietenkin tapahtunut. Laumamme on jälleen kasvanut, tällä kertaa uudella koirajäsenellä. Peppi eli Goldfellow Startwinkle muutti luoksemme vuoden alussa. Peppi on Unnan kauniin siskon Lyytin pentu. Saa nähdä, mitä Pepistä tulee. Tähän asti se on ollut varsinainen sylikoira, ja Unnan ehdottomasti paras kaveri.

Olemme myös muuttaneet, asumme nyt mukavien metsien "keskellä". Kaikki olemme olleet uudesta kodista innoissamme, etenkin lenkkimaastojen takia. Hihnalenkit ovat vähentyneet kummasti, mikä on ihanaa kaikkien muiden paitsi city-koira Millan mielestä. Täälläkin Milla kulkisi mieluummin kaupunkiin päin kuin juoksisi metsissä. Aika usein Milla pääseekin yksin hihnalenkille, mistä se on ihan tyytyväinen, kun nuorisojaosto ei ole riekkumassa mukana...

Muuton takia Unnan treeneihin tuli vähän taukoa. Nyt olemme kuitenkin taas treenailleet säännöllisesti ja ilmoittautuminen kokeisiin lähtee heti, kun vaan uskallan sen lähettää... Muutamissa liikkeissä on vielä kivasti hiottavaa.

Tässä muutama kuva viime viikolta

Unna kolme vuotta!

2009-04-14T11:41:00.003+03:00

Paljon onnea kolmevuotiaalle rakkaalle räyhälle!

14.3. Kisakurssin neljäs ja viides kerta

2009-03-14T11:59:00.001+02:00

Torstaina tokoiltiin tällä erää viimeistä kertaa Hannan kisakurssilla. Tehtiin ruutua, tunnaria ja hyppynoutoa.

Aloitettiin ruudulla, jossa päätin tehdä riskillä kokonaisen liikkeen kisamaisesti. Niinhän siinä sitten kävi, että ekalla kerralla Unna meni ruudun takaraeunasta yli enkä saanut sitä oikealle kohdalle lisäkäskyilläkään. Kutsuin takaisin ja otettiin uusiksi. Tästä seurasi se, että uudella yrityksellä Unna meni aika epävarmasti ja hitaasti ruutuun. Myös maahanmeno ruudussa oli turhan hidas. Muut osat ok.

--> Ruutuun menoa on siis treenattava edelleen ja paljon. Vauhtia on tultava lisää!
--> Muista treenata myös maahanmenoa ruudussa (eli pitkältä matkalta) erikseen!

Tämän jälkeen Hanna opetti meille, miten ruudussa siirtelyjä voi leikkiä ilman kosketusalustaa. Tämä on kiva leikki, mutta Unnalle vähän vaikea vielä. Tänään aamutreeneissä kokeiltiin ja kovasti Unnan piti taas haukkua, jos oikea paikka ei heti löytynyt. --> Tätä siis leikitään nyt usein!

Sitten tehtiin tunnari ja sekin kisamaisesti. Unna teki oikein hienosti! Otettiin vielä toisen kerran sellaisella omalla kapulalla, joka oli vähemmän hajustunut, ja senkin Unna löysi hienosti. Haistelussa ja hajuerottelussa ei siis Unnalla tunnu olevan mitään vaikeuksia, mutta kapulan mälväämiseen ja vauhtiin on kiinnitettävä nyt huomiota. Näitä voisi treenata esim. sen puunkierron avulla.

Lopuksi tehtiin hyppynoutoa, joka Unnalta oli vähän unohduksissa. Kierteli surutta estettä takaisintullessa. Tähän vaan lisää treeniä.

Viime viikon treeneissä tehtiin myös tunnaria ja muita noutoja, joissa tarkoitus oli saada lisää vauhtia takaisintulomatkalle. Tehtiin ruokakuppipalkalla siten, että näytin Unnalle, että mun takana on kuppi odottamassa ja kun se tuli kapulan kanssa takaisin vapautin jo hyvissä ajoin kupille. Tämä tuntui toimivan ihan hyvin, tuli hyvällä laukalla myös takaisin. Usein kun ongelmana on se, että ravaa noudoissa takaisin.

Tämän päivän aamutreeneissä Unna taas fleguili. Taitaa nyt olla aika laittaa pikku prinsessa vähän vähemmälle ruoalle ja kuriin ja nuhteeseen :-)

20.2.2009 Kisakurssin toinen ja kolmas kerta

2009-02-20T11:06:00.000+02:00

Kisakurssilla ollaan nyt kahdella kerralla tehty ruutua ja kaukoja, jotka molemmat ovat meille tässä vaiheessa jonkinlaisia ongelmaliikkeitä.

Ruutua ei olla tehty juurikaan kokonaisena liikkeenä, vaan on treenattu jokaista osaa erikseen (ruutuun, ruudussa pysyminen, lopun seuraaminen). Ruutuun menossa on vielä apuna kosketusalusta, jonka häivyttämisellä ei ole kiirettä. Eilen opittiin kiva kosketusalustaleikki, jota leikitään innolla seuraavat viikot.

Muistettavaa:
- Tekniikka ja kuuliaisuus hetkeksi unholaan, nyt keskitytään vauhtiin!!! Unnalle siis opetettava sikailua :-) --> Välillä esim. "bongausruutuja" niin, että pallo valmiina ruudussa.

Kaukoissa saatiin Hannalta ohjeeksi muuttaa istu-seiso tekniikkaa niin, että Unna siirtääkin takajalkoja etujalkojen sijaan. Näin paino jää enemmän taakse ja seiso-maahan-liikkeestä tulee helpompi. Unna on ollut innoissaan tästä uudesta tekniikasta, oppi sen tosi nopeasti. Näitä jumpataan nyt ja pikku hiljaa kasvatetaan matkaa.

Eilen tehtiin treeneissä myös seuraamista ja keskityttiin etenkin paikallakäännöksiin. Unna seurasi ihan huippunätisti! Hieno pieni tyttö! Seuruutreenissä on muistettava tehdä ylimeneviä kulmia, jotta oppii käyttämään takapäätään tehokkaammin.

Lisäksi tehtiin eilen ja viikko sitten myös paikkamakuut, eilen myös istuminen. Näissä ei ongelmaa. EVL-käskytys tosin vaatii vielä treeniä, mutta sitähän meillä on aikaa treenata :-)

Olen ollut oikein tyytyväinen pikku-Unnaan, toivottavasti samanlainen into treeneissä säilyy.

7.2.2009 Kunnon treenit alkaneet :-)

2009-02-07T11:59:00.001+02:00

Alkuvuosi on ollut täynnä kaikenlaista häslinkiä, ja Unnan treenit ovat sitä myöten olleet vähän sellaista sähläystä siellä ja täällä. Ei mitään suunniteltua. Torstaina kuitenkin aloitettiin uusi kurssi Hanna Helmisen ohjauksessa. Tarkoituksena olisi nyt saada uutta motivaatiota ja suunnitelmallisuutta harjoitteluun, jotta joskus sitten päästäisiin sinne voittajaluokkaankin kisaamaan.

Torstain kurssilla kaikki kurssilaiset tekivät ekalla kierroksella kaksi liikettä ja sitten tehtiin yhteinen paikkamakuu. Meidän liikkeet oli seuraaminen ja ruutu. Aloitin seuraamisella, koska ajattelin sen olevan Unnalle vieraalla kentällä kuitenkin se kaikkein "helpoin" liike. Seuraaminen tuntuikin ihan hyvältä ja saatiin siitä pelkästään positiivista palautetta. Unnan paikka on edelleen hieman edessä, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan mitenkään häiritsevästi. Sain ohjeeksi palkata Unnaa enemmän lelulla ja repimisellä, joka auttaisi siihen, että saataisiin Unnalle vielä vähän enemmän intoa ja kestävämpi vire.

Ruudusta tehtiin vain alkuosaa. Ihan hyvin Unna meni ruutuun, vaikka ekalla kerralla joku lentävä muovipussi veikin huomion. Tässäkin huomio palkkaukseen: kehu heti kun Unna on oikealla paikalla ja pallo perään välittömästi. Tavallinen pallo kannattaisi ehkä vaihtaa narupalloon, jotta palkkausta voisi "jatkaa" repimällä.

Lisäksi saatiin läksyksi harjoitella liikkeen välistä aikaa: Unna maahan ja makupala nenän eteen "vartioitavaksi". Kun se saa tällaisen tärkeän tehtävän, se ei ehdi edes ajattelemaan haukkumista.

Tänään sitten käytiin treenaamassa AMK:n parkkiksella ja yritin ottaa saadut vinkit käyttöön. Tuo liikkeiden välinen makupalan vartiointi tuntuu toimivan hyvin. Repimispalkkaus sen sijaan ei. Ruudussa kun yritin palkata repimisleikillä, Unna alkoi rapsuttelemaan. Selvästi oli siis hämmentynyt, että mitä tuo nyt oikein meinaa. Seuraamisessa yritin myös palkata repimisleikillä, mutta Unna ei käynyt edes leluun kiinni, vaan katseli mua kysyvästi: "Missä se lihapulla viipyy?".
Varsinkin seuraamisessa Unna on niin tottunut ruokapalkkaan, että en tiedä, onko sitä edes syytä ruveta miksikään muuttamaan. Ruudussakin pallopalkka toimii ihan hyvin, mutta ehkä repimisleikin avulla voitaisiin saada vielä lisää raivoa ja vauhtia. Täytyy miettiä näitä. En ehkä ole opettanut Unnaa pienenä tarpeeksi leikkimään, vaan olen totuttanut sen aika paljon makupalapalkkaan. Unna on kyllä sinänsä leikkisä koira, ja makupalat ovat ehkä enemmänkin tottumuskysymys. No, harjoitukset jatkuvat.

Seuraamisen ja ruudun lisäksi tehtiin tänään luoksetulon stoppeja ja kaukoja. Kaiken kaikkiaan mukava treeni, Unna oli hyvin kuulolla.

22.12. (Kiima)kuulumisia

2008-12-22T13:43:00.004+02:00

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Tyttöjen juoksut on viimein saatu päätökseen, mutta monenlaista pientä probleemaa niihin taas liittyi.

Ensimmäisen probleeman muodostivat Unnan tärppipäivät. Unna reagoi juoksuihinsa selvästi enemmän kuin Milla on koskaan tehnyt. Tärppipäivien aikaan Unna oli tosiaankin sitä mieltä, että nyt on jostakin saatava sulhanen! Kun omistaja oli niin tyhmä, ettei kutsunut ketään sulhasta kylään, täytyi Unnan tyytyä siihen, mitä oli saatavilla - Millaan. Milla on niin kärsivällinen, että se sieti itseään tarjoilevaa Unnaa liiankin hyvin ja murahteli vain muutaman kerran. Unna tanssi villisti ja väsymättä Millan ympärillä neljän päivän ajan häntää heilutellen ja sivulle siirtäen. (Vesihännästä ei siis enää tietoakaan.)

Jouduimme tietenkin puuttumaan näihin soidinmenoihin, jotta Milla saisi edes hetken rauhan. Unna joutui siis kaltereiden taakse.

Unnan juoksut onneksi aikanaan loppuivat. Mutta Millan kärsimys sen sijaan jatkui. Millan vuoto jatkui melkein kolme viikkoa ja tietenkin pelkäsin kohtutulehdusta. Koska joulukin on tulossa, mentiin perjantaina (19.12.) eläinlääkäriin tarkistuttamaan Millan tilanne. Eläinlääkäri ultrasi ja tutki Millaa ja kohdussa oli havaittavissa sellaisia muutoksia, että lääkäri suositteli leikkausta. Ja niin joutui Milla jo toisen kerran tänä vuonna leikkauspöydälle. Mutta hyvin on sitkeä sissimme taas toipunut ja oli jo leikkausta seuraavana päivänä ihan pirteä ja onnellinen oma itsensä.

Nyt yritetään rauhoittua joulun viettoon.

Juoksut, treenit ja vesihäntä

2008-11-30T12:42:00.001+02:00

Unnan juoksuja on odoteltu jo syyskuusta lähtien. Viimein perjantaina illalla huomasin, että Milla on aloittanut juoksunsa. Ja lauantaina Unnankin juoksu sitten alkoi. Ihme juttu, että tytöt näin sovittavat juoksunsa yhteen. Ihan sama juttu oli viimeksikin viime tammikuun lopulla: Millan juoksu alkoi ensin ja Unnan sitten parin päivän päästä. Unna on kyllä viime viikot nostellut koipea niin korkealle, että oli juoksun jo aikakin tulla :-) Unna on aika hassu koira: pissaamistyylin perusteella sitä voisi luulla uroksesi, ja luonnekin on välillä aika urosmaisen "raivokas". Mutta ulkonäkö ainakin omistajan silmään suloisen feminiininen.

Treenejä on taas jäänyt kirjaamatta. Aika lailla samoja asioita on hiottu ja hinkattu edelleen: kaukoja, ruutuja, luoksetulon stoppeja, seuraamista. Eilen aamupäivällä treenattiin Maijan, Mollan ja Hetan kanssa AMK:n parkkiksella. Unna teki ruutua, mikä sujui nyt kokonaisena liikkeenäkin mainiosti. Liikkeestä istuminen oli edelleen kadoksissa, en muista treenata sitä tarpeeksi. Tunnari tehtiin niin, että Maija oli liikkurina. Ja hienosti Unna teki! Hyvä tyttö!

Tänään aamulla tein loppupalkkatreenin AMK:n toisella parkkiksella. Otin seuraamisen ja ruudun. Seuraaminen oli perustaltaan ihan ok, mutta paljon oli ongelmiakin: kun seuraamisella on pituutta, kontakti alkaa tippuilla. Kestävyys ei siis vielä ole ihan tarvittavan hyvä, treeniä lisää. Kontakti tippuili erityisesti hitaassa käynnissä. Otti myös jonkin verran häiriötä ruudusta, kun seurautin ruudun lähellä. Juoksuseuraamisen perusosa oli ihan ok, mutta juoksussa käännöksiä pitää harjoitella vielä paljon, niissä loittonee turhan paljon. Seuraamisen jälkeen otin ruudun kokonaisena liikkeenä, ruudussa kuitenkin pieni kosketusalusta. Ekalla kerralla lähti ruudusta omia aikojaan seuraamaan. Tein sitten mitään sanomatta toisen lähetyksen ja "helpotin" ruudussa pysymistä antamalla ylimääräisen paikka-käskyn. Tämä meni sitten hyvin. Ruudussa pysymistä on siis edelleen vahvistettava, siihen liittyviä treenejä ei ole tehty tarpeeksi.

Treeneistä tullessamme huomasin, että Unna roikottaa häntäänsä ihmeellisesti. Yleensä se on aina iloinen ja kulkee häntä heiluen, joten jotain näytti olevan vialla. Häntä selvästi myös aristaa, joten se lienee vesihäntä. Annoin vähän kipulääkettä, ja neito saa nyt olla levossa muutaman päivän. Jos vaiva ei helpota, niin sitten lähdetään lääkäriin. Onneksi Unna on muuten ihan pirteä.

Ruutua, kaukoja ja seuraamista

2008-11-17T19:21:00.000+02:00

Viime viikolla treenattiin erityisesti ruutua, seuraamisen oikealle käännöksiä + juoksua sekä kaukoja, joissa teemana se haukkumattomuus. Tavoite uusilla kentillä treenaamisesta ei taaskaan toteutunut, vaan treenattiin joka päivä joko Killerillä tai tuossa AMK:n pihassa. Parempi sekin kai kuin ei mitään. Mutta muissakin paikoissa kyllä pitäisi käydä treenaamassa, jotta Unna tottuisi kaikkeen mahdolliseen.

Ruutu-treenit on sujuneet hyvin. Oon tehnyt nyt joka kerralla niin, että ekalla lähetyksellä ruudussa on kosketusalusta. Sitten olen ottanut sen pois ja lähetellyt Unnaa ruutuun vähän sieltä täältä. Aika hienosti se osaa jo etsiä oikean paikan. Se myös reagoi käsimerkkeihin ja korjaa niiden avulla paikkaansa, mikä on vähän hassua, sillä en ole sille vielä tietoisesti opettanut käsimerkkejä sillä tavalla, että se osaisi siirtyä oikealle ja vasemmalle, mutta jostain se ne on oppinut, koska osaa nyt selvästi siirtyillä ruudussa. Oon siis ilmeisesti käyttänyt niitä kuitenkin, mutta en vaan o itse tajunnut. Tänään ruudun harjoittelu ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa, kun Killerillä oli maa jo ihan jäässä ja tosi liukas.

Seuraamisessa ei mitään havaittavaa edistystä ole tapahtunut vaikka sitä onkin treenattu kohtuullisen paljon. En kyllä itse tiedä tarkalleen, miltä se näyttää, kun ei kuitenkaan kovin usein kuvata. Sivuttaisväljyyttä on kuitenkin edelleen ja se tulee esille erityisesti noissa käännöksissä, varsinkin oikealle käännöksissä. Naksun kanssa treenattava tätä edelleen.

Kaukoissa on vähän edistystä. Viime viikolla vaadin kahta haukkumatonta puhdasta vaihtoa. Jopa kolmekin menee jo lähes varmasti :-) Hih hei. Tämä on pitkä ja kivinen tie... Tekniikka alkaa onneksi olla jo aikas lailla kunnossa, mutta siitä ei tietenkään ole paljon iloa, jos koira koko ajan räkyttää. Kaukoja pitää nyt muistaa ottaa loppupalkkatreeneissä myös. Tuo haukkuminen on kyllä surkea ongelma :-( Luulen, että takapalkka ei ole Unnalle paras mahdollinen palkkaustapa kaukoihin. Se kiihdyttää sitä liikaa. Jos seuraava koira on yhtä ahne ja kiihkeä ruoan perään, pitää muistaa opettaa nämä eri tavalla.

Luoksetulon pysäytyksiä on myös harjoiteltu erikseen, kun tuossa AMK:n pihassa on sopiva lipputanko kierrettäväksi. Unna on sitä aika tohinoissaan aina kiertämässä ja saa sitten seisahdella ja mennä maahan välillä. Hyvin on toiminut.

Tällä viikolla keskitytään kaukoihin (kolme vaihtoa), ruutuun (pysyminen + loppuosa), liikkeestä istumiseen ja seuraamisessa siihen paikan tiiviyteen edelleen. Ilmoittauduin juuri Salmen järjestämiin koetreeneihin tammikuulle, joten siihen mennessä on nyt saatava voittajaluokka jonkinlaiseen kuntoon!

Samaa rataa

2008-11-09T22:36:00.005+02:00

Ei viikonloppunakaan onnistuttu vääntäytymään muille kentille. Oli mukamas niin kiirettä. Jotakin saatiin kuitenkin treenattua.

Su 9.11. Killerillä ennen lenkkiä, satoi, maa aivan märkä

Ensin tehtiin liikkeestä istumista, mikä ei sujunut hyvin. Tätä ei olla treenattu vähään aikaan ja Unna oli ilmeisesti unohtanut koko jutun. Helpotin sitten vähän.

Ruutua. Ensin ruudussa oli kosketusalusta ja tein pari lähetystä ja palkkasin pallolla. Nämä ok. Sitten otettiin alusta pois ja lähettelin Unna ruutuun ruudun eri puolilta. Nyt hakeutui hyvin oikeaan paikkaan aika lailla ruudun keskelle. Hyvä Unna!

Lopuksi tunnari, jonka teki tosi hienosti, vaikka maa oli ihan lits läts märkä.

8.11. AMK:n pihassa aamupäivällä

Loppupalkkatreeni. Tehtiin taas kuitenkin vain pitkä seuraamiskaavio, jossa mukana myös paikalla kääntymiset ja askeleet. Normiseuraaminen oli hyvää, ei ollenkaan niin väljää kuin viikko sitten. Kontakti hieno ja Unna jaksoi keskittyä pitkään seuraamiseen tosi hyvin. Olen tyytyväinen. Hyviä olivat myös käännökset paikalla. Korjattavaa sen sijaan oli tavallisissa käännöksissä sekä vasemmalle että oikeaan. Ne saisivat olla tiiviimmät ja vasemmalle käännöksissä saisi käyttää takapäätään tehokkaammin. En ymmärrä, miksi Unna kääntyy paikalla vasemmalle niin hyvin, mutta vauhdissa paljon löysemmin. Juoksuosuudessa oli turhaa väljyyttä ja siinä ehkä myös jätätti hieman. Käännökset ja juoksuseuraaminen nyt erityisesti työn alle!

Sisällä ollaan treenattu kaukoja aina vähän väliä. Yritetään nyt panostaa siihen haukkumattomuuteen. Olen edelleen palkannut yhdestä haukkumattomasta puhtaasta vaihdosta. Jospa ensi viikolla jo päästäisiin kahteen :-)

Sama paikka, sama aika

2008-11-06T20:59:00.003+02:00

Tämän viikon treeneistä voi huomata ainakin sen, että treenataan viikolla aina samaan aikaan ja samassa paikassa. Ei hyvä. Viikonloppuna täytyy hakeutua muillekin kentille kuin Killerille.

Tässä kootusti treeneistä:

To 6.11. Killerillä ennen lenkkiä

Ensin seuraamista. Huomio vasemmalle käännöksissä. Palkkasin naksulla ja namilla kaikki tarpeeksi tiiviit käännökset. Seuraaminen oli tänään tiivistä ja käännöksetkin suht ok. Treenattiin myös paikalla käännöksiä vasemmalle ja askelsiirtymiä. Nämä ok.

Sitten ruutua. Juuso rakensi ruudun. Ajatuksena oli tehdä ruutua ilman kosketusalustaa ja palkata maassa pysymisestä. Ekalla kerralla Unna juoksi hienosti ruutuun, mutta hakeutui aika lailla ruudun oikeaan reunaan. Oli kuitenkin selvästi rudun sisällä. Jotenkin typerästi ajattelin, että tuosta ei voi palkata, koska Unna ei ollut tarpeeksi keskellä, ja kutsuin sen pois. Seuraavalla lähetyksellä Unna olikin heti epävarma ja päätti noutaa ruutumerkin, kun ei kerta ruutuun meno kelpaa... Eipä sitten auttanut kuin helpottaa ja viedä kosketusalusta ruutuun ja lopuksi käydä vielä näyttämässä oikea kohta.

Mitä tästä siis opin? Sen, että kriteeriä ei saa nostaa liian aikaisin. Ruutu on vielä aika epävarma liike. Jos teen ilman kosketusalustaa, tässä vaiheessa on hyväksyttävä ja palkattava aina, kun Unna on selvästi ruudun sisässä. Alan vaatia tarkkaan keskikohtaan hakeutumista vasta sitten, kun ruutu muuten on Unnalle varmempi liike.

Lopuksi kaukoja, joissa tarkoituksena oli taas palkata jokaisen puhtaan ja haukkumattoman vaihdon jälkeen. Makuulta istumaannousu oli kuitenkin tänään jostain syystä niin vaikeaa, että en päässyt palkkaamaan juuri lainkaan. Nousi koko ajan seisomaan. Tätäkin piti sitten helpottaa aika lailla.

Ke 5.11. Killerillä ennen lenkkiä

Tehtiin ruutua useamman kerran. Palkkasin ensin ruutuun juoksemisesta ja oikean paikan löytämisestä, sitten kerran maahanmenonosta. Sitten tehtiin ruutua kokonaisena liikkenä ja palkkasin seuraamaan tulosta. Muuten kaikki hyvin, mutta jokusen kerran räksytti ruudussa. Ruudussa paikallaan ja hiljaa oloa on siis vahvistettava. Muuten Unna oli innoissaan ja juoksi ruutuun ja ruudusta seuraamaan kunnon vauhdilla.

- Ruutu-harkkojen välillä vähän seuraamista, huomio edelleen tiiviydessä, hyvin teki!
- Yksi luoksetulo, jossa meinasi ennakoida pysähdystä, tuli kuitenkin laukalla, palkkasin pallolla taakse.
- Kiva pieni treeni, aika paljon häiriötä oli (muita koiria treenaamassa), mutta Unna teki innokkaasti ja keskittyi suht mukavasti.

Ti 4.11. Killerillä ennen lenkkiä

- Luoksetulo kaks kertaa pallopalkalla. Eka pysäytyksellä, toka läpijuoksuna. Pysähtyi suhtellisen hyvin.
- Seuraamista pieniä pätkiä. Tiivistä asennosta naksu ja palkka.
- Metallinouto kerran --> hieno.
- Kaukoja, joissa palkka aina puhtaasta HAUKKUMATTOMASTA vaihdosta. Välillä haukkumattomuutta sai odotella pitkäänkin.

Ma 3.11. Ennen iltaruokaa läheisellä nurtsilla

- Seuraamista pieniä suoria pätkiä. Naksu ja palkka heti, kun paikka oli pysynyt tarpeeksi tiiviinä muutaman askelen verran.
- Seuraamisen vasemmalle käännöksiä, pakka tiiviistä käännöksestä. --> Unna teki tosi hyvin!
- Luoksetlo kerran kokonaisena liikkeenä ja kerran läpijuoksuna. Vauhti hyvä, pysähdykset huonoja.

Viikonlopun treenailuja

2008-11-01T19:37:00.017+02:00

Nyt olen päättänyt ruveta kirjaamaan treenejä tänne vähän säännöllisemmin, jotta pysyy joku tolkku tässä hommassa ja tiedän edes itse, mitä me treenataan ja mitä ei :-) Tässä kootusti viikonlopun treeneistä.

2.11. Aamupäivällä AMK:n parkkiksella

Tehtiin kokeenomainen loppupalkkatreeni. Palkkana aamuruoka. Koska näitä ei ole tehty taas pitkään aikaan, otin vain yhden liikkeen, joka oli melko pitkä seuraamiskaavio. Seuraaminen oli Juuson sanojen mukaan muuten ok, mutta paikoin taas turhaa sivuttaisväljyyttä. Myös vasemmalle käännökset huonoja, niitä treenattava paljon edelleen. Tein seuraamiskaavion jälkeen vielä ikään kuin kokeenomaisesti siirtymän seuraavan liikkeen suorituspaikalle, siinä rauhoittumisen ja sen jälkeen vapautus palkalle. Noita siirtymisiä pitäisi treenata paljon enemmän, ne on meille kuitenkin aina kokeissa niitä kriittisiä hetkiä. Ja muutenkin loppupalkkatreeniä tarvitaan lisää. Mutta olen tyytyväinen Unnaan, se jaksoi keskittyä pitkään seuraamiseen tosi hyvin, vaikka oli tosi nälissään ja tiesi hyvin, että aamuruoka odottaa kentän laidalla.

Milla teki Juuson kanssa samantyypisen treenin. Liikkeinä seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahan. Muut ok, mutta seuraaminen paikoin hapuilevaa, joskin Millaksi suhteellisen hyvää.

1.11. Killerin parkkipaikalla ennen lenkkiä, kylmä ilma, satoi lunta, Juuso videoi vähän

- Seuraamista muutama pätkä, tavoitteena edelleen tiiviimpi paikka. Ihan ok, mutta tähän vielä paljon huomiota seuraavissakin treeneissä. Videolta näkyy, että perusasento välillä huono, siihenkin kiinnitettävä edelleen huomiota.

- Luoksetulo x 2, kerran pysäytyksellä ja kerran läpijuoksuna. Pysäytys varsin kehno, treeniin variaatiota! Videolta kuitenkin näkyy, että tyttö tykkää palkkiostaan, jonka kyllä tästä sai vähän aiheetta :-)

- Tunnari kerran lähes liikkeenomaisesti. Hyvin teki, mutta mälväsi kapulaa vähän takaisin tullessaan. Lisäksi tässäkin sama juttu kuin muissa noudoissa: lähtee laukalla, mutta palaa ravilla. En kuitenkaan viitsi tunnarin yhteydessä tähän vielä hirveästi puuttua. Mutta mälväämättömyysharjoituksia täytyy muistaa tehdä!

31.10. Killerin agikentällä ennen lenkkiä, vesisadetta

Ekaksi seuraamista useampia suoria pätkiä. Tavoitteena oli löytää keinoja saada seuraamispaikkaa lähemmäksi. Unna on alkanut vähän liikaa ottaa sivuttaisetäisyyttä. Makupala vasemmassa kädessä tehosi nyt parhaiten, pakko siis palata vähän taaksepäin hetkeksi. Jos makupala oli suussa, edisti selvästi. Seuraaminen selvästi kärsii, jos sitä ei treenata usein. Tähän on kiinnitettävä huomiota jatkossa!

Kaksi luoksetuloa: eka seiso-pysäytyksellä ja toinen läpijuoksuna palloon. Vauhtia oli kivasti mutta pysäytys venyi. --> Enemmän pysäytystreeniä muissa yhteyksissä, esim. kiertoja!

Metallinouto tehtiin ruutuun päin. Hyvin ja vauhdilla teki eikä ottanut häiriötä ruudusta. Laukkasi myös takaisin :-) Hyvä!

Ruutua, jossa kosketusalusta. Palkkana lentäviä lihapullia. "Häiriönä" metallinoutokapula ruutuun mennessä --> ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Juoksi ruutuun vauhdilla ja hakeutui alustalle hyvin. Ei mitään ongelmaa. Kerran tehtiin myös loppuosa, jossa seuraamaan tulo hieno.

Hyvät pienet treenit, Unna oli innoissaan ja vauhdikas!

22.10. Kaukoja

2008-10-22T20:51:00.005+03:00

Viime viikkojen treenit ovat pitäneet sisällään superpaljon kaukoja. Osittain "olosuhteiden pakosta" (=vauva vaatii osansa ja kaukoja voi hyvin treenata sisällä) ja osittain, koska kaukot on meidän ikuisuusprojekti. Niiden treenaaminen ei lopu koskaan, ei ikinä, ei todellakaan. Treenattavaa on kosolti, kuten tänään kuvattu video osoittaa:

Teknisestihän nuo onnistuvat suht ok, vaikkakin seisomasta-maahan-vaihdossa on takajalkojen tepuuttelua. Ei kuitenkaan hirveästi etene. Mutta tuo haukkuminen!!! On pikkuneiti niin tomerana, että ei edes kuule käskyjä. Vaikka mitä tekisin, Unna pamauttaa aina jossakin kohtaa kaukoja haukun ilmoille. Ehkä sille pitäisi haukkua takaisin... Muissa tokoliikkeissä Unna ei ole ollenkaan näin haukkuherkkä, mutta jotenkin olen osannut tehdä nimenomaan kaukoista sen liikkeen, jonka aikana on ihan pakko komentaa.

No, harjoitukset jatkuvat. Jospa tämä liike jo vuoden päästä olisi kisakunnossa...

5.10. Vaunutreeniä

2008-10-06T00:01:00.007+03:00

Perheeseemme syntyi pieni poika 17.9. Koirat ovat olleet uteliaita uutta laumanjäsentä kohtaan ja ottaneet hänet hyvin vastaan. Pojan päätä pitää aina välillä käydä nuolaisemassa :-)

Unna joutui pojan syntymän aikoihin tietenkin "olosuhteiden pakosta" treenitauolle. Unna on tottunut treenaamaan lähes joka päivä jotakin, ja tauko onkin ottanut välillä vähän koville. Omaa tekemistä on siis pitänyt keksiä. Onneksi Unna keksii lähinnä ihan hyödyllisiä juttuja: se tarjoilee kaukojen asennonvaihdoksia palkkion toivossa, tuo mulle aina puhelimen (mitäs menin opettamaan...), kun löytää sen jostakin, ja kantaa kaikki muutkin irtotavarat näytille. Välillä tästä puuhastelusta on ihan hyötyä, koska itse en vauva sylissä kaikkiin paikkoihin taivu. Välillä taas Unna keksii myös vähemmän hyödyllistä tekemistä. Kaikki irtopaperit esimerkiksi on ihan pakko repiä palasiksi.... Mutta hyvähän se on, että neito on aktiivinen :-)

Tauko on kuitenkin selvästi tehnyt Unnan tokotaidoille hyvää: luoksetulossa on vauhtia ihan uudella tavalla ja kaukojenkin tekniikka on selvästi muhinut pikkuneidin pääkopassa. Viime päivinä on vihdoin alettu treenata vähän säännöllisemmin. Vaunulenkkien yhteydessä on tehty aina pikaisia viiden-kymmenen minuutin treenejä ja muutaman kerran ollaan iltaisin käyty Unskin kanssa kaksistaan AMK:n kentällä.

Tänään Unna treenasi luoksetulon seiso-pysäytystä, ruutua, metallinoutoa ja kaukoja. Luoksetulon pysäytys on ihan ok, mutta tarvii vielä varmuutta, sillä pysäytys venyy turhan pitkäksi vielä aika usein. Ruutu sujuu hyvin. Nyt pitäisi vaan vielä vahvistaa sitä täsmälleen oikeaa paikkaa ruudussa. Ja loppuosaa on harjoiteltu vielä aika vähän.

Pallopalkka toimii ruudussa hyvin, mutta välillä Unna saa palkan myös ruudun sisäpuolella. Ja kyllä se makupaloilla myös hyvin palkkautuu :-)

Kaukoissa kaikki vaihdot alkavat olla teknisesti aika ok. Olen tehnyt useimpia vaihtoja pelkillä suullisilla käskyillä, kun en ole saanut päätettyä käsimerkkejä. Käsimerkit on nyt kuitenkin otettava mukaan kuvioihin ja matkaa edelleen pidennettävä.

Treenattavaa siis riittää... Jos päästään halliin harjoittelemaan, niin ehkä voitaisiin startata voittajaluokassa vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti ainakin :-)

Millakin treenasi tänään Juuson kanssa seuraamista, luoksetuloa ja noutoa. Vauhtia seniorilla riittää.

Millaa on myös venytelty ja "kuntoutettu" fysioterapetin ohjeiden mukaan. Etujalan ontuma onkin hävinnyt, mutta takajaloissa on vielä paljon jäykkyyttä. toivottavasti sein vähenee kuntoutuksen myötä.

9.9. Fysioterapiaa, treeniä ja hiljaiseloa

2008-09-09T20:10:00.004+03:00

Milla kävi perjantaina fysioterapeutilla etujalan ontuman vuoksi. Tarkastuksessa paljastui, että etujalan ontuman syynä ovatkin todennäköisesti enemmän takajalkojen jumit, jotka ovat aiheuttaneet sen, että paino siirtyy liikkuessa liikaa etupuolelle, mikä taas on johtanut vasemman etujalan ja sen ympärillä olevien lihasten kiristymiseen. Milla on nyt saanut päivittäin kylmähoitoa ja venytyksiä etu- ja takaosaan. Katsotaan, miten alkavat tehota. Pirteä ja iloinen Milla-seniori kuitenkin on ollut, ja tänään päästiin taas kaverikoirakäynnille, mistä Milla oli innoissaan.

Koska ohjaajan vauvamaha tuntuu isolta, Unnan kanssa on tokossa siirrytty väliaikaisesti rauhallisten liikkeiden harjoitteluun. Ongelma vaan tuntuu olevan se, että Unna tekee rauhalliset liikkeet (kaukot, tunnarin) vähän liian raivolla. Muissa liikkeissä taas raivoa saisi olla enemmän (ruutu, luoksetulo). No, ehkä joskus löydämme tähän tasapainon.... Tunnariin on nyt lisätty häiriötä silleen, että ollaan pyritty harjoittelemaan sitä mahdollisimman monessa eri paikassa, eri kentillä. Unna on tehnyt hyvää ja tasaisen varmaa työtä. Se kyllä tuntuu osaavan tunnarin, mutta välillä aina häslää liikaa. Erityisesti jos kapulat on ympyränmuotoisessa asetelmassa, se talloo niitä helposti ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Tähän pitäisi keksiä jotakin.

Kaukojen seiso-istu-vaihtoa ollaan treenattu viime päivät ensin ihan sheipppaamalla ja sitten käskysanan kanssa. Alkaa näyttää jo aika hyvältä. Täytyy ehkä kokeilla vielä samaa seiso-maahan-vaihtoon, johon en vieläkään ole ihan sataprosenttisen tyytyväinen. Se on ehkä alun perinkin opetettu vähän väärin.

Muuten on sitten vietetty aika hiljaista eloa ja yritetty häätää vauvaa mahasta pitkien metsälenkkien avulla. Vielä ei ole tulosta kuulunut :-)

Unna komentaa tomerana

Ja on onnellinen,

jos vain pääsee tarpeeksi usein puljaamaan ojissa.

3.9. Kuulumisia

2008-09-03T17:08:00.004+03:00

Milla sai viime viikolla viimeinkin oman "työasunsa" eli kaverikoirahuivinsa. Milla selvästi tykkää kaverikoirailusta ja on aina tärkeänä lähdössä omaan harrastukseensa ilman Unnaa. Äippälomalla olevalla ohjaajallakin on onneksi nyt vielä aikaa kaverikoirailla.

Perjantaina Millan kanssa mennään fysioterapeutille. Milla ontuu vielä vähän toista etutassuaan, mutta vain liikkeellelähdöissä (ja pahiten aamuisin). Mitään kovin suurta ontuminen ei tosiaan ole, mutta käydään nyt kuitenkin tarkistuttamassa tilanne.

Unnan kanssa tokorintamalla on viime päivinä hiottu erityisesti ruutua, luoksetuloa ja seuraamisen eri osia (liikkeellelähtöjä, vasemmalle käännöksiä, paikalla käännöksiä ja askeleita). Ruutu alkaa näyttää jo aika hyvältä, ja nyt on treenattu sitä jo jonkin verran kokonaisena liikkeenäkin. Pallopalkka tuntuu toimivan yhtä hyvin kuin lentävät kävyt :-) Luoksetuloonkin on löydetty lisää raivoa ja vauhtia. Ihan hyvältä siis näyttää. Voittajaluokkaa ei kuitenkaan taideta korkata kovin pian, on tässä sen verran vielä hiomista.

28.8. Lentäviä käpyjä

2008-08-28T20:43:00.003+03:00

Tokoiltiin taas tänään Salmen kanssa Killerillä. Sataa tihuutti koko ajan.

Ensin seuraamiskaavio. Salme oli liikkurina ja tehtiin taas suht pitkä voittajaluokan kaavio. Ihan ok seuraamista, mutta ongelmakohtina edelleen ne vasemmalle käännökset. Jossakin kohtaa Unna myös loittoni sivusuunnassa. Salme analysoi tämän johtuvan mun vasemmasta kädestä, jonka heiluminen haittaa Unnaa. Ja näin se olikin, koska myöhemmin liikkeestä istumisessa pidin käteni taaempana ja seuraaminen oli nätimpää. Nyt siis huomio vasempaan käteen. Vaikeaa tietenkin, kun sen pitäisi olla luonnollinen, mutta luonnollisena se roikkuu juuri Unnan silmien korkeudessa ja häiritsee. Täytyy siis yrittää näyttää luonnolliselta mutta pitää kättä vähän normaalia taaempana ja heilutella sitä siellä. Ihme hommaa tämä toko :-)

Seuraamisessa pitää parantaa myös juoksuosuutta, jotta saadaan siitä intensiivisempi. Samoin liikkeellelähtöjä täytyy treenata edelleen, ne ovat alttiita kontaktin putoamiselle.

Sitten luoksetuloa, jota nyt on viimeinkin alettu treenata säännöllisesti. Unna tuli vauhdilla, mutta seisomaan pysähdys saisi olla sähäkämpi. Tässäkin alettiin nyt miettiä palkkaustavan vaihtamista. Unski on päässyt hyvistä pysähdyksistä tähän asti takapalkalle, joka on ollut tavallisesti makupaloja. Lelulla palkkaaminen toisi kuitenkin ehkä enemmän sähäkkyyttä. Ja Unnalle kaikkein paras "lelu" ovat ne lentävät kävyt. Kun sitten kerättiin käpyjä ja palkattiin Unski niillä, niin asenne muuttui heti raivoisammaksi. Jatkamme siis tällä linjalla ja katsomme, mihin se johtaa. Hassu käpykoira :-)

Ruutua seuraavaksi. Pari päivää on nyt otettu ruutua tehokuurina ja kyllä se alkaa varmemmaksi muuttua. Unna meni ruutuun hyvin, selvästi tiesi, mitä oli tekemässä. Ruudussa ei tällä kertaa ollut kosketusalustaa, mutta silti hakeutui hyvään paikkaan. Lelupalkka. Tässäkin olisi saanut olla enemmän raivoa, mutta ehkä se sieltä tulee, kun liike muuttuu vielä varmemmaksi.

Sitten tunnari. Tehtiin sillä tavalla helpotettuna, että Salme vei kapulat Unnan nähden ja "kertoi" Unnallekin, mihin tipauttaa oman. Kapuloita kuitenkin täysmäärä. Unski rauhoittui hyvin haistelemaan, yhtä väärää kokeili suullaan, mutta ei nostanut, ja toi sen jälkeen oman. Hyvä tyttö! Vähän siis liikkeessä on vielä epävarmuutta, mutta hyvällä mallilla se jo on.

Kaukoista ei paljon raportoitavaa... Sama laulu jatkuu. Salme oli kuitenkin toiveikas, eikä pitänyt Unnan pientä etenemistä varsin vakavana, koska Unna kuitenkin selvästi ajattelee entistä enemmän taaksepäin. Treenit jatkuvat...

Lopuksi vielä muutama liikkeestä istuminen, jotka hienoja!

Treenisuunnitelmiin seuraaviksi viikoiksi siis seuraavat jutut edelleen:
- Seuraaminen: vasemmalle käännökset, juoksu, liikkeelle lähdöt. Palkkaus perusasennoissa melko takaa, jotta paikka muuttuisi vähän taaemmaksi
- Luoksetulon stoppi, vaihda palkkausta!
- Ruutua --> lisää raivoa!
- Tunnari --> pikku hiljaa lisää häiriötä
- Kaukot --> tekniikkaa, tekniikkaa!

23. - 24.8. Tokokurssi Ilmajoella

2008-08-25T12:32:00.004+03:00

Viikonloppuna tokoiltiin Ilmajoella kurssilla, jossa kouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri. Kurssiin sisältyi kaksi luentoa, toinen koiran motivoinnista ja palkkauksesta ja toinen kokeisiin valmistautumisesta. Koulutettavat oli jaettu kahteen ryhmään, ja me Unnan kanssa osallistuttiin voi/evl-ryhmään, jota koulutti Riitta.

Kurssilta tuli meille tosi paljon tuiki tärkeää oppia, sekä luennoilta että käytännön treenistä. Ekalta motivointiluennolta päällimmäisenä jäivät mieleen seuraavat asiat:

- Opiskele koiraasi: millä se palkkautuu parhaiten, mistä motivoituu jne. Usein koiraa opetetaan, mutta unohdetaan opiskella koiraa itse.
- Koira muuttuu iän ja kokemuksen mukana; koiran opiskelu ei siis voi koskaan loppua. Vanhempana se voi palkkautua eri asioista kuin aikaisemmin.
- Kehuminen ainoa palkkaustapa, jonka voi tuoda kisoihin. Koira kannattaa opettaa motivoitumaan kehuista.
- Johtajuuden on oltava kunnossa arkielämässä. Siihen ei puututa enää tokokentällä.
- Lelupalkkauksessa lelun tulee käyttäytyä saaliseläimen tavoin. Saalisvietti on usein hyvin kestävä vietti!
- Palkkauksessa on oltava johdonmukainen, jotta koira ei pety palkkaansa. Joitakin koiria voi kuitenkin olla hyvä "stressata" yllätyksillä.
- Motivaatio on sopiva silloin, kun koira kykenee parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sekä teknisesti että vauhdin kannalta.
- Harjoittelun laatu on tärkeämpää kuin määrä!
- Ensivaikutelma voi olla koiralle merkityksellinen. Mieti siis, miten esittelet koiralle uudet liikkeet!

Ekan päivän treeneissä tehtiin Unnan kanssa ruutua, seuraamista ja erityisesti askelsiirtymiä, tunnaria ja kaukoja. Kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mikä harmitti, mutta oli toisaalta hyvä, koska saatiin sitten todella hyviä neuvoja, miten liikkeisiin saadaan lisää varmuutta.

Ruudussa meidän ongelma on nyt se, että Unnaa on palkattu siinä hyvin epäjohdonmukaisesti: välillä lelulla ja välillä nameilla. Tarvitaan siis johdonmukaisempaa palkkausta. Muuten ruututreenit jatkuu suurin piirtein samanlaisina kuin tähän asti, mutta tehdään aina väliin niitä näyttö- ja kutsuruutujakin.

Seuraamisessa vasemmalle käännökset kaipaavat vielä paljon treeniä ja Unna voisi ylipäätään käyttää takapäätään tehokkaammin. Tätä ruvetaan nyt treenamaan naksun kanssa. Seuraamisen ja perusasennon paikka on hitusen liian edessä, kuten on huomattu. Riitta neuvoi palkkamaan hitusen taaempaa. Tämä saattaisi auttaa siihen, että paikka siirtyisi pikku hiljaa vähän taaemmaksi. Omiin käsiin myös kiinnitettävä edelleen huomiota!

Tunnari meni ihan härdelliksi, mikä oli ihan mun oma vika, koska tein liikkeen liian vaikeana (eli ihan liikkeenomaisesti). Olisi pitänyt tajuta, että vieras stressaava tilanne, vieras kenttä ja vieraat ihmiset tuo niin paljon häiriötä tilanteeseen, ettei Unna vielä pysty tekemään tällaista liikettä, jonka idean on vasta juuri jotakuinkin oivaltanut. Olisi pitänyt helpottaa... No, ekalla toi siis väärän. Tokalla toi oikean, mutta nosteli varmaan jokaista väärääkin kapulaa. Tehtiin sitten nurmikolla kapulan piilotuksia ensin yhdellä kapulla ja sitten siten, että väärät oli kasassa kauempana ja oma niistä vähän erillään. Näissä toi aina oman. Tunnariin tarvitaan vaan lisää treeniä ja pikku hiljaa lisätään häiriötä uusien paikkojen ja uusien liikkeenohjaajien muodossa. Tunnariin on muistettava opettaa myös virittelysana! Harmittaa, että olin niin epäreilu, että tein liikkeen Unnalle liian vaikeaksi vieraalla kentällä.

Kaukot sitten taas on meidän ikuisuusprojekti. Riitta neuvoi vielä hiomaan tekniikkaa, ja niin me tehdäänkin. Istu-seiso-istu-vaihtoihin saatiin myös idea uudenlaisesta hyppytekniikasta. Unna on aika hyppiväinen, joten ehkä kokeillaan tätä :-) Vire täytyy tässä myös saada sopivaksi... Siinä riittää kyllä tekemistä. Ei ole helppo liike nämä kaukot meille tosiaankaan...

Tokana aamuna oli sitten luento koekestävyydestä. Tässä luennossa oli tosi paljon tärkeää juttua. Päällimmäisenä nyt mielessä seuraavat:

- Koira opetetaan pitämään ohjaajan jäykkää kisakäyttäytymistä ja hiljaa olemista vihjeenä siitä, että suoritus on onnistunut ja palkkaa on pian tulossa. Kilpailunomaisen olemuksen rikkoutuminen taas on vihje siitä, että koira on menettänyt mahdollisuuden palkkioonsa.
- Monet koirat masentuvat loppupalkkatreenistä aluksi, toiset kuumentuvat (kuten Unna). Molemmissa tapauksissa auttaa, kun edetään loppupalkkatreeneissä maltillisesti ja tehdään niitä tarpeeksi.
- Virheitä ei koemaisissa treenissä korjata, niihin ei sen kummemmin reagoida. Treenien jälkeen virheet painetaan mieleen ja niitä hiotaan "tempputreeneissä".
- Yleisöä kannattaa käyttää hyväksi aina kun mahdollista: esim. noutoja yleisöön päin, ruutu lähellä yleisöä jne.
- Erilaissa paikoissa treenaminen!
- Virittelysanat (liikkeisiin ja koko suoritukseen!)
- Liikkeiden välit harjoitellaan erikseen
- Koiran itseluottamuksen kasvattaminen! Luodaan koiralle tunne, että se yleensä aina onnistuu: vaikeat treenit tutuissa olosuhteissa, vieraissa paikoissa sellaisia treenejä, joihin koira pystyy! Tämä kasvattaa huomaamatta myös ohjaajan itseluottamusta.
- Kisaaminen kannattaa, koska vain kisat kertovat totuuden todellisesta tasosta!

Luennon jälkeen tehtiinkin sitten kokeenomainen treeni. Unnan kanssa otettiin seuraaminen, metallinouto ja hyppynouto. Kokonaisuudessaan liikkeet meni ihan ok, ei huipusti, mutta ei huonostikaan. Seuraamisessa ne vasemmalle kääntymiset oli pahin ongelma. Noudot meni ihan ok, mutta metallinoudossa ravasi takaisin tapansa mukaan. Tähän saatiin hyviä neuvoja takaisintulovauhdin lisäämiseksi.

Harjoiteltavaa meillä on aivan erityisesti kuitenkin siinä, miten kehään tullaan ja miten liikkeiden välillä käyttäydytään. Riitta kyllä sanoi, että Unna pitää muhun hyvin kontaktia, mutta mä oon sen yhden kisan jälkeen ollut Unnasta epävarma liikkeiden välillä (pelkään että se karkaa) ja se tietenkin näkyy mun käytöksessä. Näitä on nyt siis treenattava ihan erikseen, esim. niin, että Unna ei saa palkkaa heti liikkeen jälkeen vaan vasta sitä seuranneen odottelu- ja siirtymävaiheen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeenomaista treeniä pitää meidän tehdä enemmän. Ja täytyisi treenata paljon enemmän eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa.

Näiden treenien lisäksi tehtiin molempina päivinä paikkamakuu ja sunnuntaina vielä paikalla istuminen. Nämä kaikki suht ok. Paikkamakuu tehtiin evl:n mukaan ja molempina päivänä Unna kellahti vähän kyljelle, kun palasin sen taakse. Tätä on siis treenattava, jotta pysyy kunnon asennossa. Samoin tokana päivä, kun oltiin ihan loitommaisena rivissä ja viimeisenä siis istumaannousuvuorossa, Unna reagoi muiden istu-käskyihin ainakin kaksi kertaa. Tätä on siis vaan treenattava, jotta malttaisi kuunnella vain mua.

Oli kyllä opettavaiset kaksi päivää. Nyt on taas treeni-intoa ja treenattavat asiat ei tosiaankaan lopu. Mutta hyvä niin, eipä ehditä ainakaan tylsistyä :-)

14.8. Tokoilua ja Salmen tsekkauksessa

2008-08-14T22:11:00.003+03:00

Edellisten Salmen treenien jälkeen eli viimeiset kaksi viikkoa on treenattu joka päivä tunnaria (vain se yksi toisto päivässä) ja melkein joka päivä kaukoja, liikkeestä istumista, seuraamisen paikalla käännöksiä sekä ruutua. Ruutua ollaan tehty kosketusalustan kanssa. Kosketusalustana toimii pieni rätinpalanen, joka sopii hommaan mainiosti. Kosketusalustan avulla Unna on selvästi parantanut paikkaansa ruudussa ja ruutuun juokseminenkin on muuttunut varmemmaksi. Tänään sitten käytiin taas Salmen tsekkauksessa katsastamassa liikkeitä ja saamassa lisäohjeita.

Treenattiin Killerillä aika aurinkoisessa säässä. Unna oli poikkeuksellisen rauhallinen, jotenkin unessa. En tiedä johtuiko se siitä, ettei käyty kunnon lenkillä ennen treenejä, vai enteileekö tuo juoksuja. No, rauhallisuus ei kyllä mitenkään haitannut tämänpäiväisiä treenejä.

Aloitettiin ruudusta. Unna juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun ja tietenkin oikealle paikalle, kun kosketusalusta oli siellä. Ruudussa Unna ei kuitenkaan kovin tarkasti kuunnellut mua, ja tätä Salme piti ongelmana. Ohjeeksi saatiin kosketusalustan poistaminen ja se, että Unna periaatteessa sheipataan ruutuun (vaikka meneehän se sinne jo). Se saa tästä lähtien naksun ja palkan ruutuun hakeutumisesta. Lähetysmatkaa kasvatetaan vähitellen. Kun matkaa on riittävästi, rupean naksauttamaan vasta seisomaan jäämisestä, jotta oppii paremmin kuuntelemaan seiso-käskyä. Näin jatketaan nyt pari seuraavaa viikkoa. Ruutu kyllä vetää Unnaa mukavasti puoleensa, joten tässä ei sen suurempaa ongelmaa.

Koska Unna oli rauhallinen, uskallettiin ottaa tunnari seuraavaksi liikkeeksi. Tehtiin viidellä häiriökapulalla, mitä ei olla koskaan aikaisemmin vielä tehty. Unna nuuskutteli tosi tarkasti ja toi varmasti oman. Hieno tyttö! Se on nyt selvästi ymmärtänyt liikkeen perimmäisen idean. Vauhtia kapuloille menossa ja takaisin tulossa olisi saanut olla enemmän, mutta en nyt vielä huolestu tästä. Pari viikkoa vahvistellaan vielä jokapäiväisellä treenauksella tuota kunnollista haistelemista ja kapuloille rauhoittumista. Sitten vasta rupean huolestumaan vauhdista... Ja josko sitä vauhtia tulisi lisää, kun varmuus kasvaa. Tunnarin "alkuseremonioita" on myös edelleen vahvistettava, erityisesti sitä mun kapuloista poispäin kääntymistä (jotta Unna pysyy paikallaan eikä kimpoa perusasentoon).

Sitten kaukot, jotka aika lailla entisellä mallilla. Seiso-maahan-vaihto ei vieläkään onnistu kovin pitkältä matkalta. Salme kyllä kehotti lisäämään reippaasti etäisyyttä (puoli metriä päivässä). Ehkä yritetään nyt näin ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Paikallakäännöksiä katsottiin seuraavaksi ja ne Unna teki nyt tarkasti. Hyvä!

Lopuksi tehtiin vielä voi-luoksetulo. Seisomiseen annoin käskyn liian myöhään, ja se meni vähän pitkäksi. Maahanmeno ok. Vauhti aika hidas, mutta harjoitusmäärään nähden ihan ok suoritus.

Seuraavina viikkoina siis edelleen ruudun tehotreenausta, jonka lisäksi keskitytään kaukoihin, tunnariin ja luoksetulon pysäytyksiin.

Millan kuulumisista sen verran, että Milski-raukka joutui taas eilen eläinlääkärille. Se on ontunut vähäsen toista etujalkaansa jo toista viikkoa. Lääkäri tutki jalan liikeradat eikä löytänyt mitään selvää kipukohtaa. Päätettiin sitten kuvata kyynär- ja olkanivelet, koska kaikkein todennäköisin vaihtoehto oli jonkinlainen nivelrikko niissä (onhan Millalla jo ikää...) No, kuvista kuitenkin paljastui, että Millan nivelet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Paljon nuoremman koiran niveliltä vaikuttivat lääkärin mielestä. Tulokseksi tuli siis epäily jonkinlaisesta pienestä lihasrevähdyksestä (mikä voi kyllä olla ihan oikea tulkinta, koska kyllä tytöt aika lailla lenkeillä revittelee ja Milla on aika usein Unnan hyökkäysten uhrina...). Tulehduskipulääkettä ja lepoa siis hoidoksi. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten fysioterapeutille. Lepo on tietenkin tylsää ja hihnalenkit ylipäätään ärsyttäviä. Mutta täytyy nyt yrittää. Hyvä kuitenkin, että mitään vakavaa ei paljastunut ontumisen syyksi.

10.8. Vepeleirillä

2008-08-10T22:28:00.007+03:00

Tänä viikonloppuna vepeiltiin Landseeryhdistyksen järjestämällä vepeleirillä Saarijärvellä. Leirille osallistui lansujen lisäksi paljon myös muunrotuisia koiria: nöffejä, kultsuja, flättejä ja muita uimisesta innostuneita koirayksilöitä. Sää oli koko viikonlopun ajan onneksi tosi mukava eikä leirin aikana satanut kertaakaan, vaikka sadetta oli lupailtukin. Majoituttiin leirintäalueen mökissä, josta koirat kyllä tykkäsivät.

Leiri alkoi luennolla vepe-koiran koulutuksesta. Luento käsitteli yleisemminkin koiran koulutuksen perusperiaatteita ja oli sisällöltään mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka perustuikin pääosin sellaiseen näkemykseen koirista ja kouluttamisesta, jota en ihan allekirjoita. Leirillä treenattiin neljällä eri rastilla, jokaisella rastilla eri liikkeitä. Leiriläiset oli jaettu tason mukaan eri ryhmiin, ja Unnan kanssa osallistuimme sellaiseen aloittelijoiden ryhmään, jossa oli mukana jo hieman harjoitelleita koiria sekä täysin alusta alkajia.

Lauantai-aamuna aloitettiin rastilla, jossa jokainen sai harjoitella haluamaansa liikettä. Unnan kanssa treenattiin veneestä hyppyä, koska hyppyyn lähdössä on ollut vähän ongelmia. Myös päivän toisella rastilla treenattiin veneestä hyppyä sekä veneen hakua. Ekalla kerralla veneestä hyppy jälleen hieman arvelutti Unnaa, mutta toisella kerralla se hyppäsi heti ensimmäisestä käskystä. Tarvittiin ehkä se eka harjoituskerta vähän "muistuttamaan", mistä on kysymys. Kuva on tokalta hyppykierrokselta, ja kuvasta näkyy, että Unna aina asettelee tassut kauniisti veneen laidalle ennen veteen ponkaisua :-)

Veneen nouto sujui ihan ok, samoin kuin hukkuvan pelastus. Molemmissa liikkeissä Unna saisi kuitenkin lähteä räjähtävämmin hommiin. Saatiin vinkiksi ottaa sen kanssa uimaanlähtökisoja. Eli koiran kanssa ponkaistaan samaan aikaan veteen ja kilpaillaan jostakin järvessä olevasta, vaikkapa damista. Saas nähdä, miten nämä treenit enää tänä kesänä onnistuvat, mutta viimeistään ensi kesänä sitten. Kuten kuvat osoittavat, Unna kyllä keskittyi tehtäviinsä täysillä :-)

Esineen vienti oli sunnuntain viimeisen rastin teemana. Unna osaa viennin maalla tosi hyvin, mutta veteen viemisessä on edelleen ongelmana sen lähdön jahkaileminen. Luulen kuitenkin, että tämä tästä kyllä valmistuu, kunhan saadaan tarpeeksi toistoja. Lisäksi ohjaajat kehottivat tekemään veneestä koiralle aivan valtavan ihanan paikan, jossa on aina nameja. Esimerkiksi treenien lopussa veneeseen voi "jättää" namikipon, niin että koiralle jää mielikuva, että veneessä on aina herkkuja odottamassa. Seuraavissa treeneissä hinku veneelle on entistä suurempi, kun koira oppii muistamaan sinne jätetyt herkut.

Unna jaksoi hyvin treenata kaksi pitkää päivää putkeen. Sen turnauskestävyys on selvästi kasvanut tässä kesän kuluessa. Suurin haaste vepessä ovat nyt nuo lähtöjen jahkailut, muuten Unna osaisi jo alokasluokan liikkeet ihan hyvin. Lähtöjen jahkailukin luullakseni saattaa poistua myös ihan itsestään, kun Unski vähän kypsyy ja saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Ensi kesänä sen sitten näkee.

Varsin hauskaa leirillä oli muunrotuisten koirien ja erityisesti lansujen ja nöffien seuraaminen. En ole aikaisemmin juurikaan tutustunut lansuihin rotuna, ja ne osoittautuvatkin varsin huvittaviksi koiriksi ja lansu-ihmiset hauskoiksi. Jopa seuraavanlainen "karhu" kävi leirillä hyppäämässä veneestä ja tekemässä vaikutuksen komeudellaan ja kumealla äänellään.

1.8. Tokoilua Salmen kanssa

2008-08-02T11:52:00.009+03:00

Harjoiteltiin tällä kerralla Lasilandian läheisellä kentällä, joka oli meille ihan uusi paikka. Uusi paikka ei mitenkään Unnaa häirinnyt, vaikkakin kentän vieressä ollut oja kyllä kiehtoi aika tavalla :-)

Aloitettiin seuraamisella. Huomioita seuraamiseen liittyen:
- Liikkeellelähdöt viimeinkin hyvät ja hallitut. Näitä ollaankin treenattu viime viikkoina paljon.
- Perusseuraaminen muutenkin ok.
- Käännöksissä mun on hillittävä käsiäni, etten huido niillä Unnaa kauemmaksi. Erityisesti vasemmalle käännöksissä kädet Salmen mukaan välillä häiritsivät Unnaa.
- Paikallakäännöksissä Unna vähän on ruvennut edistämään, joten niihin nyt hetkeksi makupala mukaan käteen ohjaamaan oikealle paikalle (tai naksu).
- Harjoiteltiin myös suoraan hitaaseen käyntiin ja juoksuun lähtemistä. Nämä on nyt otettava mukaan treeniohjelmaan. Molemmat sujui yllättävän hyvin. Juoksuseuraaminen on muutenkin parantunut.
- Lisäksi uutena asiana otettiin käännösten jälkeiset pysähdykset (käännös oikeaan seis jne.), joita ei olla aikaisemmin tajuttu juurikaan treenata. Näitä harjoiteltava silloin tällöin.

Unna jaksoi tehdä aika pitkän seuraamistreenin hyvässä vireessä ja iloisesti, mihin olen tosi tyytyväinen.

Sitten luoksetulo. Unna vähän arpoi liikkeellelähtöä, jonka taisi nyt sekoittaa niihin kaukoihin, koska ollaan treenattu kaukoja monta kertaa päivässä viime viikot ja luoksetuloja ei ollenkaan. Kun viimein lähti liikkeelle, niin seisomaan pysähdys oli hyvä. Tähän vaan lisää treeniä ja aika paljon läpijuoksuja väliin.

Sitten noudot. Ensin hyppynouto, sitten metalli ja lopuksi tunnari. Hyppynouto kaikin puolin hyvä. Metallissa laukkasi tosi hyvää vauhtia kapulalle, mutta ravasi takaisin, joskin ihan vauhdikkaasti. Tunnarissa ekalla kerralla teki hyvän työn mutta tokalla kerralla, kun lisättiin kapuloita, tallaili niitä vahingossa ja toi sitten väärän. Otettiin kolmas kerta ja toi varmasti ja hyvin oikean. Tästä jatketaan nyt niin, että karsitaan turhat toistot pois (kiihdyttävät Unnaa ja sitten tulee helpommin virheitä). Yksi onnistunut suoritus päivässä ja siitä suuri palkka. Lisäksi aina kun mahdollista mukaan apuohjaaja, joka toimii liikkeenohjaajana. Nyt Unna on tottunut siihen, että vien oman kapulan itse ja oli vähän hämillään, kun Salme toimi liikkurina. Alku- ja loppurutiinit siis kuntoon. Tässä on kuitenkin selvästi edetty aimo harppaus eteenpäin, mikä on ilahduttavaa.

Kaukoissa maa-seiso-maa tekniikka on kohdallaan, mutta liiat toistot kiihdyttävät Unnaa ja sitten se alkaa häseltää, mikä tietenkin aina vaikuttaa siihen, että tekniikka kärsii. Saatiin ohjeeksi ketjuttaa vaihtoja seuraavasti: maa-istu-seiso+ palkka, maa-seiso-maa+palkka. Näitä aina vain yksi onnistunut ketjutus yhdessä treenissä, jotta Unna ei ehdi kiihtyä. Istu-seiso voidaan tehdä jo pitkältä matkalta ja seiso-maa-vaihdon etäisyyttä kasvatetaan hiljakseen. Sisällä sitten erikseen tekniikkatreeniä seiso-istu-vaihtoon, jota ei olla vielä paljoa treenattu.

Lopuksi Unna pääsi oikein kunnolla puljaamaan kentän viereiseen ojaan, ottamaan kiinni sammakoita ja repimään osmankäämiä. Se oli selvästi parempi palkka kuin makkarat konsanaan.

31.7. Vepetystä

2008-07-31T21:31:00.003+03:00

Hikisen lenkin jälkeen päästiin illalla vepetreeneihin. Treenattiin aika kohtuudella: kaksi kertaa veneestä hyppy ja kerran veneen haku.

Veneestä hyppy sujui paljon paremmin kuin aikaisemmin, koska rannalla oli nyt ruokakuppi + kissanruokaa odottamasta. Ei tarvinnut Unnaa monta kertaa käskeä. Täytyy jatkossakin palkata se ruhtinaallisesti tästä, vaikka kuppi pitää kyllä häivyttää näkyvistä mahdollisimman nopeasti. Tuskin sitä sinne SOVEen saa mukaan ottaa :-)

Veneen haku ok, hienosti veti rannalle saakka.

29.7. Kesälomamatkailua Itä-Suomessa

2008-07-29T19:47:00.009+03:00

Perjantaina lähdettiin jokakesäiselle Itä-Suomen kiertueelle. Kuljimme viikonlopun aikana Savonlinnan kautta Punkaharjulle, Punkaharjulta Simpeleelle ja takaisin ja vielä lopuksi Imatralle. Tavattiin paljon Juuson sukulaisia ja nautittiin aurinkoisesta kesäviikonlopusta.

Koirille matka oli mukava mutta melko raskas, koska koettavana oli paljon uutta ja jännittävää ja kohdattavana aikamoinen liuta ihmisiä. Nukkumaankaan ei aivan kunnolla aina ehtinyt.

Savonlinnassa kävimme perjantaina risteilyllä ihailemassa Olavinlinnaa ja kauniita maisemia järveltä käsin. Milla on kokenut veneilykoira, mutta Unna oli alkumatkasta vähän ihmeissään laivan äänistä. Loppumatkasta kuitenkin jo hymyilytti.

Punkaharjulla uitiin vakiopaikassa, jossa on uskomattoman kirkasta vettä. Perinteiden velvoittamana myös Milla uiskenteli hetken verran, mutta ei kuitenkaan intoutunut mihinkään vesileikkeihin :-). Unna sen sijaan ui aina kun mahdollista.

Lisäksi tehtiin lenkkejä Punkaharjun poluilla. Yhden polun varrella oli pieni järvi, jonka yli kulki silta. Unna kävi testaamassa sillan, mutta totesi sen vähän kelvottomaksi ja katsoi, että järvi oli mennen tullen parempi ylittää uimalla sillan viertä pitkin. Ainakin pikku pissiksemme sai kosolti monipuolista liikuntaa tällä metodilla.

Punkaharjulla yövyttiin leirintäalueella pienessä mökissä. Ekana yönä leiripaikan yli kulki aivan mahdoton ukkonen, joka pelotti Unnaa. Muuten koirilla oli kuitenkin mukavaa, etenkin toisena iltana, kun Piia ja Mikko majoittuivat toiseen mökkiin ja tytötkin pääsivät grillaamaan, syömään vähän yömakkaraa ja viettämään iltaa mukavassa seurassa.

Simpeleellä käytiin sukujuhlissa ja sunnuntaina sitten jatkettiin matkaa Imatralle. Imatralla Unna ja Milla rentoutuivat hotellihuoneessa, joka näytti olevan tytöistä varsin mukava paikka monen päivän luonnossa oleilun jälkeen.

23.7. Vepetreeniä

2008-07-23T21:08:00.002+03:00

Tänään päästiin taas vepeilemään.

Ekaksi harjoiteltiin esineen vientiä maalla. Mutta eihän siitä mitään tullut, kun vientimatka oli järveen päin. Arvata saattaa, että Unnan mielessä ei ollut muuta kuin järveen meno. Yleensäkin uiminen on siitä niin ihanaa, että siinä jää kaikki makupalat ja muut palkkiot toiseksi. Ei sitten turhaan hinkattu viemistä, kun olosuhteet oli liian vaativat pikku uimahirmulle....

Seuraavaksi veneestä hyppy. Sain huudella tosi kauan ennen kuin Unna hyppäsi ja veneessäkin Unnaa jouduttiin törkkäisemään kevyesti :-) Kolmannella yrityksellä sitten ymmärrettiin valjastaa ruokakuppi houkutukseksi rannalle ja johan muuttui tahti. Unna hyppäsi oikein innokkaasti ja sai kupista palkaksi suuret herkut. Seuraaviin treeneihin on nyt muistettava ottaa kuppi mukaan, jotta saadaan tuo hyppäämisen arpominen pois.

Sitten vielä hukkuvan pelastaminen ja veneen haku, jotka molemmat ihan ok. Mukavat vepetreenit taas kerran.

20.7. Golden Ring -kesäleiri ja muuta matkailua

2008-07-20T17:38:00.014+03:00

Vietimme viime viikon Virroilla GR:n kesäleirillä. Leirillä päästiin puuhailemaan joka päivä jotakin mukavaa ja välillä treenattiin ihan oikeastikin. Unna osallistui VEPE- ja taipparitreeneihin. Joka päivä myös tokoiltiin itsenäisesti ja lisäksi saatiin hyvää toko-opastusta Tuijalta. Milla pääsi myös mukaan taipparitreeneihin sekä Juuson kanssa tokoilemaan joka päivä.

Vepetreenit olivat leirillä melkein se mukavin juttu. Vepekouluttajat olivat asiantuntevia ja kannustavia. Unna on oppinut tottelemaan veden läheisyydessä jo paljon paremmin, mistä syystä vepetreenit onnistuivat mukavasti ilman turhaa sähläystä. Päästiin leirin aikana treenaamaan kaikkia SOVEn liikkeitä. Veneestä hyppyä kouluttajat kehottivat treenaamaan jo suhteellisen pitkältä matkalta. Vieläkään Unna ei kuitenkaan hyppää ekasta käskystä, mutta kunhan itseluottamus vielä lisääntyy, niin kyllä se siitä. Veneen haku sujui hyvin. Tähän opittiin myös yksi uusi hyvä "kikka": kun lähestytään rantaa, on hyvä ruveta jo rannan tuntumassa taistelemaan koiran kanssa köydestä. Näin se ei päästä köydestä irti ja vene palautuu ihan loppuun saakka. Unnalla tämä toimi hyvin. Esineen vientiä harjoiteltiin suhteellisen lyhyellä matkalla. Unna osaa tämän maalla jo tosi hyvin, joten luulen, että matkaa voi jo pikku hiljaa ruveta pidentämään. Myös hukkuvaa päästiin pelastamaan pari kertaa, ja nämä ok.

Vepe on tosi mukava kesälaji ja Unnalle varsin sopiva, koska uiminen on Unnan mielestä ihanaa. Unna on kuitenkin vielä henkisesti aika vauva, joten itseluottamusta tarvitaan vielä lisää, ennen kuin voidaan soveltuvuuskoetta yrittää. Sen aika on varmasti vasta ensi kesänä. Nyt odotellaan lansujen vepeviikonloppua, johon osallistumme elokuussa.

Taipparitreeneissä tuli paljon uutta oppia. Tiistaina kävimme leirillä seuraamassa virallista taipumuskoetta ja oli varsin opettavaista nähdä, mitä taippareissa oikeasti tapahtuu. Varsinaiset treenit eivät sitten Unnan osalta sujuneet aivan toivotulla tavalla. Jo ekoissa treeneissä maanantaina tuli takapakkia: luonnetestialue oli lähinnä sitä aluetta, jolla harjoittelimme, ja Unna säikähti luonnetestistä kuuluvia laukauksia. Unna kyllä palautui säikähdyksestä suhteellisen nopeasti, mutta en viitsinyt sitä siinä mielentilassa treenata. Milla sen sijaan pääsi treenaamaan markkeerauksia ja vanha neiti toimi oikein taitavasti!

Unna saattaa siis olla paukkuarka. Perinnöllinen paukkuarkuus voisi tulla esille juuri tässä iässä. Ihan varma en kuitenkaan asiasta vielä ole, mutta kyllä paukkuihin reagoiminen on sellainen asia, joka nyt siirtää meidän taippareita ainakin vuodella eteenpäin. Paukkuihin reagoiminen näkyi jo ennen leiriä, kun Salmen treeneissä jouduimme keskelle ukkosmyrskyä, johon Unna reagoi. Salmen tulkinnan mukaan arkuus oli aika selvää. Ohjaaja itki asiaa illan, mutta ei suostu vielä luopumaan toivosta... Jos Unna todella on paukkuarka (eikä nyt esim. vaan herkällä tuulella mahdollisesti tulevien juoksujen takia) niin sitten yritetään siedättää sitä paukkuihin. Haaveena on kuitenkin ohjaajalla ollut se, että Unnan kanssa päästäisiin taippareiden jälkeen ainakin tutustumaan NOMEen, mutta paukkuja pelkäävän koiran kanssa se on tietenkin vaikeaa.

Millakin kyllä pelkäsi paukkuja nuorempana, mutta ei pelkää enää ollenkaan, vaikka sitä ei ole mitenkään erityisesti siedätetty. Milla pääsi leirillä kaksi kertaa tekemään hakuruutua. Kerran variksilla melko helppoon maastoon ja kerran dameilla siihen samaan maastoon, jossa leirin taipparitkin olivat. Variksilla Milla toimi oikein mallikkaasti: haki neljä vaakkua varsin hyvällä vauhdilla, ja jätettiin treeni siihen. Damien löytäminen suopursujen keskeltä taas oli Millalle vaativampaa, mutta hyvin se töitä teki vähän vaativammassakin maastossa.

Vesityöskentelyä päästiin myös treenaamaan. Ongelmana Unnan vesinoudoissa on ollut lähinnä se, että se ei suostu tulemaan vedestä pois, koska uiminen on niin kivaa. Leirillä sillä oli myös ongelmaa noutoihin lähdössä. No, lisää treeniä vaan, niin kyllä tämä alkaa sujua.

TOKOn saralla keskityttiin kosketusalustan vahvistamiseen, VOI-kaukoihin, perusasennon hiomiseen ja seuraamisen liikkeellelähtöihin. Tuija katseli meidän perusasentoja, seuraamista ja kaukoja, ja saatiin häneltä hyviä vinkkejä. Unnan perusasento on nykyisiin ihanteisiin nähden hieman liian edessä. Sen korjaaminen olisi kuitenkin niin suuri juttu, että emme nyt ainakaan vielä ryhdy sitä hiomaan (koska meidän tavoitteet ei kuitenkaan ole ihan siellä SM-tasolla :-)... Lisäksi Unna on joskus vinossa takaosastaan oikealle (eli mun taakse), mutta tämä johtuu ehkä siitä, että mä teen pienen liikkeen olkapäillä ja Unna korjaa itseään taaemmas. On siis oltava tarkka omien liikkeiden kanssa. Kaukoissa Tuija huomautti haukkumisesta, joka on varsin vakava virhe varsinkin ylemmissä luokissa. Mä en itse ole aina edes huomannut haukkumista, koska kaukoissa Unna haukkuu niin usein, ja olen kiinnittänyt kaiken huomioni vaan oikeaan tekniikkaan. Nyt siis karsitaan kaikki ääntely pois. Leirin aikana harjoiteltiin jo uusia rauhoittumissignaaleja kaukojen aloitukseen. Loppuleiristä Unna jo onnistui tekemään kaukoja ilman pihaustakaan. Seisomasta maahanmenon tekniikka on nyt hieno ja toimii jo muutaman metrin välimatkalta. Olen onnellinen edistyksestä, koska tätä on hinkattu jo NIIN pitkään.

Onhan se aika edessä :-)

Ja seuraamisessa poikittaa vähän.

Juuso on ottanut tavoitteeksi osallistua Millan kanssa alokasluokkaan, ja Milla pääsikin treenailemaan kaikkia alokasluokan liikkeitä. Intoa löytyy vaikka muille jakaa, mutta tarkkuus on vähän niin ja näin. Pääasia kuitenkin, että seniorilla on mukavaa.

Lähdimme leiriltä pois perjantaina iltapäivällä ja ajoimme Virroilta Ruovedelle Helvetinjärven kansallispuistoon. Siellä teimme monen tunnin "stressinpurkulenkin" kauniissa maisemissa.

Lenkin jälkeen jatkoimme vielä matkaa mökkivierailulle Luopioisiin. Mökillä uitiin Unnan kanssa pitkiä lenkkejä ja Unna ui myös veneen perässä. Lauantai-iltana tultiin kotiin niin väsyneinä, että koko porukka nukkui sunnuntaina puoleen päivään.

Hoitokoira Tero

2008-07-11T22:01:00.008+03:00

Suuri pikku sheltti Tero on ollut meillä hoidossa muutaman päivän. Tero on melkein yhtä komea kuin Tero Pitkämäki, jonka mukaan Tero on nimetty :-)

Täällä hoitopaikassaan Tero on päässyt treenaamaan tokoa ja kokeileemaan kaikkea jännää. Seuraamista Tero on harjoitellut Juuson kanssa, ja oikea paikka alkaa jo löytyä.

Perusasentokin on melkein ok.

Uimisesta Tero ei oikein tykkää, mutta Unna sitäkin enemmän.

Ja kun Unna ui, Tero huutaa hädissään rannalla.

8.7. Ylämäkiä ja alamäki

2008-07-08T21:36:00.004+03:00

Tokon saralla on edistytty ja sitten taas taannuttu.

Ollaan nyt treenattu tunnaria jo vähän yli viikon verran joka päivä, useampi toisto päivässä. Unnan tassuun tuli pieni haava viime viikon puolivälissä, joten tunnari on ollut nyt tilanteeseen sopivaa rauhallista treeniä. Tähän päivään saakka on näyttänyt siltä, että tunnarin harjoittelu menee oikein harppauksittain eteenpäin. Häiriökapuloita on ollut jo kolme ja Unna on tehnyt virheen eli tuonut väärän kapulan vain kerran.

Tänään kuitenkin asiassa koettiin takaisku. Treenattiin Killerillä lenkin jälkeen. Otin ensin vähän liikkeestä istumista (alkaa jo sujua) ja ruutua, josta vahvistettiin erityisesti sitä oikean paikan löytämistä kosketusalustan avulla. Sitten tunnaria. En tiedä, oliko Unna liian kiihtynyt vai mitä, mutta se toi KAKSI kertaa väärän. Tein ehkä virheen, kun lähetin sen ekan väärän jälkeen vielä hakemaan omaa.... Olisi pitänyt pitää kunnon tauko. Nyt näytti vähän siltä kuin Unna olisi ajatellut, että homman nimi onkin ilmeisesti se, että kapulat vaan haetaan yksi kerrallaan ohjaajalle... Nyt palataan hetkeksi alkeisharjoituksiin, jospa tunnarin idea sitä kautta taas muistuisi Unnalle. Joka tapauksessa käytiin hakemassa uusi säkillinen tunnarikapuloita Starkilta, joten harjoitteluvälineet ei ainakaan lopu ihan heti kesken.

3.7. Agilityä helteessä

2008-07-03T21:47:00.003+03:00

Tänään taas oman ryhmämme agilitytreenit. Tehtiin mukavaa ympyränmuotoista radanpätkää, jossa ideana oli harjoitella koiran kuljettamista ja ehkä vähän myös sitä, että koira saataisiin irtoamaan esteille ilman että ohjaajan täytyy juosta koko ajan mukana vierellä. Radalla on molemmissa päissä U:n muotoinen putki, joiden välissä toisella puolella okseri, rengas ja aita ja toisella puolella aita, pituus, aita.

Ekalla harjoituskerralla Unnan kuljettaminen sujui hyvin. Itse olin tosin liian hidas, johtuneeko alati kasvavasta mahasta vai mistä... :-) Nopeamman ohjaajan kanssa Unna olisi varmasti mennyt vielä vauhdikkaammin. Erityisen iloinen olin siitä, että Unna suoritti renkaan ihan oikein myös keskellä rataa. Kerran Unna taas karkasi radan reunalla seisovan Juuson luo. Ehkä ei olisi karannut, jos mä olisin ollut nopeampi.

Toisella harjoituskierroksella tehtiin rataa toiseen suuntaan. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin, Unna oli selvästi jo vähän väsynyt (oli melkoinen helle). Unna oli paljon enemmän kiinni mun kädessä eikä irronnut esteille yhtä hyvin kuin ekalla kerralla.

Harjoiteltiin myös keinua superpalkan avulla. Laitoin toiseen päähän kissanruokaa, jonka Unna sai keinun suorittamisesta palkaksi. Kyllä superpalkka toi selvästi lisää rohkeutta.

Tunnarin tehotreenaus on myös jatkunut. Päivittäin on tehty muutama toisto ja nyt kahden häiriökapun avulla. Jee :-) Aina tähän mennessä Unna on tuonut oman. Ehkä se jotakin alkaa jo pikku hiljaa oivaltaa.

2.7. Vepeilyä

2008-07-02T21:50:00.003+03:00

Uimamaisterimme pääsi tänään vepetreeneihin. Treenit aloitettiin taas veneestä hypyllä. Unna istui veneessä nätisti eikä tarvinnut kiinnipitäjää, vaikka sellainen olikin varmuuden vuoksi mukana. Hyppääminen vielä vähän arvelutti Unnaa ja jouduin aika useasti kutsumaan ennen kuin rohkeus riitti hypätä. Vene oli ehkä noin 20 metrin päässä rannassa. Oikeassa kokeessa matka on 50 metriä, joten matkaa on ryhdyttävä kasvattamaan, kunhan Unski vaan saa vielä vähän lisää rohkeutta hyppäämiseen.

Sitten esineen vienti. Ollaan harjoiteltu tätä maalla, ja nyt homma sujuikin jo paljon paremmin kuin viimeksi. Kolme kertaa Unna toi mulle damin veneeseen, matka tosin pisimmilläänkin vain vähän yli kymmenen metriä rannasta. Tässä on kuitenkin tapahtunut edistystä. Hyvä Unna!

Veneen haku sujui ihan kivasti. Parantamista on vielä siinä, että Unna kiskoisi köyden kunnolla maalle saakka. Nyt jää vähän rantaveteen pyörimään palatessaan. Täytyisi ehkä käyttää jotain superherkkua avuksi näissä palautuksissa.

Lopuksi päästiin vielä ensimmäisen kerran kokeilemaan hukkuvan pelastamista. Unnaa vähän arvelutti lähteä räpiköivän ihmisen luo, mutta kun ihminen kutsui nimeltä, niin kyllähän Unna lopulta lähti ja veti "hukkuvan" damin avulla rantaan. Hieno suoritus ekaksi kerraksi!

1.7. Karkaileva agilitykoira sekä tunnollisia tunnareita

2008-07-01T21:55:00.004+03:00

Treenattiin tänään agilityä hobby-ryhmässä. Rata oli meille jälleen hyvinkin haastava, ja Unna suoritteli esteitä aika lailla haluamassaan järjestyksessä :-). Suosikeiksi nousivat tällä kertaa A-este ja pussi, joita oli mukava suorittaa aina, kun ohjaajalta katosi ote (mitä tapahtui usein...).

Alun renkaalta ekalle hypylle vienti oli meille lähes mahdoton, koska Unnan mielestä renkaalta oli päästävä A-esteelle hinnalla millä hyvänsä. Unna meni sinne, vaikka koulutusohjaaja seisoi A:n edessä. Unnan mielestä oli ihan ok juosta koulutusohjaajan jalkojen alta :-)

Aloitettiin siis alkukankeuksien jälkeen rata tokalta esteeltä ja rata suijuikin meni pöydälle asti ihan ok. Pöydällekin Unna suostui hyppäämään, vaikka ei ole nähnyt pöytää pitkään aikaa. Hypyn ja pussin yhdistelmä ok, mutta pussin jälkeen Unna oli pakko pysäyttää, jotta ehdin saada sen haltuun ennen hyppyä (este 9). Siitä Unna olisi nimittäin takuuvarmasti lähtenyt litomaan omille teilleen. Ysi- ja kymppi-esteiden suorittamiseen liittyi kieputusta kymppi-esteen siivekkeen ympäri (en tiedä ohjauskuvioiden nimiä...) Tämä meni ihan ok, kun teimme rauhallisesti vain näihin kahteen esteeseen keskittyen.

Kieputusta (ilmeisesti sylikäännös tai joku muu vastaava) tehtiin myös aidalta 13 aidalle 14. Aidan 14 jälkeen koira piti ohjata aidan 15 taakse ja siitä sitten valssilla A:lle. Tämä 13, 14 ja 15 -kieputus oli oikein mukava ja onnistui hyvin, kun tehtiin rauhallisesti ja erikseen. Tällaista pitää harjoitella nyt myös itsenäisesti. Vielä meillä on kuitenkin hyvin hyvin hyvin pitkä matka siihen, että tämän sortin kieputukset onnistuisivat osana rataa ilman että pysähdytään miettimään välillä.

A:n loppukontakti oli tänään ok ja pujottelu edelleen yhtä hyppiväistä kuin viime viikollakin.

Agilityn lisäksi on viime päivinä tietenkin tokoiltu. Tehotreenin alla on ollut tunnari, jota ollaan harjoiteltu aina silloin, kun Unna on jo aika väsynyt muusta treenistä. Eilen parin tunnin metsälenkin jälkeen ja tänään agilitytreenien ja treenien jälkeisen uimareissun jälkeen. Molemmilla kerroilla ollaan tehty muutama toisto niin, että mukana on yksi häiriökapula. Unna on aina tuonut oman ja toiminut oikein rauhallisesti. Ei ole yhtään yrittänyt mälvätä kapulaa palautuksessa. Alan jo olla vähän toiveikas tunnarin suhteen.

27.6. Liitelyä

2008-06-27T15:43:00.004+03:00

Oman ryhmän agitreenit. Tehtiin aika mukavaa pientä radanpätkää, jonka suorittamisessa meillä ei tällä kertaa ollut sen kummempia ongelmia, ihme kyllä.

Alun puomi oli Unnasta kiva. Puomista on nyt selvästi muodostunut Unnalle sellainen este, joka suorastaan imee puoleensa. Hyvä näin. Toiselta hypyltä (este 3) kolmannen taa (este 4) kiertäminen tuotti vähän vaikeuksia, mutta onnistui, kun ohjasin kahdella kädellä tarpeeksi napakasti. Neloselta vitoselle valssilla. A-este imee Unnaa myös, mutta sitä edeltävät hypyt se suoritti onneksi ihan hyvin. A:n loppukontakti kaipaa vielä vahvistamista, sillä muutaman kerran Unna ryntäsi A:lta aika vauhdilla eteenpäin. Radan lopussa oli keinu, jonka suorittaminen on Unnalle vielä suuri haaste. Kyllä se kuitenkin suuren houkuttelun kautta keinun suoritti. Sitä pitäisi päästä treenaamaan enemmän, täytyy ehkä mennä estevarmuusryhmään.

Erikseen harjoiteltiin pujottelua sekä twisteriä hyppyesteillä. Pujottelussa Unna hyppi taas aika paljon. En haluaisi sen hyppivän, mutta en oikein tiedä, miten sen saisi poiskaan...

Ihan toivoa antavat agitreenit vaihteeksi :-)

26.6. Salmen opissa

2008-06-26T16:13:00.007+03:00

Pienen tauon jälkeen ollaan taas palattu tokoilun pariin. Tänään treenattiin Salmen opastuksessa.

Seuraaminen. Salme käskytti voittajaluokan "kaavion". Lähtö oli vähän huono, Unna pärski ja loittoni. Lähtö on meillä aika usein huono (oli viimeksi kokeessakin), joten siihen pitää nyt kiinnittää huomiota. Muistettavaa: rauhallinen lähtö ja eka (ja mahd. myös toka) askel lyhyenä.
Muuten perusseuraaminen oli hyvää, juoksuun ja hitaaseen käyntiin siirtymät mukavat. Hitaassa käynnissä Unna vähän laski takapäätä ikään kuin ennakoiden pysähtymistä, mutta Salme ei pitänyt tätä pahana. Täytyy tarkkailla asiaa ja on muistettava ottaa hitaassakin käynnissä vetäviä askelia. Askelsiirtymät ja käännökset kaikkiin suuntiin ok, Unna piti hyvin perusasennon. Askeleet vasemmalle vaan on harjoiteltava nyt ehkä uudelleen, niin että en itse käännä rintamasuuntaa.

Liikkeestä istu. Tätä ei olla vielä harjoiteltu ollenkaan, mutta nyt siis otetaan juttu kovan treenin alle. Tehtiin muutaman kerran apuaskeleiden avulla, nämä ok. Istumista on nyt vahvistettava erikseen ja sitten otetaan sitä vasta liikkeestä. Pitää miettiä myös käskyä tähän.

Luoksetulo. Katsottiin vielä sitä seisomaan pysähtymistä, joka ei edelleenkään ole niin hyvä kuin pitäisi. Vahvistellaan tätä vielä jonkun aikaa ennen kuin otetaan maahanmeno mukaan luoksetuloon. Takapalkka toimii tässä hyvin ja Unna pysähtyy kyllä suht napakasti pelkällä suullisella käskyllä. Vauhtia vaan saisi olla mun makuun enemmän, mutta Salmen mukaan vauhdista ei kannata tässä vaiheessa olla liian huolissaan. Muistettava kuitenkin tehdä läpijuoksujakin välillä.

Ruutu meni tänään plörinäksi. Ruutu on yleensä Unnan lemppari, eikä sillä ole pitkään pitkään aikaan ollut mitään ongelmia ruudun hahmottamisessa ja sinne menemisessä. Nyt ekalla lähetyksellä Unna ei virittelyistä huolimatta lukinnut ollenkaan katsettaan ruutuun vaan ainoastaan Salmeen, jonka luo sitten lähtikin. Siirryin lähemmäksi ruutua ja Unna juoksi kyllä uusilla yrityksillä hyvin ruutuun, mutta silti tuo ekan kerran epäonnistuminen oli aika huolestuttava. Nyt tätä täytyy alkaa treenata oikeasti ihan päivittäin muutamia toistoja. Kokeissa on kuitenkin pakko onnistua ekalla yrityksellä...

Hyppynouto. Tehtiin metallikapulalla, koska puinen ei ollut tullut matkaan. Oikein hieno suoritus. Toivottavasti tämä pysyy tällaisena :-)

Tunnari. Yhdellä kapulalla vain nostoja. Tätä ollaan tehty viime viikkoina kotona sisällä myös yhden häiriökapulan kanssa ja edelleen tehdään muutama toisto päivässä. Pikku hiljaa edetään.

Kaukot. Unna on myös voittajan kaukoissa yleensä aina liian korkeassa vireessä ja haukku on herkässä. Tämä johtaa siihen, että erityisesti seiso-maahan-vaihdossa myös tepuuttelee. Rauhallisuutta siis saatava jostakin lisää... Ja edelleen on tehtävä tekniikkatreeniä tuohon seisomasta maahanmnoon ihan yksittäisenä vaihtona. Se on meille selvästi vaikein vaihto. Maasta seisomaan treenataan koematkalta (ja pidemmältä) vahvistellen, se on ok.

Seiso-istu-vaihto ei ilmeisesti olekaan Unnalle niin vaikea kuin luulin. Ollaan treenattu nyt viikon päivät päivittäin sisällä ja tekniikka näyttää hyvältä. Tähän vaan toistoja lisää. Ja sitä rauhallisuutta.

Kaiken kaikkiaan oli taas ilo tokoilla pätevän pikku-Unnan kanssa Salmen asiantuntevassa opastuksessa! Nyt ei tosiaan enää olla tokotauolla vaan ruvetaan treenaamaan ihan urakalla. Kivaa :-)

17.6. Agilityharjoituksia

2008-06-17T20:02:00.009+03:00

Lähdettiin tänään treenaamaan hobby-ryhmään, koska oman ryhmämme treenit jäivät meiltä viime viikolla väliin tokokokeen takia. Eikä agilityn extraharjoittelu meille muutenkaan pahaksi ole :-)

Harjoituksissa tehtiin noin kymmenen esteen radanpätkää, joka oli meille aika haastava. Radalla oli puomi ja ensin ajattelin, että koko hommasta ei ehkä tule mitään, kun Unna jumittaa puomille. Mutta kuinkas kävikään? Tällä kerralla Unna suorastaan rakasti puomia. Puomi veti Unnaa puoleensa niin paljon, että sinne oli päästävä aina kun mahdollista.

No, positiivista sinänsä, että puomista on tullut Unnalle kiva este ja että puomin tehotreeni on tuottanut tulosta, mutta tietenkin koira olisi saanut pysyä ohjauksessani paremmin... Puomin lisäksi Unna karkasi radalta kerran kokonaan pois. Agilityssä Unna taitaa siis olla äärimmäisyyskoira: esteitä joko rakastetaan tulisesti tai todella inhotaan ja ohjausta joko tarkkaillaan herkeämättä eikä irrota ohjaajasta tai jos irrotaan, niin irrotaan kerralla kokonaan pois kentältä.... No, kaikki tämä saadaan tietenkin tasapainoon, kunhan ohjaaja tästä kehittyy. Hiljaa hyvää tulee. Kuvassa Unnalla on "katson ohjausta tarkasti" -moodi meneillään.

Hyppääminen on Unnasta kivaa ja hypyt ovat ilmavat :-)

Radan lisäksi harjoiteltiin pujottelua. Huomasin, että Unna osaa pujotella jo ilman käsiohjausta, JOS kuljen sen oikealla puolella ja hyvin lähellä keppejä. Edistystä on siis tapahtunut myös tässä! Keppejä pitäisi kuitenkin harjoitella ihan operantisti :-) enemmän, jotta Unski oppisi hakeutumaan itsenäisesti oikeasta rakosesta kepeille ja suorittamaan koko keppisaran ilman mun käsiohjauksia, vaikka olisin kauempana tai "väärällä" puolella. Kepeillä on siis tehtävä vielä paljon työtä, mutta kyllä se tästä. Unnan pujottelutekniikkakin on vielä aika hyppiväinen, kuten kuvista näkyy. Mutta kivaa se selvästi on!

Muistettavaksi ohjaajalle tämän kerran treeneistä:
- Vastakkaisen käden ohjaukset! Esim. houkuttelevan putken ohituksessa toimi tänään hyvin!
- Jaksa harjoitella pujottelua molemmilta puolilta ja naksutellen!
- Ei kiirettä, vaan selkeämpää ohjausta, niin koirakaan ei turhaudu ja karkaile!

12.6. Unnalle TK2!

2008-06-13T00:54:00.007+03:00

Tänään kisattiin Pieksämäellä ja kerrankin kaikki onnistui nappiin! Olosuhteet oli meidän kannalta ihanteelliset: iltakisa ja melko kylmä ilma. Tiesin, että Unna osaa liikkeet hyvin (luoksetuloa lukuun ottamatta...), joten tavoitteena mulla oli ohjata Unnaa mahdollisimman hyvin ja pitää se hyvässä hallinnassa myös liikkeiden välissä. Otin siis Salmen neuvot käyttöön ja pyrin keskittymään koiraan ihan täysillä koko kehässäoloajan. Ja hienostihan se meni! Unna sai kokoon 191,5 pistettä ja voitti kunniapalkinnon kera avoimen luokan! Taitava tyttö!

Tässä pisteet liikkeistä, tuomarina Marko Puranen:

Paikkamakuu 10. Ihan ok suoritus. Alussa oli katsellut taaksepäin, mutta muun ajan oli valppaana.

Seuraaminen 9,5. Alussa Unna ilmeisesti jätätti vähän, mutta kun pääsi mukaan, loppu oli hienoa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Annoin ehkä vähän turhan voimakkaan käskyn, muuten ok.

Luoksetulo 8,5! Tässä Unna ylitti itsensä ja teki tasoonsa nähden varsin hienon suorituksen. Laukkasi ekankin osuuden vauhdilla ja pysähtyi suhteellisen nopeasti (mutta ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti, koska pisteet menivät luullakseni pysähdyksen venymisestä). Lopun tuli lujaa. Kyllä tämä nyt tästä alkaa hyväksi muotoutua :-)

Seisominen 10. Hieno.

Noutaminen 10. Nyt tässä oli ihan kivasti vauhtia.

Kauko-ohjaus 9. Tässä vaiheessa Unnan vieteri alkoi vähän kiristyä, kun palkkaa ei herunut, ja se alkoi haukkua. Haukkumisesta väheni tällä kertaa kokonainen piste.

Kaukojen jälkeen mun ote Unnaan herpaantui hetkeksi ja Unna hyppäsi tuomarin luo. Ei onneksi pahasti...

Hyppy 10. Ihan mallikas suoritus.

Kokonaisvaikutelma 10. Tuomari kommentoi, että lopussa oli vähän "tahtojen taistelua" (=Unna komensi), mutta se ei alentanut yleisvaikutelmaa, koska kaukojen pisteet väheni jo sen takia.

Olen tosi tyytyväinen pieneen tokotyttöön! Nyt voidaan unohtaa avoin luokka ja suunnata kohti voittajaa. Mutta ensin pidetään pari päivää lomaa...

Kisan jälkeen Unna pääsi vielä moikkaamaan veljeään Jesseä ja puoliveljeään Kapua. Kuvassa vasemmalla Jesse, sitten Kapu ja Unna.

6.6.- 8.6. Salmen toko ja tokon SM Oulussa

2008-06-09T21:32:00.008+03:00

Perjantaina ennen Ouluun lähtöä tokoiltiin jälleen Salmen opastuksessa.

Ensin tehtiin ketjussa seuraaminen, liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso ja nouto. Palkka noudon jälkeen. Itse liikkeet ok. Kiinnitettiin huomiota liikkeiden väliseen aikaan ja siihen, miten liikkeestä seuraavaan siirrytään.

Muistettavaa:
- Liikkeiden välillä kokeessa kehutaan koiraa ja liikutaan rivakasti seuraavan liikkeen aloituspaikalle! Huomio koiraan, ei tuomariin!
- Katsekontaktitreeniä koira sivulla ilman käskyä! Palkka omaehtoisesta kontaktista!
- Noutoon lisää vauhtia kissanruokapalkalla.

Sitten hyppyä. Ensin avon mukaan ja sitten hyppynouto. Molemmat ok.

Muistettavaa:
- Tarkkaile, näkeekö koira ohjaajan esteen toiselta puolelta. Jos ei näe, kiertämisen mahdollisuus on suuri ja käsimerkki ehkä tarpeellinen.
- Hyppynoudossa esteen tulee imeä koiraa, jotta ei kierrä. Jos alkaa kiertämään, esteen imuvoimaa vahvistettava.

Voittajan kaukoja. Ihan ok tolalla teknisesti, mutta seiso - maa ei vieläkään kestä pitkää välimatkaa.

Muistettavaa:
- Takapalkkaa on vahvistettava, Unna on saatava ajattelemaan taaksepäin. Avustajaa voi käyttää tässä apuna palkan antajana jonkin aikaa.

Ruutuun lähetyksiä. Unna meni oikein hyvällä vauhdilla.

Muistettavaa:
- Lähetä koira seisomasta (ei valmistelujakaan kyyryssä).
- "Hallintatreenissä" matkaa kasvatettava vähitellen, esim. puoli metriä / päivä.

Tunnari.

Muistettava:
- Nostoja rauhallisesti, avustaja voi lisätä toisen kapulan.

Perjantaina iltapäivästä sitten lähdettiin "tokolomalle" Ouluun katsomaan tokon SM-kisoja. Unna oli Golden Ringin joukkueessa varakoirana, mutta ei onneksi "joutunut" kisaamaan. Oli kiva seurata kisoja ihan turistina ja miettiä, mitä kaikkea on otettava huomioon, ennen kuin itse lähtee vastaaviin isoihin kisoihin. Kisapaikka oli tällä kertaa suhteellisen rauhallinen, mutta muut koirat, runsas yleisö ja muut yllättävät jutut (esim. ylilentävät helikopterit) tuottivat kyllä reippaasti häiriötä. Koiran täytyy olla aika immuuni tuollaisille häiriöille, jotta se pystyy isoissa kisoissa parhaaseen suoritukseen. Arvostelu oli ainakin EVL:ssä todella tiukkaa kaikissa kehissä eikä kymppejä juuri herunut vaikka suoritukset näyttivät välillä hyvinkin täydellisiltä. Nollia sen sijaan sitäkin enemmän.

Päivät kuluivat kisoissa mukavasti ja yöt vietettiin Nallikarin leirintäalueella, joka oli koirille oikein mukava paikka. Uhmattiin (jälleen kerran) yleisiä järjestyssääntöjä ja käytiin vähän merenrannallakin juoksentelemassa. Unna oli onnellinen!

5.6. Sähläystä helteisissä agitreeneissä

2008-06-06T00:43:00.008+03:00

Agilitytreeneissä tänään aurinko porotti ja me sählättiin Unnan kanssa oikein urakalla. Mutta mukavaa oli. Tehtiin seuraavannäköistä radanpätkää:

Ensimmäinen renkaan ja kahden hypyn suora oli ok. Aitojen jälkeinen putkelle meno oli jo meille vähän haastava, koska Unna ohjautui helposti putken väärästä päästä sisään. Putken jälkeen koira ohjattiin kiertämään vitoshypyn taakse ja hypyn jälkeen heti uudelleen putkeen. Tämä putki-hyppy-pytki yhdistelmä oli aika vaikea meille. Unna kiersi kyllä hypyn hyvin, mutta putkeen meno noin "tiukasta" kulmasta oli sille selvästi vaikeaa. Täytyy harjoitella enemmän putkeen menoja myös tämäntyyppisistä linjoista. Lopun hyppy-hyppy-rengas-suoralla Unna jostain syystä jätti usein renkaan menemättä (= tunkeutui jostakin muusta raosta kuin siitä mistä olisi pitänyt).

Toisella kierroksella tehtiin sama rata, mutta ohjattiin koiraa toiselta puolelta ja "kierrettävä" hyppy oli tuo putken toisella puolella oleva. Tämä tuotti meille, etenkin ohjaajalle, paljon päänvaivaa, eikä putken viereisellä aidalla ohjaaminen ja siitä putkeen siirtyminen ottanut luonnistuakseen kovinkaan sulavasti. (Tein siinä kuulemma jotakin ihmeellisiä saksalaisia persjättöjä tai muita yhtä erikoisia ohjauskuvioita, joita en tiennyt olevan olemassakaan, koska kaikki koordinaatit eivät oikein olleet mukana....)

Lopuksi vielä tehtiin sama rata silleen, että viitoshypyltä jatkettiin putken takana olevalle hypylle, siitä putken toisessa päässä olevalle hypylle, uudelleen putkeen + loppusuora. Edelleen putken viereiseltä aidalta putkeen siirtyminen oli vaikeaa, mutta kun kouluttaja kehotti mua valssaamaan aidan jälkeen, ohjautui Unna putkeen paremmin. Tätä harjoitellessa Unna oli jo aika läkähdyksissä helteestä ja minä törmäilin aitojen siivekkeisiin. Ei siis mitään häikäisevää menoa, mutta kyllä me täältä vielä tullaan :-)

3.6. Alkuviikon treenailuja

2008-06-04T21:23:00.010+03:00

Keskiviikko 4.6.
Vepetreenit Harkkasaaressa. Kylläpä oli taas mukavaa! Veneestä hyppääminen onnistui jo paremmin kuin viime kerralla, kuten kuvatkin kertovat.

Harjoiteltiin myös veneen noutoa ja esineen vientiä. Veneen noutaminen ihan ok, mutta noutoon lähtö pitäisi saada suoraviivaisemmaksi. Nyt Unna vähän pyörii rantavedessä ennen kuin lähtee matkaan. Se on ehkä epävarmuutta, mutta nämä olikin vasta toiset treenit koskaan. Esineen vienti onnistui maalla oikein mukavasti, mutta veneeseen sen vienti ei kunnolla vielä luonnistunut. Tehtiin sitten muutaman kerran ihan lyhyellä matkalla.

Tiistai 3.6.
Tokottelua Killerillä ennen lenkkiä. Tehtiin kokeenomainen treeni, kaikki AVOn liikkeet seuraamista ja paikkamakuuta lukuun ottamatta. Ideana oli harjoitella erityisesti liikkeiden välistä aikaa, erityisesti sitä, että saisin pidettyä Unnan hyvin mukana eikä se jäisi haahuilemaan. Tämä onnistui aika huonosti. Unna katseli radalla juoksevia hevosia, ohi lentäviä lintuja ja kaikkea muutakin mahdollista. Olisi voinut olla keskittyneempi. Itse liikkeeet ok, paitsi maahanmenossa tarvi kaksi käskyä. Myös luoksetulossa parannettavaa, sillä se oli hidas. Muut ok. Liikkeiden välistä käyttäytymistä täytyy edelleen miettiä. Ehkä järkevintä olisi laittaa Unna aina istumaan ja odottamaan seuraavan liikkeen alkua.

Maanantai 2.6.
Killerillä ennen lenkkiä, pilvinen ja tuulinen sää, lentävät lehdet houkuttelivat Unnaa :-)

- Ensin liikkeestä seisominen x 2, palkka heti napakasta seisomisesta (Juuso naksutti). Seisahtui tosi täpäkästi.
- Nouto tavallisella kapulalla, mallikkaasti teki. Noutoihin on kuitenkin vielä saatava jostakin lisää vauhtia. Yleensä laukkaa kapulalle, mutta tulee ravilla takaisin. Tähän on keksittävä jotakin.
- Luoksetulon pysäytyksiä. Palkka Juusolta takaa. Pysäytykset nyt suhteellisen ok.
- Liikkeestä maahanmeno. Ekalla jäi seisomaan. Tokalla ok.
- Hyppynouto tavallisella kapulalla, hieno! Annoin hyppy-käskyn myös takaisin tullessa eikä nyt kiertänyt estettä. Tätä on nyt pikku hiljaa ruvettava vahvistelemaan.
- Hyppy AVOn mukaan. Palkkasin nyt istumisesta, jotta ei ennakoisi takaisin hyppyä.

Sunnuntai 1.6.2008
Killerillä ennen lenkkiä, aurinkoinen sää
- Nouto metallikapulalla, ok
- Hyppynouto metallikapulalla --> kiersi esteen takaisin tullessaan. Otin sitten muutaman hypyn kapula suussa, nämä ok.
- Avoimen luokan hyppy. Ok, mutta hyppäsi takaisin kun vasta olin avaamassa suutani käskyyn eli ennakoi vähäsen.
- Luoksetuloa takapalkalla. Jätin palkan maahan, mikä oli virhe. Ekalla kuitenkin hyvä pysäytys. Toistolla varasti takapalkan ja lähti vasta sitten tulemaan. Oijjoij. Pysäytys kuitenkin hyvä.
- Pitkä seuraaminen, josta superpalkka. Hienosti piti paikan koko kaavion ajan. Ajoittaista väljyyttä tosin oli, siihen on kiinnitettävä huomiota.

31.5. Sekalaista treenailua ja uusi aluevaltaus

2008-05-31T21:06:00.010+03:00

Tällä viikolla ollaan treenailtu vähän sitä sun tätä pientä. Tokotreeneissä on panostettu luoksetulon pysäytyksen vahvistamiseen ja jotakin pienoista edistymistä on havaittavissa. Agilityn saralla on ollut hiljaista, koska jouduttiin jättämään treenit väliin työmatkan vuoksi eikä omillakaan esteillä ole tullut treenattua. Täytyy tehdä asiassa parannus vielä huomenna.

Viikon kohokohta taisi kuitenkin olla se, kun Unna pääsi elämänsä ensimmäisen kerran VEPE-treeneihin. VEPEstä tuli kertaheitolla Unna-hurjimuksen lempilaji. Hurjimus pääsi harjoittelemaan veneestä hyppäämistä ja veneen hakemista. Erityisesti veneen "noutaminen" oli tosi hauskaa, vaikka se olikin vähän painavampi noutoesine kuin dummy. Unnan hallittavuus veden äärellä ei kuitenkaan ole vielä ihan paras mahdollinen, koska järveen olisi päästävä IHAN HETI, kun sellainen on näkyvissä. Toivottavasti ei ikinä jouduta sellaiseen tokokokeeseen, joka on jonkun lätäkön välittömässä läheisyydessä....

Taipparitreeniäkin on ehditty jonkun verran tehdä. Vaakkujen noutaminen onnistuu jo oikein mallikkaasti ja erityisesti vesinoudot on Unnan mielestä tosi siistiä puuhaa.

Unna on keksinyt, että joskus on kivaa napata varis siivestä suuhun oikein nopeasti vaikka ohjaaja ei siitä oikein tykkääkään :-)

24.5. Torstain agitreenit

2008-05-24T11:45:00.003+03:00

Tämän viikon agilitytreenien ohjelmassa oli valssauksen harjoittelua. Sitä ja vähän muutakin harjoiteltiin seuraavan pienen radanpätkän avulla.

Ekalta tokalle esteelle koira piti siis ohjata valssilla. Tokalta esteeltä koira työnnettiin vastakkaisella kädellä putkeen. Neljänneltä viidennelle tehtiin puolivalssi ja sitten koira yleensä jo irtosikin pussiin. Tämä pieni radanpätkä meni meiltä melkein kertaheitolla hienosti. Ehkäpä ollaan jotakin opittu! Jos pääsen ohjaamaan Unnaa läheltä, niin kuin tässä harjoituksessa, niin kaikki on ok. Se irtoaminen vaan on ongelmana. Mutta ehkäpä siinä läheltä ohjaamisessakaan ei ole mitään suurta ongelmaa, jos vaan itse on tarpeeksi nopea :-)

Itsenäisinä esteinä harjoiteltiin puomia, pujottelua ja muutaman hypyn yhdistelmää. Puomi pääsi jotenkin horjumaan, kun menimme sille ekan kerran, joten Unnan piti vähän ruveta sitä jännittämään. Muutaman hitaaaaaan toiston jälkeen rohkeus kuitenkin palasi ja Unna juoksi puomin iloisesti.

Lopuksi tehtiin vielä mukavaa ympyrätreeniä, jossa koiraa kuljetettiin ensin kaksi kierrosta oikealta ja sitten kaksi kierrosta vasemmalta puolelta (eli siis eri suuntiin).

Oikea puoli oli meille tietenkin huomattavasti vaikeampi. Vasemmalta ohjattaessa Unna kulki kuin unelma.

18.5. Toinen ykköstulos avoimesta

2008-05-18T19:55:00.006+03:00

Tänään tokoiltiin Vimpelissä ja meno oli aivan erilaista kuin pari viikkoa sitten Kaustisilla. Sää oli kymmenen astetta kylmempi kuin viimeksi, ja Unna oli vähintäänkin kymmenen kertaa enemmän kierroksilla. Tykkäsin siitä, että Unna oli koko kokeen ajan korkeassa vireessä, mutta korkea vire aiheutti myös aikamoista härdelliä meidän suoritukseen: Unna nimittäin kävi muutamaankin otteeseen kehän laidalla moikkaamassa Juusoa ja Maijaa ja tarkistamassa, että siellä odottava ruokakuppi on paikoillaan. Toki Unna tuli aina takaisin, mutta mulla oli aikamoinen piteleminen, jotta sain sen pysymään kehässä kokeen loppuun saakka. Ajattelin, että kehän laidalla kassissa oleva ruokakuppi ei häiritsisi näin paljoa, koska ollaan treenattu paljon ihan samalla tavalla. Mutta taisin olla väärässä... No, nyt on mietittävä palkkiosysteemit uudelleen.

Edellisen kokeen jälkeen olen tehnyt Unnan kanssa pelkkää "vireenkohotustreeniä" eli suhteellisen lyhyitä seuraamisia superpalkalla. Seuraamiseen tämä on tehonnut hyvin, mutta ehkäpä samalla nostanut yleensäkin tekemisen riemua :-) Hyvä niin, mutta ainakin tänään riemua oli mukana vähän liikaakin. Unna teki liikkeet tosi hienosti, kun vain ryhtyi tekemään, mutta häröili liikkeiden välillä, enkä mä saanut sitä aisoihin. Kuuma kysymys onkin nyt se, mistä löydämme kultaisen keskitien eli miten saan Unnan sopivan rauhalliseen mutta kuitenkin sähäkkään tekemisen tilaan. Täytyy miettiä ja kysyä Salmelta :-)

Tässä liikekohtaiset pisteet, tuomarina oli Juha Kurtti:

Paikkamakuu 10. Unna makasi hyvin ja rauhallisesti, niin kuin kaikki muutkin kokeen koirat. Hyvä!

Seuraaminen 10. Tähän olen tyytyväinen, treeni on tuottanut tulosta! Osasin itse tehdä käännökset suht hyvin. Vähän Unna loittoni jossakin seuraamiskaavion alkuvaiheessa ja ensimmäisen pysähdyksen perusasento oli liian hidas. Mutta ei jätättänyt edes juoksussa. Paljon on treenattavaa, mutta tämä oli ehkä parasta, mihin tällä hetkellä pystymme :-)

Maahanmeno 10. Hyvä!

Tässä välissä Unna sitten oli niin innoissaan, että lähti ekan kerran karkumatkoille. En tiedä, kehuinko sitä maahanmenoliikkeen jälkeen liian innokkaasti vai mistä se sai sykäyksen juosta kehän laidalle. No, tuli onneksi takaisin.

Luoksetulo 6. Tämä oli ilmeisesti keskimääräistä vaikuttavampi läpijuoksu :-) Unna lähti tulemaan ihan tuhatta ja sataa, enkä saanut sitä pysähtymään, vaikka taisin antaa kaksoiskäskyn. Tuomari kommentoi, että kova vauhti on kuitenkin "parempi epäonnistuminen" kuin se, että koira lähtee haluttomasti tulemaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 5. Voi voi. Unna pysähtyi napakasti, mutta siinä vaiheessa, kun olin kääntymässä takaisin koiraan päin, iski Unnan kaulalle ihan hirveä kutka ja sen oli ruvettava rapsuttelemaan ja istahdettava. Rapsuttelun jälkeen se kuitenkin nousi takaisin seisomaan. Joko siihen ihan oikeasti iski kutka tai sitten tämäkin oli jotain sijaistoimintaa. Tiedä häntä, mutta kyllä Unna liikkeestä seisomisen osaa...

Noutaminen 10. Tässä tuomari vähän moitti mua siitä, että en heittänyt kapulaa aivan tarpeeksi kauas. Tai se oli siinä ja siinä, oliko heittoni kymmenmetrinen. Liikkeenohjaaja erikseen mainitsi ennen liikettä, että heiton on oltava 10 metriä, joten mun olis pitänyt olla tarkempi.

Tämän jälkeen Unna taisi taas lähteä pienelle juoksulenkille....

Kauko-ohjaus 9,5. Unna teki mahtavat vaihdot, mutta oli niin fiiliksissä, että komensi mua kahden viimeisen vaihdon aikana haukkumalla. Siitä pois (vain) tuo puoli pistettä.

Hyppy 8. Sama tarina: hyppäsi vahvasti oikealle, tuli onneksi hypäten takaisin, mutta kolautti ihan vähän esteeseen.

Kokonaisvaikutus 5. Muutakaan ei voi kehästä karkailevalle koiralle antaa, paitsi ehkä hylätä koko suorituksen....

Kokonaispisteet 167,5 ja sijoitus 2/7.

Summa summarum: olen tyytyväinen ja tyytymätön. Tekemisen into oli hyvä, mutta karkailua ei tietenkään voi sallia. Ens viikonlopun Keuruun kisat jää nyt väliin, sillä seuraavaksi mennään toko-SM:iin Golden Ringin joukkueen avoimen luokan varakoiraksi (ja sitä ennen ei voida saada enää ykköstä, vaikka tulisi miten huonoilla pisteillä....) Jos ei päästä SM-tokoissa kisaamaan, niin sitten mennään niiden jälkeen johonkin yrittämään sitä viimeistä ykköstä.

17.5. Ongelmana oikealta ohjaaminen

2008-05-17T09:44:00.006+03:00

Torstaina olivat Unnan toiset kesät agilityharkat. Tehtiin taas pientä radanpätkää, jossa oli ideana harjoitella nimenomaan sitä sivulle irtoamista. Itsenäisenä treeninä pujottelua ja renkaan ja hypyn yhdistelmää. Treenien suurin oppi oli tällä kertaa sen tajuaminen, että en tosiaankaan osaa ohjata Unnaa oikealta puolelta eikä Unnakaan oikein osaa olla ohjattavissa oikealta puolelta. Tämä nyt sinänsä ei ollut mikään yllätys, mutta näkyi kammottavan selvästi kaikessa, mitä treeneissä teimme. Pieni radanpätkä näytti tältä:

Hypyt olivat ehkä hieman kaarevammin kuin tuossa hienossa piirroksessani. Ideana oli se, että ohjaaja olisi voinut juosta melko suoraa linjaa A-esteelle (este 4), jos koira olisi irronnut hyvin sivuille eli hakenut hypyt hyvin itse, vaikka ohjaaja liikkuu vähän etäämpänä. Koiraa tuli tässä ohjata nimenomaan oikealta puolelta. Putken jälkeen mäkelät ja siitä ohjaus muuttui sitten vasemmalle.

Koska ideana oli sivulle irtoaminen, lähdimme koiran kanssa ekan esteen takaa yhtä aikaa. Meillä ongelmat alkoivat jo siinä, koska Unna ei ymmärtänyt, että se saa lähteä, vaikka viittoilin sille kuinka. Ja se sivulle irtoaminen ei sitten onnistunut, koska kun Unna saatiin lähtemään oli se hyvin tiukasti mun "kädessä kiinni". No, kun juoksin itsekin ihan aitojen viertä, homma meni hienosti. Pari kertaa Unna tosin karkasi ykkösesteen jälkeen suoraan A:lle... A on niin ihana este. Mutta vaikeuksien jälkeen saatiin siis radanpätkä sujumaan ihan mallikkaasti, vaikkakaan harjoituksen tavoitteeseen eli siihen irtoamiseen ei nyt vielä löydetty ratkaisua. Täytyy harjoitella sitä heittelemällä lelua ja omilla esteillä.

Ja lisäksi muistettavaksi mulle: Ryhti kuntoon! Nyt juoksen ilmeisesti aina koiraa ohjatessani perse pystyssä. Se on esteettinen haitta muille :-) ja nopeuskin varmaan kärsii....

9.5. Perusasioita

2008-05-09T23:06:00.008+03:00

Eilen alkoivat kesän agilityharkat. Päästiin siis pitkästä aikaa Killerille treenaamaan. Harjoittelemme Unnan kanssa tämän kesäkauden edelleen Jatko2-ryhmässä, koska meillä on vielä paljon treenattavaa ihan perusasioissa. Etenkin ohjaajan pitäisi pikku hiljaa oppia edes ne kaikkein tavallisimmat ohjauskuviot :-)

Kesäkauden ekat harkat meni yllättävän mukavasti. Teimme ihan pientä ja helppoa radanpätkää, jonka avulla kouluttajamme vähän tsekkasi sitä, millä tasolla kukin koirakko on. Radanpätkä koostui neljästä hypystä, muurista ja putkesta ja näytti seuraavalta:

Alun hyppy, muuri, hyppy -yhdistelmä oli jopa meille helppo, mutta vaikeudet alkoivat heti kolmannen ja neljännen hypyn välistä. Ekalla kerralla olin jo siinä myöhässä, enkä ehtinyt kunnolla ohjaamaan Unnaa neljännelle hypylle. Toisella yrityksellä jätin Unnan istumaan lähtöön ja lähdin itse liikkeelle vasta muurin (eli esteen 2) takaa. Tällä tavalla ehdin kolmannen esteen taakse ennen Unnaa ja sain ohjattua sen hienosti loppuun eli aluksi putkelle saakka.

Kun tämä sujui, teimme toisen kierroksen niin, että laitoimme putken vähän enemmän kaarelle ja jatkoimme putken jälkeen uudelleen alun kolme hyppyä (esteet 7, 8, 9). Loppuosan hypyt menivät ihan ok, mutta olisivat menneet paremmin, jos Unna osaisi irrota musta tehokkaammin. Nyt se on mussa aika kiinni ja hakeutuu hyvin lähelle aina kun mahdollista. Eli eteen-käsky harjoituksen alle! Sillä saadaan Unna irtoamaan eteenpäin. Mutta koska en agilitystä mitään ymmärrä, en tiedä, miten saisin sen irtoamaan paremmin esimerkiksi sivuille. Ehkäpä saamme tähänkin vielä oppia kesän aikana.

Mulle siis näistä treeneistä muistettavaksi ihan perusasioita: Käskyt tarpeeksi ajoissa! Tarkkana oman rintamasuunnan ja käsien kanssa. Ole nopeampi!

Tämän pikku radanpätkän lisäksi harjoittelimme erikseen itsenäisesti puomia ja pujottelua. Puomi sujui jopa hyvin, vaikka Unna onkin aikaisemmin vähän kartellut sitä. Me tehotreenattiin kuitenkin puomia "salaa" pari viikkoa sitten mejä-viikonlopun aikana, koska leiripaikalla oli vapaassa käytössä agilitykenttä. Tehotreenaus on selvästi tuottanut tulosta! Nytkin Unna tosin vielä vähän hidasteli nousussa, mutta nousun jälkeen lähti aina reippaaseen juoksuun. Hyvä tyttö! Pujottelu ihan ok.

Mukavat pikku treenit kaiken kaikkiaan. Onneksemme saimme kouluttajaksemme Paulan, joka tuntee meidät ja meidän ongelmat ihan alkeista lähtien. Myös treeniryhmä vaikuttaa oikein mukavalta. Tästä on nyt hyvä jatkaa.

6.5. Salmen opissa

2008-05-06T20:04:00.004+03:00

Kokeen jälkeen on pidetty tokotaukoa muutama päivä, mutta tänään sitten taas käytiin hakemassa oppia Salmelta.

Seuraamista ei treenattu, mutta siitä puhuttiin :-) Ei treenattu siksi, että seuraaminen oli lauantain kokeessa mun mielestä meidän heikoin suoritus (luoksetulon lisäksi tietenkin). Unnan into oli siinä liian vähäinen ja vire liian matala. Innottomuus saattaa johtua seuraamisen liiallisesta harjoittelusta. Suunnitelma on nyt siis tämä: ainakin seuraavaan kokeeseen saakka (18.5.) päivittäin yksi LYHYT seuraaminen superpalkalla. Mitään muuta ei juuri treenata. Eiköhän seuraamisinto ala sitä myötä taas uudelleen löytyä.

Pulinan jälkeen haettiin maahanmenoon ja istumiseen lisää vauhtia ihan vaan siten, että seisoin koiran kanssa nokikkain ja kun koira reagoi käskyyn tarpeeksi nopeasti, oli palkkana lentävää lihapullaa. Erityisesti maahanmenoon tarvitaan lisää varmuutta ja nopeutta voittajaluokkaa ajatellen, joten seuraamiskuurin jälkeen aletaan treenaamaan näitä päivittäin. Virheettömät ja sikanopeat viiden maahanmenon sarjat tavoitteena.

Luoksetuloon otettiin nyt takapalkka mukaan siten, että palkka tuli Salmelta, joka seisoi meidän takana. En ole käyttänyt tässä takapalkkaa, koska pelkään, että Unna sotkee liikkeen sitten kaukoihin. Mutta hyvin se nyt tuntui toimivan. Valmisteleva käsky oikein innostava "luoksetulo". Valmisteluosuudessa on itse muistettava olla innokkaampi ja riehakkaampi kuin kaukoissa! Unna pysähtyi pelkällä suullisella käskyllä suhteellisen hyvin. Nyt mä uskon Salmea ja alan treenata näin, avustaja takana apuna alkuun. Pakko ne pysähdykset on saada kuntoon ainakin viimeistään voittajassa.

Sitten nouto, joka on edelleen muilta osin oikein hyvä, mutta palautus saisi olla vauhdikkaampi. Tähänkin puututaan kunnolla vasta sitten kun avoin luokka on lopullisesti takanapäin.

Hyppy tehtiin vielä avon mukaan. Nyt mainio! Palkaksi Unna sai hypellä oman halunsa mukaan esteen yli ja kyllähän se hyppelikin :-)

Metallinouto tismalleen samanlainen kuin tavallinen nouto. Eli palautukseen lähdetään sitten hakemaan vauhtia kokeiden jälkeen...

Sitten treenattiin vielä AVOn kaukot, jotka mallikkaat. Ja ruutua, joka alkuosaltaan on oikein hyvällä mallilla!

Lopuksi tehtiin tunnaria. Ensin pitoharjoituksia. Sitten yksi haku pelkällä omalla kapulalla ja aika monta toistoa niin, että kapuloita oli kolme. Tämä oli eka kerta, kun Unna teki tunnaria niin, että kapuloita oli useampi. Eikä se vielä juurikaan tajunnut homman ideaa, vaikka oman aina toikin. Muutamia kertoja yritti kyllä nostaa myös vääriä, mutta kielsimme... Mutta eipä hätiä. Jatkamme harjoittelua sisällä ja vain yhden "häiriökapulan" kanssa. Kyllä se tästä.

Mukavat treenit. Paljon olisi treenattavaa, mutta täytyy kuitenkin hillitä treenausintoa seuraavat kaksi viikkoa. Nyt on panostettava siihen seuraamisinnon kasvattamiseen.

4.5. Unnalle AVO1!

2008-05-04T20:36:00.006+03:00

Lauantaina oli Unnan ensimmäinen avoimen luokan tokokoe Kaustisilla. Sää oli helteinen ja aurinko porotti koko kokeen ajan, mikä vaikutti useisiin koiriin melkoisesti. Unnakin oli tavallista "löysempi". Kastelin Unnan ennen koetta, mutta puolitoista litraa vettä ei oikein kunnolla riittänyt siihen :-)

Tulos oli mielestäni olosuhteisiin nähden varsin mainio. Saimme kerättyä 169,5 pistettä, millä voitimme avoimen luokan. Jännitin hirveästi, mikä vaikutti suoritukseen. Paljon siis jäi parannettavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tuomarina kokeessa oli Saija Pollari-Peltoniemi. Tässä liikekohtaiset pisteet ja kommentteja:

Paikkamakuu 8. Unna tarvitsi alussa kaksi käskyä maahanmenoon. Ihan mun oma moka, olisi mennyt ekalla käskyllä, kunhan olisin ottanut alussa paremmin kontaktiin. Muuten paikkamakuu meni ihan loistavasti, sillä Unnan vieressä ollut koira ulisi ja vinkui ja vähän kierittelikin. Unna pysyi kuitenkin koko ajan rauhallisesti hyvässä asennossa. Tässä muutama kuva tilanteesta:

Seuraaminen taluttimetta 8 ½. Kontakti putoili välillä ja paikoin Unna myös jätätti. Olisin itse antanut ehkä vähän huonommat pisteet. Tuomari kommentoi mun kävelyä liian jäykäksi, pitäisi olla luonnollisempi. Olen ihan samaa mieltä, oma jännitykseni vaikutti tähän ehkä kaikkein eniten. Seuraamista on nyt treenattava, mutta maltilla, jotta osaisin ohjata Unnan tekemään kokeessakin niin hyvin kuin se osaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Tässä piste putosi pienestä vartaloavusta. Otin varman päälle, koska mahanmeno tökki ihan viimeisissä treeneissä ennen koetta.

Luoksetulo 7. Tätähän Unna ei vielä osaa. Otin kuitenkin riskin ja pysäytin pelkällä käsimerkillä, vaikka tarkoitus oli antaa kaksoiskäsky eli sekä suullinen että käsimerkki. Unna pysähtyi, mutta hitaasti. Lisäksi käsimerkkini oli liian pitkä. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin, että ylipäätään saatiin tästä pisteitä (tai siis enemmän kuin viisi). Kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 ½. Ihan hieno suoritus. Puoli pistettä meni siitä, että lopun perusasentoon siirtyminen oli vähän hidas. Treeni on siis tehonnut, koska perusasennon ennakointia on treenattu pois viime ajat :-)

Noutaminen 10. Ihan hieno, mutta Unnan ote kapulasta ei ollut paras mahdollinen. Pelkäsin koko ajan, että kapula tippuu matkalla. Tuomari kommentoi, että vauhtia olisi saanut olla palautuksessa enemmän. Olen samaa mieltä. Tähän on nyt treeneissä kiinnitettävä huomiota.

Kauko-ohjaus 9 ½. Nämä Unna teki mielestäni tosi hienosti. Puoli pistettä putosi siitä, että mun maahan-käsimerkki oli liian pitkä. Tämä on muistettava jatkossa.

Estehyppy 7. Unna hyppäsi tapansa mukaan voimakkaasti esteen oikealle puolelle. Annoin sitten ihan kunnon vartaloavun, jotta tulisi hyppäämällä eikä kiertämällä takaisin. Ja tulihan se, mutta pisteet tietenkin putosivat.

Kokonaisvaikutus 8. Tuomarin sanoi, että koira saisi olla sähäkämpi ja monissa liikkeissä vauhdikkaampi. Yleensä Unna kyllä onkin vauhdikkaampi, mutta kuumuus vaikutti nyt kokeessa paljon. Lisäksi tuomari kommentoi, että ohjaaja saisi olla luonnollisempi ja luottaa enemmän koiraansa. Siinäpä sitten mietiskeltävää seuraaviksi viikoiksi :-) No, ehkä seuraavassa kokeessa ei enää jännitä niin paljoa.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen pikku Unnaan. Se teki hyvän perussuorituksen mun töppäilyistä ja helottavasta auringosta huolimatta. Hieno pieni koira!

1.5. Pakastin täynnä vaakkuja

2008-05-01T18:50:00.004+03:00

Käytiin tänään aamutuimaan Laukaassa katsomassa WT-koetta. Samalla saatiin ostettua pakastin täyteen variksia :-) Nyt on hyvä ruveta treenaamaan taippareita varten kunnolla.

Iltapäivällä Unna pääsi taas uimaan Vuorilammelle. Jäätä oli vielä melko paljon etäämmällä rannasta, mutta hyvin tuntui tyttö tarkenevan.

Tokoa ollaan treenattu tämä viikko aika säästeliäästi. Joka ilta ollaan käyty tekemässä "tsemppitreeni" eli muutama liike putkeen kokeenomaisesti ja palkaksi aina koko iltaruoka. Hyvin on Unna tehnyt, mutta saa nyt nähdä, miten lauantain kokeessa käy.

26.4. Pitkä lenkki ja pienet treenit

2008-04-26T19:47:00.014+03:00

Aurinko helotti, joten tehtiin mieltä ylentävä parin tunnin lenkki Laajavuoren metsissä. Sen jälkeen pienet treenit AMK:n pihassa tokokerholaisten kanssa.

Ensin paikkamakuu ja Unski pysyi rauhallisesti ja hyvin, vaikka aika paljon piti taas haukkua ennen liikkeen alkua. Ei ennakoinut lopun perusasentoa.

Sitten Unski treenasi AVO:n kaukot liikkeenohjauksella. Ekalla yrityksellä varasti ensimmäisen istumaannousun jälkeen takapalkalle. Kaikkea se keksiikin... :-) Toka yritys oli sitten mallikas. Sitten vähän tunnarikapulan hakua. Mälväsi palautuksessa. Tämä ei vielä siis varsinaisella treenikentällä muiden läsnä ollessa onnistu, vaikka yksin harjoitellessa onnistuukin. Ilmeisesti "yleisö" saa Unnan vähän kiihtyneeseen tilaan. Tein sitten muutaman pelkän pitotreenit ja piti kyllä kauniisti ja rauhallisesti.

Toisella kierroksella Unski teki ensin liikkeestä seisomisen. Hieno! Sitten vielä uusiksi AVO:n kaukot liikkeenohjauksella. Nyt loistavat, hyvä pikku Unneli!

Lopuksi tavallinen nouto Mollan ja Hetan kapulalla. Varasti yllättäen ensimmäisen heiton jälkeen. En palkannut enkä rankaissut. Seuraava yritys mallikas.

Ihan kivat pikku treenit.

23.4. Tsemppitreeniä

2008-04-23T20:03:00.002+03:00

AMK:n pihassa lyhyt treeni. Seuraaminen "kokeenomaisesti", aika pitkä kaavio. Tein ehkä vähän liiankin pitkän ja tuntui, että Unna rupesi hyytymään loppua kohden. Jätätti taas juoksussa, mutta en nyt puuttunut siihen. Sitä täytyy harjoitella erikseen. Kun seuraaminen oli hienoa, vapautus ruokakupille, jossa palkkana koko iltaruoka.

22.4. Salmen valmennuksessa

2008-04-22T21:20:00.003+03:00

Killerillä treenattiin ja sää oli mitä mainioin. Analysoitiin ja hiottiin taas erityisesti avoimen luokan liikkeitä, kun koe jo lähestyy uhkaavasti.

Ensin seuraaminen. Suht ok, mutta ihan hienoista jätättämistä oli havaittavissa. Seuraamista on nyt treenattava ennen koetta superpalkalla muutaman kerran. Ja ennen kaikkea seuraamisen onnistuminen on kiinni mun omasta tekemisestä: käännöksiä on mun harjoiteltava edelleen ilman koiraa...

Liikkeestä maahan ok.

Luoksetulo edelleen heikko. Lähti aika vauhdilla ja pysähdys venyi. Nyt treenattava sekä käsimerkin että suullisen käskyn kanssa. Pysähdys ei ole vielä tarpeeksi napakka, mutta kyllä se sieltä tulee. Joka tapauksessa tämä on meidän heikoin liike. Vaatii vielä paljon paljon paljon treeniä.

Liikkeestä seiso muuten ok, mutta Unna ennakoi taas perusasennon. Tässä on mun itse oltava tarkkana, etten siirry Unnan sivulle hätäilemällä, vaan mahdollisimman rauhallisesti. Ja vahvistettava vieläkin seisomassa pysymistä.

Nouto hieno. Myös luovutus oli nyt rauhallinen. Hyvä pikku Unna!

Kaukot erinomaiset. Vähän Unna tosin hätkähti, kun Salme käskytti "palaa koiran luo". Hätkähdys liittyi siihen, että Unna meinasi jo lähteä takapalkalle. Tätä pitäisi siis vielä treenata liikkeenohjauksella enemmän.

Hyppy hieno. Ei olla treenattu tätä viime viikolla ollenkaan mun työmatkan takia, mutta ilmeisesti asia on muhinut Unnan päässä. Nyt teki täydellisen AVOn hypyn, mutta hyppäsi kyllä edelleen hitusen oikealle. Ei kuitenkaan liikaa. Suuri vaara on kuitenkin edelleen olemassa, että hyppää niin paljon oikealle, että kiertää takaisin. Tätä siis vielä treeniohjelmaan ennen koetta.

Sitten ruutua. Kolme vauhtijuoksua makupala-alustalle ja yksi käskytys seisomaan ilman alustaa. Kaikki ok.

Lopuksi maa-seiso-maa-kaukoja. Maa-seiso edelleen hyvä ja onnistuu jo tarpeeksi kaukaa, seiso - maa taas onnistuu edelleen vain hyvin läheltä. Salmen ohjeiden mukaan siirrytään nyt kokonaan takapalkkaukseen eli puhtaasta suorituksesta aina vapautus takapalkalle (maahanmenon jälkeen), jotta Unnan "taaksepäinajattelu" vahvistuisi. Kyllä tämä tästä.

Lopuksi tsekattiin vielä se, miten Unna osaa pitää ja noutaa tunnarikapulaa. Rauhallisesti osasi pitää, joten saatiin "lupa" edetä liikeessä eteenpäin. Nyt aletaan sitten treenata myös hajuerottelua.

Monet liikkeistä ovat edelleen aika lailla vaiheessa, joten eka avoimen koe taitaa kuitenkin tulla meille vähän liian aikaisin. Mutta mennään nyt kokeeseen joka tapauksessa. Hyvän valmentajan tavoin Salme kuitenkin tsemppasi meitä, eikä tilanne nyt ihan toivottomalta tunnu... Mutta paljon on vielä treenattavaa. Erityistä huomiota siis tällä ja ensi viikolla seuraaviin:

seuraaminen (ne käännökset!)
luoksetulon pysäytys (ei ehkä ollenkaan kokonaisena liikkeenä)
hyppy
liikkeestä seison loppu
tunnari alkuun!

Treenien jälkeen vielä mukava lenkki Laajavuoren metsissä. Unna ui kaikissa mahdollisissa lammikoissa ja lätäköissä.

21.4. Taitavien tassujen häiriötreenit

2008-04-21T21:11:00.002+03:00

Tokotreenit taitavien tassujen ryhmässä.

Aloitettiin paikkamakuulla. Noin puolet ohjaajista meni taas piiloon ja puolet ei. Piilosta kurkin vähän Unnaa ja rauhallisesti näytti makaavan. Ei myöskään ennakoinut lopussa perusasentoa. Hyvä.

Sitten tehtiin vielä lyhyitä paikkamakuita "häirittynä", niin että joka toinen rivissä olija komensi koiraansa istumaan ja seurautti pienen pätkän ja joka toinen koira pysyi maassa. Tämä meni muuten ok, mutta kaksi kertaa Unna nousi istumaan, kun vieressä olija käski omaa koiraansa. Tähän siis vaan lisää treeniä.

Sitten seuraamista taas kahdessa ryhmässä. Kolme koiraa teki seuraamista yhtä aikaa ja Tuire käskytti. Unnan perusseuraaminen suht ok, mutta ei erityisen hyvää. Välillä piti vähän pälytä muita koiria. Juoksussa jätätti. Käännöksissä hidastin kuulemma itse vähän turhan paljon. Treenikaveri arvioi, että olisi antanut meille arvosanaksi 7 1/2. Ei siis erityisen hieno suoritus meiltä kummaltakaan. Olemme edelleen aika häiriöherkkiä :-)

Pujottelua + jäävät liikkeet. Seuraaminen tässäkin aika kehnoa, seisominen napakka, maahanmenossa annoin turhan suuren vartaloavun.

Luoksetulo muiden edessä. Tein AVOn mukaan, ja pysähdys oli kovin hidas. Tätä on edelleen treenattava aikas paljon. Lopuksi uudelleen seuraamista niin, että kaikki koirat seurasivat yhtä aikaa. Nyt Unnan tekeminen oli parempaa, mutta juoksussa jätätti edelleen.

Unna oli ihan hyvillä fiiliksillä koko treenin ajan, mutta selvästi erityisesti seuraaminen on heikompaa suuremmassa häiriössä kuin silloin jos treenataan rauhallisemmassa ympäristössä. Mutta häiriötä on tietenkin opittava sietämään, eli "epäonnistumisista" huolimatta oikein tarkoituksenmukainen treeni. Treenin jälkeen Unna kävi vielä pulahtamassa Tourujoessa sorsan perässä. Se taisi olla mukavaa :-)

20.4. Mejä-leirin oppeja

2008-04-20T19:20:00.013+03:00

Vietettiin tämä viikonloppu Golden Ringin mejä-leirillä Virroilla. Oli mukavaa kävellä metsässä kokonaista kaksi päivää. Ilmakin oli tosi aurinkoinen ja lämmin koko viikonlopun ajan. Unna pääsi uimaan oikein kunnolla ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Molemmat tytöt jäljestivät hyvin. Molempien kanssa on ajettu useampia jälkiä viime kesänä ja syksynä, mutta tämän viikonlopun jäljet olivat ensimmäiset tälle keväälle. Lauantaina tehtiin molemmille tuoreet noin parin-kolmensadan metrin jäljet, joissa oli vain yksi makuu ja yksi kulma. Milla jäljesti reippaalla vauhdilla ja varmasti. Unnaa ensimmäinen jälki vähän jännitti. Se eteni tosi tarkasti maavainulla, mutta häntä aika alhaalla. Kerran metsässä näkyi Unnan mielestä joku mörkö, jolle piti uhitella. Lauantaina tehtiin valmiiksi myös sunnuntain jäljet, jotka saivat sitten vanhentua yön yli. Yön yli -jälki oli Millalle noin neljäsataa metriä ja Unnalle parisataa. Millan jälki oli mielestäni aika vaativassa maastossa ja päätettiin Juuson kanssa, että jos Milla sen selvittää, niin se viedään kyllä mahdollisimman pian kokeeseen :-) Ja kyllähän Milla jäljesti taas oikein hyvin. Vauhtia tosin oli välillä vähän liikaakin, joten nyt on treeneissä vähän hillittävä sitä. Jäljen päässä oleva kaato eli hirven sorkka on Millasta aina aivan ihana ja se esittelee sitä aina kaikille mukanakulkeville tosi ylpeänä. Myös Unna jäljesti huomattavasti rohkeammalla otteella kuin lauantaina. Vauhti oli hitaampi ja työskentely ehkä vieläkin vähän tarkempaa kuin Millalla. Hienot jäljestäjätytöt!

Jäljellä tyttöjen ikäero näkyy selvästi: Millalla on jo huomattava määrä itseluottamusta ja siitä selvästi näkee, että se tietää, mitä on tekemässä ja luottaa itseensä. Unna taas ei vielä luota itseensä aivan niin paljoa. Mutta hyvin se kuitenkin pystyy itsenäiseen työskentelyyn siitä huolimatta, että sen kanssa on harrastettu lähes pelkästään sellaisia lajeja, joissa kontakti ohjaajaan ja ohjauksen lukeminen on erittäin olennaista.

Unna löysi mejä-leiriltä mukavia riehumis- ja uimakavereita. Ekassa kuvassa leikitään ja tokassa kuvassa kaverukset suunnittelevat uutta uimareissua.

Ohjaajien matkaan tarttui leiriltä seuraavia muistettavia juttuja:

Treenaus:
- Ei pidä treenata liikaa. Yksi jälki / viikko voi olla sopiva, mutta ei koko kevättä ja kesää samalla tahdilla tai koira tylsistyy.
- Jos ja kun tulee ongelmia, on harjoiteltava niitä. Esim. makuiden merkkaamisongelmissa tehdään jälkiä, joissa on monta makuuta ja harjoitellaan niitä.
- Tarkkaile koiraa: onko sen helpompi kääntyä makuilta oikealle vai vasemmalle? Jos toinen on vaikeampaa, on kiinnitettävä huomiota sen harjoitteluun.
- Jos koira menee makuiden ohi, niihin voi laittaa jopa makupaloja houkuttimeksi (vaikka jotkut eivät pidäkään mejän ja makupalojen sekoittamista hyvänä ideana).
- Harjoittele katkoksia vasta, kun kulmat ovat hyvin hallussa koiralla.
- Katkoksien harjoittelu: 1. suorille osuuksille lyhyitä verettömiä osuuksia 2. kulmien jälkeen verettömiä osuuksia

Kokeessa:
- Merkitse jälkeä tehdessä kompassin asteluku karttaan jäljen viereen.
- Kannattaa myös "nuotittaa" eli piirtää esim. ruutupaperille maamerkit, jäljen muoto, asteluvut jne.
- Linnunpesistä ja muista jäljen varrella olevista erikoisuuksista on jäljen tekijän kerrottava tuomarille ennen jäljen ajamista.
- Kokeessa ei saa yhtään vilkuilla taaksepäin eikä puhua koiralle mitään.
- Piilomerkit tosi tiheään! Vähintään kolme merkkiä pitää näkyä, kun opastaja katsoo taakse.
- Myös avomerkkejä laitettava aina paikka paikoin ja erityisesti sadesäällä!

10.4. Tokoilua Salmen valmennuksessa ja kävelykadulla

2008-04-18T14:13:00.003+03:00

Salme seuraili taas tänään meidän treenejä ja neuvoi etenemisessä. Käytiin ennen treenejä noin tunnin metsälenkillä. Unna revitteli oikein kunnolla ja oli treenien aluksi vähän poissaoleva - ehkä vähän hengästynyt remuamisesta.

Aloitettiin taas seuraamisella ja katsottiin edelleen niitä vasemmalle kääntymisiä. Unna oli kuitenkin niin muissa maailmoissa (= jätätti ja rapsutteli), että seuraamistreeni oli pakko jättää hetkeksi aikaa. Tehtiin sen sijaan liikkeestä maahanmeno. Kaikki tässä ok, vaikka maahanmeno oli Unnaksi hidas. Hitaus johtui ilmeisesti tämänpäiväisestä alkukankeudesta.

Sitten kaukot AVOn mukaan — ja johan Unna alkoi piristyä! Kaukot on niin lempiliike! Hienosti Unna teki tänäänkin.

Seuraavaksi kokeiltiin AVOn luoksetulo ihan kokeenomaisesti. Tämähän on meidän kauhuliike. Unna lähti tulemaan ravilla ja pysähtyi käsimerkillä aikas napakasti - ihme kyllä. Loppuosuuden myös ravasi. Luoksetulo oli siis kokonaisuutena hidas, mutta pysähdys kuitenkin hyvä. Tämän liikkeen suhteen on siis jo jotakin valoa tunnelin päässä näkyvissä :-) JEE! Vauhtia saamme varmasti lisää sitten kun Unskin varmuus kasvaa.

Sitten otettiin uudelleen seuraamista ja Unna oli jo paljon paremmassa vireessä. Seurasi hyvällä paikalla ja teki oikealle ja vasemmalle kääntymiset ihan kiitettävän tiiviisti. Vasemmalle kääntyminen on kuitenkin mulle itselleni jotenkin vaikeaa, joten sitä on treenattava paljon. Täyskäännöksissä myös edelleen hieman turhaa löysyyttä.

Liikkeestä seisominen hieno. Perusasennon ennakointi on nyt saatu karsittua pois. Tässä täytyy vaan muistaa palkkion suunta!

Nouto periaatteessa ok, mutta mun makuun kuitenkin vielä hidas. Lopun luovutus taas pitäisi vieläkin saada vähän rauhallisemmaksi, vaikka sitä onkin treenattu kovasti viime viikot. Salme kehotti keskittymään nyt luovutukseen ja tekniseen puhtauteen, vauhti tulee tähänkin sitten varmuuden kasvaessa.

Sitten VOI-kaukoja. Maasta ja istumasta seisomaan sujuu jo puhtaasti kymmenen metrin matkalta, mutta seiso-maa ja seiso-istu vaan ihan läheltä. Nyt Salme kuitenkin totesi niidenkin tekniikan oikeaksi, joten jatkamme harjoittelua hyvillä mielin :-) Unna on oppinut oikein kauniit hissivaihdot. Pienin pienin askelin vaan lisäämme etäisyyttä myös vaikeampiin vaihtoihin.

Hyppy on nyt tällä hetkellä meille hyvin hankala, siihen liittyy joku "umpisolmu"... En ole treenannut hyppyä viime viikkoina, kun olen ounastellut Unnalla olevan jumeja. Nyt kun hieroja on kuitenkin tarkastanut Unnan, on syytä aloittaa hypyn tehotreenaus. Ongelma on se, että Unna kääntyy hypätessään niin voimakkaasti oikealle, että takaisin hyppääminen tulee vaikeaksi. Nyt tehdään erilaisia hyppyharjoituksia joka päivä niin, että hypystä tulee Unnalle maailman ihanin asia. Ja aina on muistettava myös se takaisinhyppy.

Lopuksi vielä ruutua: kolme lähetystä namialustalle pitkältä matkalta ja yksi läheltä ja pysäytys seisomaan. Hyvin meni.

Kaiken kaikkiaan taas mainiot treenit! Seuraavien viikkojen ohjelmaan kuuluvat siis edelleen tutut seikat:
- Hyppyjä joka päivä
- Luoksetulon pysäytys!
- Seuraamisen käännökset, erityisesti täyskäännös
- Noudon luovutus
- VOI-kaukoja sisällä joka päivä (aamutreenit)
- Ruutuja erilaisilla merkeillä ja eri kentillä

Muutama sana vielä eilisestä. Käytiin nimittäin treenaamassa Maijan & Mollan ja Hannan & Didon kanssa kävelykadulla ihmisvilinässä. Tehtiin pari kertaa paikkamakuu. Ekaksi kolmikulman edustalla niin, että päästiin Maijan kanssa kauppakeskuksen sisään piiloon. Unna pysyi oikein hyvin, vaikka häiriötä oli edessä, takana ja sivuilla jos jonkinmoista. Toisen paikkamakuun tein vielä kompassilla, niin että kävin Sokoksen sisällä piilossa. Unna pysyi taas rauhallisesti (ja Hanna oli siis pitämässä silmällä koiria :-)) Lisäksi tehtiin paljon seuraamista, jääviä liikkeitä ja AVOn kaukoja ja kaiken Unna teki mainiosti suurista häiriöistä huolimatta. Lopuksi käytiin vielä Maijan ja Mollan kanssa kävelemässä Foorumin sisällä, eikä Unna sielläkään turhia jännitellyt. Mukavat häiriötreenit, kiitos treeniseuralle!

8.4. Unna the bodybuilder

2008-04-08T17:31:00.001+03:00

Hieroja kävi eilen tsekkaamassa Unnan. Mitään suuria jumeja ei löytynyt, alaselässä vain pientä kireyttä. Unna antoi ihmeen hyvin hieroa itseään ja tuntui jopa tykkäävän hommasta. Toivottavasti pienetkin kolotukset ovat nyt poissa. Parin viikon päästä mennään kuitenkin vielä uudelleen tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Hieroja kehui Unnaa varsinaiseksi kehonrakentajaksi. Päivittäinen jumppailu on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä :-)

Sunnuntaiaamuna käytiin agilityssä ja saavutettiin läpimurto keinun suhteen! Keinu on jo jonkin aikaa ollut Unnan mielestä ehkä pelottavin juttu maailmassa. Olen jättänyt keinun harjoittelun ihan suosiolla väliin jo pitkään ja ajatellut, että jatkan treenausta vasta kesällä, kun pääsemme ehkä säännöllisesti käyttämään pikkukeinua. Sunnuntaina keinu oli kuitenkin sopivasti vapaana ja päätin naksutella Unnalle keinun ylösmenokontaktille astumisesta. Naksun ja palkan sai aina, kun kaikki neljä tassua olivat kontaktilla. Pikkutyttö innostui ja rohkaistui hommasta niin paljon, että uskalsi mennä keinun ihan kokonaan muutaman kerran. Mahtavaa! Hyvä pikku Unna! Maneesilla keinu on jotenkin helpompi suorittaa, kun alusta on pehmeämpi eikä se kolahda niin kovasti.

Keinun lisäksi tehtiin kahta mukavaa radanpätkää, joista toisella harjoiteltiin ennen kaikkea kahden aidan välistä vetoa ja toisella jotakin muuta ohjauskuviota, joka jäi multa vähän epäselväksi... Unna osasi taas hyvin, mutta minä en. Eipä siitä sen enempää :-) Ohjaajan pitäisi mennä tehotreeniin.

31.3. Tokotreeniä vesilammikossa

2008-03-31T17:33:00.000+03:00

Tokoteltiin tänään Taitavien Tassujen ryhmässä, ja treenit pidettiin kentällä, joka muistutti lähinnä yhtä suurta vesilammikkoa. Onneksi lammikon reunalta löytyi muutama kuiva kohta... Aluksi ryhmityttiinkin kuiviin kohtiin lammikon reunalle ja tehtiin lämmittelyksi pujottelua. Unna ei oikein kunnolla pystynyt seuraamaan, vaan toisia koiria oli vilkuiltava aika paljon.

Pujottelun jälkeen paikkamakuu 3 minuuttia. Menin taas kopin taa piiloon. Unna pysyi hyvin ja rauhallisesti, vaikka vierellä oli vähän hälinää, kun osa muista treenaajista kävi palkkaamassa koiriaan ja yksi koira taisi lähteä liikkeellekin. Olin oikein tyytyväinen pieneen tokotyttöön! Meidän pitäisi vaan nyt päästä treenamaan paikkamakuuta niin, että kaikki ohjaajat menevät piiloon. En tiedä, kauhistuuko Unna siitä, kun kaikki häviävät, koska tähän asti ollaan treenattu paikkamakuuta aina sellaisissa tilanteissa, joissa ainakin muutama ohjaaja on jäänyt näkyville. Onhan siellä kokeessakin tietysti näkyvissä tuomari ja liikkeenohjaaja, mutta se taitaa kuitenkin olla vähän eri juttu.

Sitten harjoiteltiin paikalla istumista niin, että vuorollaan aina yksi koira kutsuttiin luokse istuvien koirien rivistä. Unna istui oikein jämäkästi eikä reagoinut muiden käskyihin. Omasta kutsusta tuli nätisti sivulle, joskin hieman hitaasti.

Istumisten jälkeen tehtiin aivan mielettömän pitkä seuraaminen, jossa mukana myös jäävät liikkeet. Tuire käskytti. Tämä meni periaatteessa ihan hyvin. Parasta oli se, että kaikki jäävät liikkeet onnistuivat hyvin eikä Unna niissä ennakoinut perusasentoja! Lisäksi into ja kontakti vain paranivat loppua kohden. Huonoja sen sijaan olivat käännökset. Normaalikäynnissä oikeastaan kaikki käännökset olivat liian väljiä. Hitaassa käynnissä Unna sen sijaan teki ne tosi tarkasti. Näihin tarvitaan joka tapauksessa siis lisää treeniä ja paljon.

Sitten treenattiin hyppynoutoa, joka ei Unskilta oikein sujunut. En tiedä, mikä häiritsi. Ei me tätä tietenkään paljoa olla edes tähän mennessä harjoiteltu, mutta aina silloin tällöin olen tehnyt liikkeen omalla esteellä ja yleensä Unna on osannut tehdä koko hyppynoudon hyvin. Mutta ehkä nyt oli vaan häiriöitä liikaa tai erilainen hyppyteline kummastutti. En tiedä, mutta en huolestu tästä, koska tämä on kuitenkin meille vielä uusi asia.

Lopuksi vielä noutokisa, jonka meidän joukkue voitti. Jee jee :-). Kokonaisuudessa ihan mukavat treenit; Unna toimi ihan mallikkaasti lätäköistä huolimatta. Treenien jälkeen valkoinen koira oli kuitenkin muuttunut puoliksi mustaksi. Saisi kevät jo kuivattaa maan.

30.3. Korpilahden ryhmänäyttelyssä

2008-03-30T20:45:00.000+03:00

Unna esiintyi tänään Korpilahden ryhmänäyttelyssä, viimeistä kertaa nuorten luokassa, ja sai ERIn ja oli luokassaan kolmas. Esiintyminen sujui taas hienosti kasvattaja-Annen taitavassa handlauksessa. Nyt pidetäänkin sitten näyttelyistä hieman taukoa ja mietitään, että uskaltaudutaanko jossain vaiheessa avoimeen luokkaan vai ei.

Näyttelyssä huomattiin, että Unna liikkuu tosiaan takaosastaan vähän jähmeästi. Olin huomannut aikaisemminkin hyppyjä Unna kanssa treenatessani, että voi olla, että Unnalla on takaosassa joitakin jumeja. Ja sama ajatus on käynyt mielessä myös seiso-maahan-seiso-sulkeisten aikana... No, hieronta-aika on varattu ja yritän hieman hieroa Unnaa itsekin. Toivottavasti jumit antavat periksi, jotta pikkutytön ei tarvitsi tuntea kolotuksia.

24.3. Lomailua ja Ruoveden ryhmänäyttely

2008-03-24T20:48:00.000+02:00

Pääsiäinen vietettiin Lappajärven mökillä löhöillen ja lenkkeillen. Mukavaa oli, sillä aurinko paistoi ja Lappajärven jää kesti meidän painon vielä hyvin - kumma kyllä :-) Tytöt saivat juoksennella vapaana koko pidennetyn viikonlopun. Pidettiin vähän taukoa tokotreenistäkin, muutaman kerran vain treenattiin ruutua jäällä pitkällä matkalla... Parasta oli se, että Reijo rakensi meille kolme agilityhyppyestettä. Niiden avulla pystytään nyt harjoittelemaan jo monenmoisia ohjauskuvioita. Auton takapenkki vaan alkaa uhkaavasti täyttyä toko- ja agilitytavaroista...

Tänään käytiin sitten kotimatkalla kierros Ruoveden kautta. Unna pääsi esiintymään Ruoveden ryhmänäyttelyyn. Ihan hienosti kauneusmittelöt menivät, sillä Unna sai ERIn ja oli luokassaan toinen.

21.3. Hiomista ja hinkkaamista

2008-03-21T17:35:00.002+02:00

Eilen tokoteltiin taas Salmen jämäkässä ohjauksessa. Unna oli hyvässä vireessä koko ajan, eikä ottanut kuin vain vähän häiriötä autoista ja ihmisistä, joita tuli ja meni Killerillä lähes koko treenien ajan. Mutta huomattiinpa taas monta asiaa, jotka on laitettava tehotreenin alle.

Seuraaminen. Kiinnitettiin huomio vasemmalle käännöksiin, koska näitä ollaan treenattu viime viikot. Parempia, mutta ei vieläkään tarpeeksi hyviä. Unna reagoi hyvin mun liikkeisiin, joten mun on vaan itse opittava nyt kävelemään kunnolla ja pienentämään hitusen askelta ennen käännöstä.

Liikkeestä maahan hyvä, ei huomautettavaa.

Luoksetulon pysäytyksessä ei vieläkään mitään suurta edistystä. No, en vielä vaivu masennukseen, kyllä tämä toistojen kautta löytyy. Mutta tämä on selvästi meidän suurin ongelmakohta tällä hetkellä.

Liikkeestä seiso. Pysähtyminen napakka. Kesti hyvin taakse palaamisen, mutta on nyt tässä jostain syystä ruvennut ennakoimaan taas perusasentoa. Varmaan, jotta saisi palkan nopeammin. Liikkeen loppuosaan siis vahvisteluja nyt muutaman viikon ajan! Ja palkkaa mieluiten edestä, ei perusasennoista tässä nyt hetkeen.

Hyppy. Ongelma tämäkin sikäli, että Unna hyppää aina esteen oikealle reunalle (tai siis kääntyy sinne hyvin voimakkaasti) ja jää hyvin lähelle estettä, niin että siitä on vaikea hypätä takaisin. Tätä nyt joka päivä muutama toisto oviaukkotreeninä, jotta ei voi hakeutua liiaksi oikealle.

Nouto. Muuten OK, mutta kapulan luovutuksessa ihme kiirehtimistä sekä mulla että Unnalla. Minä rohmuan kapulaa Unnan suusta ja Unna työntää päätänsä eteenpäin minkä kerkeää. Tähän on siis saatava rauhallisuutta lisää. Tämä oli taas oivallinen huomio Salmelta, koska en itse ole ajatellut koko asiaa. Pään kääntäminen meni jopa niin pitkälle, että luovutuksen jälkeen Unnan perusasento siirtyi vähän vinoksi. Erittäin huono juttu siis. Nyt tehdään luovutustreeniä sisällä, hyvin hyvin rauhallisesti, päivittäin.

Kaukot. Avoimen mukaan ok, paitsi että Unna ei noussut ekalla käskyllä istumaan vaan katsoi paikalle saapuvaa autoa ja ihmisiä. Tähän tarvitaan siis lisää häiriötreeniä. Muut kaukot, erityisesti se seisomasta maahan ei sitten mennytkään ihan niin loistavasti. Tein ihan läheltä ja Salme kommentoi: "Kyllä se rehellisesti sanottuna sentin pari etenee". :-) Surkeeta! Mutta ei auta muuta kuin jumpata tätä lisää joka päivä. Saas nähdä, tuleeko tästä koskaan valmista.

Ruutu. Tehtiin ensi pitkältä matkalta niin, että ruudussa makupala-alusta. Unna menee kyllä suoraan ja vauhdilla ruutuun. Sitten muutama ruutuun-lähetys lähempää ja seisominen ruudussa. Nämä myös ok.

Paljon on siis treenattavaa taas seuraaviksi viikoiksi:

- vasemmalle kääntymiset, luoksetulon pysäytys, LS lopun perusasennon ennakoinnin estäminen, hyppy, noudon luovutus, kaukojumpat

Salmen treenien jälkeen mentiin vielä tokokerhon kokoontumiseen, jossa tehtiin ensin paikkamakuu. Unna heilutteli taas häntäänsä tosi paljon, lopetti sen ehkä ainoastaan siinä vaiheessa, kun menin piiloon. Se on siis vähän rauhaton myös tässä. Pitäisi keksiä jotain. Loppuajan mä treenasin Millan kanssa kosketuskepin avulla uutta sivulletulotyyliä ja perusasentoa ja seniori teki varsin hienosti! Unna pääsi treenailemaan Juuson kansaa vielä ruudun loppuosan seuraamiseenlähtöjä ja niitä luoksetulon pysäytyksiä.

16.3. Sunnuntaiaamun agilityt

2008-03-16T17:41:00.000+02:00

Aamulla varhain agilitytreeneihin Halilaan. Mukavat treenit, joiden suurin havainto oli (jälleen kerran) vanha tuttu: Unna osaa, minä en.

Tällä kertaa harjoittelimme vain mukavia esteitä ja miniradanpätkiä. Pelottava puomi ei ollut ollenkaan mukana kuvioissa. Ohjaustreeniä teimme seuraavanlaisella hyppyjen sarjalla:

Sarjassa oli siis viisi hyppyä: ekalta tokalle koira olisi pitänyt osata ohjata jotenkin valssaamalla ja neljänneltä viidennelle samalla tavalla valssaamalla ja peruuttamalla. Meillä tai ennemminkin mulla oli suuria vaikeuksia ohjaamisen kanssa. Erityisesti viidennen aidan Unna pyrki ohittamaan, koska olin ohjaukseni kanssa myöhässä. Usein myös laskin hyppyä osoittavaa kättäni turhan aikaisin ennen neljättä aitaa, mikä vaikutti siten, että Unna tuli mun lähelle eikä siis hypännyt olleenkaan. Unna siis teki juuri niin kuin ohjasin ja luki ohjaustani tarkasti, mutta minä en osannut ohjata. Näinkin pienellä pätkällä tuntui olevan ihan liikaa muistettavaa... Täytyy muistaa kiinnittää huomiota käsiin: on edes vähän pystyttävä hallitsemaan sitä, minne ne osoittelevat :-) Oli hieno huomata, että kun lukuisten harjoituskierrosten jälkeen opin vähän kontrolloimaan käsieni liikkeitä, Unna teki heti hienosti. Koulutusohjaaja kehui Unnan menoa mallikkaaksi, mutta mulla on siis paljon petrattavaa omassa toiminnassani.

Lisäksi harjoittelimme kahden hypyn ja putken yhdistelmää, jossa tavoitteena oli saada koira irtoamaan eteenpäin. Tämä meni ok, ja Unna palkkasi taas kerran itsensä irtoamalla maneesista ulos asti. Huh huh. Itsenäisenä treeninä otimme myös kepit, renkaan ja putken ja putkea ja rengasta myös yhdistelmänä. Renkaan Unna osaa hienosti ja osaa jopa hakeutua sinne kauempaakin, mikä on ihan kiva, koska se voisi myös olla potentiaalisesti pelottava este.

10.3. Unnapunnan ennakoinnit häiriötreeneissä ja agionnistumisia

2008-03-10T17:47:00.000+02:00

Tokoteltiin tänään Taitavien Tassujen "häiriötreeneissä". Oli ihan mukavat treenit, vaikka
kenttä olikin ihan jäässä ja osin vesilätäköiden peitossa. Unnan suurin ongelma oli tällä kertaa ennakointi. Se ennakoi paljon jäävien liikkeiden, erityisesti seisomisen, perusasentoa. Unnan "perusasenne" treeneissä oli kuitenkin oikein hyvä ja vaikka toiset koirat ovatkin tokotreeneissä sille vielä aika suuri häiriö, jaksoi se lähes koko ajan keskittyä ihan mallikkaasti.

Aloitettiin pienellä paikallaistumisharjoituksella: koira jätettiin istumaan ja käytiin katsomassa viereisen koiran hampaat. Unna istui jätettäessä rauhallisesti, mutta tervehti taas tassulla paiskaten ja jopa seisomaan nousten hampaiden tarkastajaa. Malttia on tähän saatava lisää.

Paikkamakuu 3 minuuttia. Menin ekaa kertaa tällä kentällä piiloon. Unna pysyi oikein hienosti, heilutteli välillä häntää, mutta ei haukkunut makuun aikana, eikä muutenkaan ollut levoton, vaikka viereinen koira lähti makuusta liikkeelle monta kertaa. Olin tosi tyytyväinen! Ihana Unna! Tyytyväisyyttä ihan hieman laimensi kuitenkin se, että jo tässä Unna ennakoi lopun perusasennon ja taisi samalla haukahtaakin. Aika outoa, koska siitä on kauan, kun Unna viimeksi näitä ennakoi, ja olen ihan tarkoituksella tehnyt ylipitkiä loppuja - siis niin, että olen odottanut koiran vieressä hyvin pitkän aikaa ennen perusasentoon kutsumista. Täytyy tarkkailla tätä.

Sitten tehtiin taas pujottelua ja samalla jääviä liikkeitä. Ei mennyt erityisen hyvin, toisten koirien läsnäolo on tällaisissa Unnalle vähän liian suuri häiriö. Kyllä se kuitenkin suht hyvin seurasi ja teki pyydetyt jäävät liikkeet, mutta ennakoi taas seisomisessa perusasennon. Luulen, että häiriö vaikutti tähän sen verran, että Unna ei oikein jaksanut sata lasissa keskittyä.

Luoksetulo kunkin oman luokan mukaan. Unna lähti matkaan tosi kovalla vauhdilla ja luoksetulo meni läpijuoksuksi... No, tässä vaiheessa ollaan edelleen, mutta tätä treenataan koko ajan - ja kovaa :-).

Sitten tehtiin hyppyä, joka meni meidän harjoitteluvaiheeseen nähden ihan ok. Tässä ei varmaan mitään suurta ongelmaa tule olemaan. Lopuksi tehtiin vielä seuraamista, joka sujui ihan niin hyvin kuin se jääkentällä voi sujua. Piti itse liikkua tosi hitaasti ja varovasti, Unna vähän edisti, mutta piti muuten ihan hyvää kontaktia.

Olin tyytyväinen pieneen toko-Unnaan, kun se jaksoi tsempata (nälissään) ja vetisellä kentällä :-) Minä itse sen sijaan sain moitteita siitä, että suollan joskus käskyjäni Unnalle liian kovalla äänellä. Pitänee paikkansa, täytyy kiinnittää asiaan huomiota...

Muista kuulumisista sen verran, että eilen oltiin taas agiharkoissa. Edelleenkään en osaa piirtää radanpätkiä, mutta tehtiin muurin, kahden hypyn ja A:n muodostamaa radanpätkää, jossa hypyt olivat vierekkäin, ja ne piti hypätä molemmat samalta puolelta eli ekan hypyn jälkeen piti saada koira toisen vieressä olevan hypyn taakse. Tiukka käännös siis. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen ohjaaminen alkoi sujua, ja Unna teki radanpätkän oikein mallikkaasti ja vauhdilla! Lisäksi harjoiteltiin pujottelua, rengasta, puomia ja putken ja hypyn yhdistelmää. Pujottelu sujui jo paljon vauhdikkaammin ja rytmikkäämmin kuin viimeksi. Muutkin esteet ok, mutta puomilla edelleen ongelmia. Siihen liittyy nyt jotakin mystistä, en tiedä mitä. Tuntuu aivan siltä kuin Unna olisi vain päättänyt, että se ei nyt vaan tykkää puomista.

7.3. Treenit Salmen kanssa ja tokokerhoa

2008-03-07T18:09:00.000+02:00

Torstaina treenattiin taas Salmen kanssa. Unna oli koko treenien ajan vähän liiankin energinen, koska ei oltu ehditty lenkkeillä tarpeeksi ennen treenien alkua. Liika energisyys kuului ennen kaikkea ääntelynä...

Ensin tehtiin seuraamista, jossa energia-Unna edisti oikein lahjakkaasti. Muutaman huomautuksen jälkeen paransi paikkaansa. Keskityttiin tällä kertaa taas käännöksiin. Täyskäännöksiä ollaan harjoiteltu viimeiset viikot joka päivä ja ne menivätkin nyt hyvin. Omia askeleita täytyy muistaa miettiä näissä, jotta homma pysyy Unnalle mahdollisimman helppona. Tavalliset käännökset oikealle hyvät, mutta vasemmalle käännöksissä on vielä paljon tiivistämisen varaa. Nämäkin ovat eniten kiinni mun omasta kävelystä: Unnalle pitää saada viestittyä selvemmin se, että nyt ollaan kääntymässä.

Sitten otettiin käsittelyyn meidän ongelmaliike eli luoksetulon pysäytys. Saatiin sitä napakammaksi vartaloavulla. Suullinen käsky ja vartaloapu näyttää siis nyt toimivan parhaiten, joten unohdan käsimerkit. Tätä on edelleen treenattava usein.

Sitten toinen "vaiheessa" oleva asia eli voi-luokan kaukokäskyt. Maa-seiso ja istu-seiso menevät jo hyvin melko pitkältäkin etäisyydeltä, mutta muut vaihdot hankalia. Erityistä ongelmaa tuotti se, että mä olen kaikissa vaihdoissa tarkkaillut takajalkoja ja niiden liikkumattomuutta, kun taas Salme katsoo etujalkoja maa-seiso-maa-vaihdossa. No, selvähän se on, että liikkeestä tulee parempi, jos ihan kaikki jalat pysyvät paikoillaan :-) Maa-seisossa se onnistuu, mutta seiso-maassa ei vielä ollenkaan varmasti. Jatkamme siis harjoituksia... Olen päättänyt, että tästä liikkeestä tehdään hyvä, vaikka siihen sitten menisi vuosi! Unna on kyllä jo hyvin perillä oikeasta tekniikasta. Liian korkea vire vaan saa aikaa ylimääräisiä tepuutuksia. Harjoittelemmekin tätä nyt ensisijaisesti aina kotona yhdessä ja samassa rauhallisessa huoneessa. Kyllä tämä vielä joskus tästä asettuu...

Ruutua tehtiin makupala-alustalla ja myös muutaman kerran ilman. Unna juoksi tosi innoissaan ruutuun ja kuunteli hyvin seiso-käskyjä. Ruutu on siis alkuosan suhteen ihan hyvässä vaiheessa. Loppuosan pysymistä ja seuraamiseen lähtöä ollaan harjoiteltu vasta tosi vähän. Ne otetaan nyt supertreenin alle.

Eli siis seuraavat kaksi viikkoa:
- Seuraamisen käännöksien hiomista, erityisesti käännökset vasemmalle
- Luoksetulon pysäytyksiä
- Ruutuun lähetyksiä yksi tai kaksi toistoa ainakin neljä kertaa viikossa
- Ruudun loppuosan seuraamaan lähtöjä
- Kaukoja sisällä joka päivä
- Noudon "ylläpitoharjoituksia" ja mälväämättömyystreeniä (myös tunnarikapulalla)

Salmen treenien jälkeen suhattiin vielä tokokerhon treeneihin, mutta myöhästyttiin tietenkin tärkeimmästä eli paikkamakuusta. Unnan kanssa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, vaikka sitä nyt ei varsinaisena liikkeenä enää alokasluokan jälkeen olekaan. Mutta BH-kokeessa taitaa olla vastaava tehtävä. Ihan hyvin Unna pysyy vierellä istumassa, mutta aina sen on huomioitava tervehtimään tuleva henkilö vähintääkin tassua paiskaamalla :-) Koska Unna oli tässä vaiheessa treenannut jo aikasta paljon, se sai mennä lepäämään autoon, ja Milla pääsi treeneihin. Milla oli taas intoa täynnä. Yritettiin treenata Millan perusasentoa vähän paremmaksi. Se on sille aikoinaan opetettu vähän huolimattomasti, joten se tuleekin sivulle vähän huolimattomasti milloin mihinkin - mutta yleensä aina liian kauas. Tätä ruvetaan nyt treenaamaan Millan kanssa ihan uudelleen alusta asti. Millalle voisi sopia tämän harjoitteluun jopa kosketuskeppi, koska Millan kontakti on paljon heikompi kuin Unnan. Kosketuskepin avulla oikea paikka voisi löytyä paremmin.

2.3. Koskettelupäivä ja agility-yrityksiä

2008-03-02T18:24:00.000+02:00

Eilen vietettiin tokokerholaisten kanssa "koskettelupäivää". Päivän teemana ei kuitenkaan ollut toistemme saati sitten koirien koskettelu vaan kosketuskeppi - tuo autuaaksi tekevä taikasauva! (Nähtiinhän tänään Hurtassa ja starassa ihan mallikas peruutteluyritys kosketuskepin avulla!) Koskettelupäivä alkoi heti lauantaina aamulla sotilaallisen tarkasti kello 9.00 ja loppui illalla yhdeksän aikoihin. Yhdeksästä yhdeksään sitten kiersimme huushollista toiseen ja opetimme koirille kosketuskeppiä ja vaaputinta.

Mukana oli mustaterrieri Sohvi, Briardi Nera, lapinporokoira Kipi sekä Unna ja Milla. Joillekin koirista kosketuskeppi oli ihan uusi asia. Unna ja Milla taas ovat ihan tuttuja kosketuskepin kanssa, mutta molemmat pääsivät kokeilemaan "vaaputinta" eli maassa seisovaa kosketuskeppiä. Erityisesti Unnalla homma lähti sujumaan varsin vauhdikkaasti. Unna on oikeasti melkein yhtä nopea kuin kanat :-) Siksi mulla on vieläkin hiottavaa ajoituksessani, vaikka olenkin jo yrittänyt treenata reaktioitani salamannopeiksi kanojen kanssa... Jos olen liian hidas, on kosketuskeppi hyvin nopeasti Unnan suussa ja Unna on valmiina joko noutamaan kepin tai puremaan sen mäsäksi. Millan taas pitää aina mietiskellä hieman aikaa ennen kosketuksia ja se koskettaa keppiä hyvin viehkosti ja hellästi kirsullaan. Se ehkä miettii, että mitä järkeä koko hommassa oikeastaan on.... Mutta yleensä kuitenkin päättää koskettaa, koska tietää, että siitä saa makupalan.

Oli tosi hauska seurata erilaisten koirien reaktioita uutta asiaa opittaessa. Ja vielä hauskempaa oli se, että aina harjoitusten jälkeen juotiin kahvia tai syötiin pitsaa ja puhuttiin ihan koko päivä koirista. Koiraihminen ei voi toivoa mukavampaa päivää.

Tänään aamulla päästiin sitten taas pitkästä aikaa agilityharkkoihin. Nyt alkoi uusi jakso (jatko2) ja harjoittelupaikkakin oli uusi, Halilan maneesi. Pelkäsin vähän maneesille menoa, koska kuvittelin, että se on täynnä höyryäviä hevosenkakkakasoja, jotka houkuttelisivat Unnaa niin paljon, että mistään ei tule mitään. Paikka kuitenkin tuotti tosi vähän häiriötä; Unna tuntui suhtautuvan siihen ihan rennosti, eivätkä pienet kakkakikkareet juurikaan haitanneet. Harjoittelimme takaaleikkausta kahden aidan ja putken yhdistelmällä. Putkelle irtoamisessa oli hieman ongelmia. Ulos ja pois maneesista Unna sen sijaan irtosi kerran oikein mukavasti... :-) Pienten alkukankeuksien jälkeen takaaleikkaus onnistui kuitenkin hyvin. harjoittelin takaaleikkausta itsenäisesti myös kolmen hypyn yhdistelmässä, sekin ok. Pujottelussa Unna tarvii vielä käsiohjausta, tätä pitäisi harjoitella kotona enemmän. Puomi tuotti taas ongelmia, mutta onneksi kokeneempi agiliitelijä tuli avukseni ja sanoi, että hänestä näyttää siltä, että Unna vähän vedättää mua, eikä kiipeä puomia kuin vain hitaasti, jotta saisi multa mahdollisimman paljon rohkaisumakupaloja. Unna ei nimittäin näyttänyt oikeasti pelokkaalta vaan kiipesi puomia häntä heiluen, mutta hitaaaaaasti. Olen siis onnistunut tyrimään tämän, mulla on viekkaampi koira kuin uskoisinkaan (tai sitten olen itse sokeampi ja tyhmempi kuin uskallan myöntää...). Kun Unnaa sitten vähän "tökkäistiin" liikkeelle, alkoi puomikin sujua vahdikkaammin.

Tällainen agilityn sunnuntaiharrastelu ei kyllä oikein ole meidän heiniä. Meidän pitäisi päästä treeneihin huomattavasti useammin kuin kerran viikossa, jotta jotakin edistystä tapahtuisi. Täällä mahdollisuuksia ei kuitenkaan juuri ole. Kesällä on rakennettava mahdollisimman monta omaa agilityestettä.

25.2. Kanakurssin oppeja

2008-02-25T20:49:00.000+02:00

Vietin viime viikonlopun Tommy Wirénin ja Jaana Rajamäen järjestämällä kanakurssilla. Kurssilla me kurssilaiset olimme kouluttavinamme kanoja, mutta oikeasti kanat kouluttivat meitä. Moni on varmasti sitä mieltä, että kanojen kouluttaminen ja oikein kurssin järjestäminen asiasta on älyttömintä, mitä ovat aikoihin kuulleet :-) Nyt voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että idea on oikeasti nerokas! Kanakurssit ovat alun perin Bob Baileyn keksintöä. Hän aloitti kanakurssien vetämisen Amerikoissa vuonna 1997. Tommy ja Jaana ovat käyneet Baileyn kursseilla moneen otteeseen ja tuoneet kanakurssit Suomeen. Myös Suomessa niitä on järjestetty jo useamman vuoden ajan.

Viralliselta nimeltään kanakurssi on "Koulutustekniikan peruskurssi". Pääasia kurssilla olikin harjoitella nimenomaan koulutustekniikkaa. "Filosofia" tai näkemys oppimisesta, johon tekniikan harjoittelu perustuu, on operantti ehdollistaminen. Kurssilla oli "teoriaa" kuusi tuntia ja harjoittelua kaksitoista tuntia. Tarkoituksena oli kanoja kouluttamalla ymmärtää operantin ehdollistumisen perusperiaatteita. Kanat toimivat kurssilla koulutettavan (ja kouluttajan!) tehtävässään erinomaisesti: ne ovat nopeita, riittävän yksinkertaisia, eikä kenelläkään juurikaan ole ennakko-oletuksia siitä, miten kanan tulisi oppia (toisin kuin esimerkiksi koirien kohdalla).

Temppu, jonka kanoille kurssin aikana opetimme, oli värierottelu. Kanan tuli oppia erottamaan oma värinsä keltaisen, punaisen ja sinisen joukosta. Kullakin kouluttajalla oli kaksi kanaa. Mun kanat olivat nimeltään Suometar ja Regina. Molemmat olivat oikein sympaattisia, Suometar vähän vilkkaampi kuin Regina. Molemmat olivat myös ahneita ja erittäin motivoituneita :-) Molemmille valikoitui väriksi sininen, joten sen ne oppivat erottamaan punaisesta ja keltaisesta.

Kirjoitan tähän nyt kurssin kulusta aika tarkasti, koska haluan myöhemmin muistaa, miten harjoituksissa etenimme. Kirjoitan lähinnä harjoituksista, koska luennoilla esille tulleet asiat olivat paljon sellaisia, jotka sitten konkretisoituivat ja jotka ymmärsi syvällisemmin harjoituksissa.

Kurssin harjoitukset alkoivat tietenkin kanoihin tutustumisella ja niiden käsittelyharjoituksilla. Kanat olivat kovia nokkimaan, joten aluksi niiden ottaminen pois häkistä ja kantaminen harjoituspöydälle tuntui suurelta haasteelta. Kanojen käsittelyyn tottui kuitenkin nopeasti ja ne osoittautuivat varsin mukaviksi eläimiksi. Käsittelyharjoitusten jälkeen teimme jonkin aikaa mekaanisia harjoituksia, eli harjoittelimme sitä, miten kanaa palkitaan, miten naksu ja palkan antaminen toimivat jne. "Kouluttaminen on mekaaninen taito", oli kurssilla moneen otteeseen kuultu mantra. Ja tottahan se on.

Mekaanisten harjoitteiden jälkeen otettiin kana kehiin. Ensiksi kana piti saada nokkimaan pöydällä olevaa pyöreää mustaa paperinpalaa, jonka keskustassa oli valkoinen piste. Kanalle tällaisen kohteen nokkaiseminen on luonnollista, joten ne lähtivät yleensä nokkimaan kohdetta heti harjoituspöydälle päästyään. Kouluttajan tehtävä oli harjoitella AJOITUSTA. Ajoitus on koulutuksen kulmakivi. Tässä se tarkoitti sitä, että naksun ääni piti ajoittaa tismalleen siihen hetkeen, kun kanan nokka kohtasi paperin. Ei ollut muuten ollenkaan helppoa! Kanat ovat sairaan nopeita ja ajoituksen saaminen kohdalleen oli tosi haastavaa. Kehityimme siinä kuitenkin paremmiksi koko kurssin ajan, joten ainakin mekaanisten taitojen osalta kouluttajan on mahdollista kehittyä :-)

Seuraavaksi siirryttiin astetta vaikeampaan treeniin. Nyt pöydälle laitettiin pyöreä pieni paperi, jossa oli mustat reunat, joiden sisässä pienempi valkoinen alue. Tavoitteena oli saada kana nokkimaan ainoastaan valkoista aluetta. Kyse oli siis tässä erottelevasta vahvistamisesta eli sheippauksesta: vain valkoiselle alueelle kohdistuvat nokkaukset tuottivat kanalle palkkion, muut eivät. Kanan nokkaisujen sijaintiin pyrittiin vaikuttamaan PALKKION SUUNNALLA. Tämä oli vaikeaa, koska ajoituksen lisäksi piti herkeämättä tarkkailla kanaa ja nanosekunnissa päättää, mistä se on syytä palkita, jotta seuraava nokkaus osuisi lähemmäs ympyrän keskustaa. Palkkion suunnalla oli selvästi vaikutusta kanana toimintaan. Samalla tavalla se toimii koiran koulutuksessa ja on koirien kanssa helpompaa, koska yleensä ne ovat vähän hitaampia kuin kanat. (No, Unnasta en menisi kuitenkaan takuuseen, se on salamaakin nopeampi...)

Seuraavissa treenissä otettiin mukaan värit. Ensin vahvistettiin sen värisen pienen neliön nokkaisua, joka kullekin kanalle valikoitui omaksi väriksi. Mun kanoilla se oli siis sininen. Kun sinisen nokkaisua oli vahvistettu tarpeeksi kauan, otettiin mukaan yksi lisäväri. Tässä vaiheessa jo muistaakseni ryhdyttiin soveltamaan myös NEGATIIVISTA RANKAISUA. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos kana nokkaisi väärää väriä, oikea väri otettiin pois. Näin ollen kanalta poistui palkkion mahdollisuus. Kun se lopetti väärään kohteeseen suuntautuvan toiminnan, annettiin oma väri takaisin. Näin palkkion tavoittelu tuli taas mahdolliseksi.

Kun kana oppi nokkimaan vain ja ainoastaan omaa väriä lähes virheettömästi, lisättiin mukaan kolmaskin väri. Jatkettiin samalla tavalla omaa väriä vahvistamalla ja rankaisemalla negatiivisesti väärästä väristä. Kanaa palkittiin sen taakse ja aina palkkion hetkellä avustava kouluttaja vaihtoi värien paikkaa, niin että ne olivat jokaisella kerralla eri paikalla. Kun oman värin nokkaisu kolmen värin joukosta oli vahva eikä kana tehnyt enää juurikaan virheitä, alettiin kanaa "turhauttaa". Tämä tapahtui niin, että välillä kanalta otettiin sen oma väri pois. Oman värin poissa ollessa kanan piti odottaa rauhallisesti (olla "paikkamakuussa") eikä sen saanut nokkia mitään. Tämä olikin aluksi vaikeaa! Nokkimista oli tähän mennessä vahvistettu paljon ja kanat olivat yritteliäitä. Ne nokkivat melkein mitä tahansa. Mutta vähitellen ne ymmärsivät jutun idean. Tässä vaiheessa oli erityisen tärkeää tarkkailla kanan käytöstä. Yleensä se sai oman värin takaisin siinä vaiheessa kun sen liike suuntautui poispäin värineliöistä.

Tavoitteena oli saada kana odottamaan omaa väriä rauhallisesti 20 sekuntia. Jos kana pystyi odottamaan ja sen jälkeen nokkaisi innokkaasti takaisin ilmestynyttä uutta väriä, se "valmistui". Pidin tätä tehtävää aluksi aivan mahdottomana, mutta kanani kuitenkin valmistuivat jo hyvissä ajoin sunnuntaina iltapäivällä. Voi sitä riemua! Vieläkin pidän kuitenkin aivan ällistyttävänä sitä, että kanat oppivat siis värierottelun ja "paikkamakuun" eli rauhallisen odottamisen noin kymmenessä tunnissa! Miettikää! Jos kana oppii nämä asiat näin nopeasti, niin miksei sitten koirakin :-)

Värierottelutehtävän jälkeen saimme opettaa valmistuneet kanat vetämään pientä lelutraktoria. Ensin ne opetettiin vetämään kuminauhasta. Jotkut kanat - erityisesti vietikkäät sellaiset - tarttuivat kuminauhaan melkein ehti. Joillekin käytös piti sheipata, ja tässä korostui VAHVISTETIHEYS erityisen selvästi. Jos kanaa ei palkittu oikeaan suuntaan menevistä reaktioista, homma ei todellakaan edennyt. Kriteeri piti pitää aluksi tarpeeksi alhaisena, jotta oli mahdollista pitää vahvistetiheys korkeana. Ylipäätään yksi keskeinen oppi koko kurssilla oli se, että silloin kun haluttua käytöstä ei vielä ole olemassa, on osattava vahvistaa oikeaan suuntautuvia reaktioita. Tämä tietenkin vaatii sitä, että eläintä (koiraa) ja sen käyttäytymistä on osattava havainnoida tarkasti.

Kanat olivat siksi loistavia koulutettavia, että niiden onnistuminen tai epäonnistuminen oli pelkästään kouluttajasta kiinni. Jos kana ei oppinut, oli pakko katsoa peiliin. Koirien kanssa asia menee usein niin, että rupeamme selittelemään sen tekoja ja tekemättä jättämisiä. Jos koira ei opi, on sen historiassa muka aina jotakin, mikä estää oppimisen. Tai sitten syytetään kasvattajaa... Oikeasti olisi kuitenkin yleensä syytä katsoa peiliin. Kanoja kouluttaessa tämä kävi selväksi. Kanat ovat yksinkertaisia, mutta ne oppivat käsittämättömän nopeasti ja tarkasti siksi, että harjoituksemme olivat hyvin suunniteltuja ja ne etenivät askel askeleelta mutta vauhdilla eteenpäin.

Kurssilla opin itsestäni kouluttajana vaikka mitä. Yksi tärkeä asia oli se, että kriteerin nostaminen on mulle vaikeaa. Kanojen kanssa olisi mielelläni varmistellut ja hionut vaikka miten pitkään. Kun sitten parini kannustuksesta uskalsin nostaa kriteeriä ja vaikeuttaa harjoitusta, huomasin poikkeuksetta, että kanahan toimii ja osaa! Tämä on todennäköisesti mun helmasynti myös koirankoulutuksessa: en uskalla edetä tarpeeksi nopeasti. Eläin turhautuu, jos se ei saa uusia haasteita. (Tietenkin joskus on edettävä myös hitaasti, mutta jos koulutettava on lahjakas, pitää osata myös mennä vauhdilla eteenpäin.) Uusi asia mulle oli myös negatiivisen rankaisun käyttö. Kanoilla se tuntui toimivan ilmiömäisen hyvin. Koirankoulutuksessa negatiivista rankaisua voi joissakin asioissa käyttää hyväksi, mutta ei aina. Tähän mennessä en kuitenkaan ollut juuri ajatellut koko asiaa.

Paljon muitakin oivalluksia tuli, erityisesti juuri ajoituksen tärkeyteen, vahvistetiheyteen, palkkion suuntaan ja reaktioiden havaitsemiseen liittyen. En nyt kuitenkaan kirjoita kaikkea, koska tästä tulisi muuten kanakurssiromaani. :-) Kurssi oli niin intensiivinen ja niin täynnä asiaa ja oivalluksia, että siinä riittää sulattelemista vielä moneksi viikoksi, jos ei kuukausiksi. En varmasti ole vielä hoksannut ajatella kaikkea olennaista.

Kaikki tämän kurssin asiat olivat siis sellaisia, jotka liittyvät ensisijaisesti uusien käytöksien aikaansaamiseen ja vakiinnuttamiseen. Sikäli kurssista on paljon suoraa hyötyä koirankoulutukseen. Toko- tai agilitykoiran koulutus on kuitenkin paljon muutakin kuin uusien asioiden opettelua. Ajattelen, että operantti ehdollistaminen on yksi näkemys kouluttamisesta ja yksi tapa kouluttaa. Muitakin toimivia tapoja on. Tuntuu, että koirankouluttajilla on usein tarve sitoutua johonkin koulutusnäkemykseen ja olla ikään kuin tämän "uskontokunnan" kannattajia. No, mä uskon operanttiin ehdollistamiseen, mutta en pidä sitä ainoana totuutena. Myös monet muuntyyppiset menetelmät ovat käyttökelpoisia. Järkevintä on ajatella omilla aivoilla.

Kanakurssi oli loppujen lopuksi todellakin hintansa väärtti - nerokas konsepti! Kiitokset kanoille, kurssikavereille, Jaanalle ja Tommylle :-)

21.1. Pientä edistymistä

2008-02-21T18:28:00.000+02:00

Agilityrintamalla on nyt edistytty - tai pitäisikö sanoa: palattu odottamattoman taantuman jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Tänään Unna nimittäin voitti pelkonsa puomia kohtaan! Viime viikkolla Unna ei suostunut menemään puomista kuin alun - koko hökötys oli Unnasta aivan hirvittävä. Tämä oli outoa, koska Unna on aina aikaisemmin suorastaan rakastanut puomia. Tänään aloitimme harkat siitä, että menin Unnan kanssa puomille, jota Unna suostui kiipeämään hyvin hyvin hyvin hitaasti, kun asettelin makupaloja pitkin puomia hyvin hyvin pienien välimatkojen etäisyydelle toisistaan. Unna kuitenkin selvisi puomin suorittamisesta ja siitäkös itseluottamus alkoi kasvaa. Heti perään se halusi mennä uudestaan, vielä vähän jänitti, mutta sitten mentiin taas uudestaan ja uudestaan... Lopulta Unna juoksi puomin aivan entistä vauhtia reippaasti ja iloisesti loppuun saakka - ja monta kertaa. Reipas Unnapunna :-)

Mysteeri on kuitenkin edelleen se, miksi Unna yhtäkkiä päätti pelätä puomia. Sille ei ole koskaan sattunut puomilla mitään ikävää tms. Ainut selitys, minkä keksin, on se, että se jotenkin sekoitti puomin keinuun, joka on toki pelottava edelleen.

Puomin lisäksi harjoittelimme yksittäisenä esteenä rengasta, joka ok. Ohjauskuvioista kertasimme persjättöä ja harjoittelimme uutena asiana sivulle irtoamista. Persjättöä harjoiteltiin kahden aidan ja putken yhdistelmällä. Unna meni putken jotenkin ihmeellisen hitaasti. Myöhemmin paljastui, että putkeen oli jäänyt yksi aidan rima. Eipä ihme, että Unna hidasteli. Todennäköisesti se yritti noutaa rimaa....

Persjätöt sinänsä menivät muuten ok. Samoin Unna irtosi sivulle mukavasti. Asiaa tosin auttoi paljon se, että Paula oli palkkaamassa sivulla, mutta ehkäpä Unna sai vähän ideasta kiinni.

Tällä kertaa siis ihan kivat treenit. Unna oli jälleen oma reipas ja iloinen itsensä, ja selittämättömät pelot lähtivät tiehensä. Bye bye!

21.2. Taitava Unna ja ihana Milla

2008-02-21T18:26:00.000+02:00

Milla oli eilen ensimmäisellä kaverikoirakäynnillään tapaamassa ikäihmisiä. Olin itse käynyt kahdesti tutustumassa kaverikoirakohteisiin ja -toimintaan ilman koiraa, ja nyt oli Millan aika tulla mukana. Vähän jännitin sitä, miten Milla suhtautuu tuntemattomaan paikkaan, erityisesti liukkaisiin lattioihin ja hisseihin. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin. Milla selvästi nautti ihmisten tapaamisesta, uusista tuttavuuksista ja kaikista saamistaan rapsutuksista. Se osasi olla koko tapaamisen ajan oikein rauhallinen ja heilutteli iloisesti häntäänsä uusille ihmis-tuttavuuksille. Ihana rauhallinen symppis-Milla!

Tänään päästiin sitten Unnan kanssa pitkästä aikaa treenaamaan Salmen ohjeistuksessa. Olipa taas tehokkaat ja opettavaiset treenit! Tässä koottuja havaintoja:

Seuraaminen. Perusseuraaminen ihan kivaa, käännökset vasemmalle ja oikealle ok. Täyskäännöksissä edelleen hiomista, Unna välillä tiputtaa niissä kontaktin. Nyt täyskäännökset siis oikeasti kovan treenin alle. Myös juoksua harjoiteltava paljon, sen treeni on jäänyt viime aikoina unholaan.

Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut ekalla, koska mun käsky oli heiveröinen. Seuraavalla napakammalla käskyllä maahanmeno hieno ja liike loppuun saakka erinomainen.

Luoksetulon pysäytys edelleen heikko. Oikein hävettää, miten hitaasti me ollaan tässä edistytty. Nyt palataan taaksepäin ja harjoitellaan pysähdystä peruutellen ja pikku hiljaa vauhtia lisäten. Mun täytyy tässä uskaltaa antaa Unnalle kunnon käsky kovalla äänellä. Se ei siitä hajoa! Tätä on nyt treenattava paljon.

Liikkestä seisominen oikein hyvä. Taitava Unna!

Nouto hyvä. Ihan vähän Unna mälväsi kapulaa lopussa. Tähän mälväämiseen on puututtava, koska vaikka se tavallisen kapulan kanssa pysyykin jotenkin aisoissa, tunnarikapula on eri juttu. Nyt siis ravitreenejä kapula suussa ja kehuja rauhallisesta pitämisestä ja huomautus aina mälväämisestä. Tunnarikapun pitoharjoituksia edelleen sisällä. Tässä mun ei saa olla liian kiltti, vaan kunnon huomautus on annettava, jotta Unski tietää, mikä on oikein ja mikä ei.

Kaukot avon mukaan loistavat. Tässä mun on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, mihin asetun itse suhteessa koiraan: Liikkeen alussa viisi senttiä edemmäs koiran etutassuista --> auttaa koiraa menemään maahan suoraan (ja välttämään banaaniasentoa). Liikkeen lopussa taas on sijoituttava lähemmäs takajalkoja, jotta koira nousee istumaan oikein eli liikuttamalla etujalkoja ja jotta lopun perusasentoon siirtymisessä ei siis tapahdu etenemistä. Nämä täytyy muistaa, en ollut itse aikaisemmin ollenkaan ajatellut asiaa.

Harjoiteltiin myös maa-seiso-maa vaihtoja sekä istu -seisoa. Näistä maa-seiso ja istu-seiso menee teknisesti oikein. Matkaa lisättävä pikku hiljaa. Seiso-maa-vaihtoja harjoitellaan nyt myös peruuttelemalla ja "pentutreeninä". Samoin seiso-istu otetaan nyt aktiiviseen sisätreeniin ihan käsiohjauksella, jotta oppisi oikean tekniikan. Tätä vaihtoa ei olla juuri vielä harjoiteltu, mutta nyt on syytä aloittaa, sillä sen oppiminen vie todennäköisetsi hyvin pitkän ajan...

Salmelta sain taas tukea myös Unnan käytöksen lukemiseen ja tulkitsemiseen. Unnalla on oikeus välillä ollakin vähän herkkis, perusluonteeltaan se on kuitenkin varsin aktiivinen ja taistelutahtoinen tapaus. Kyllä siitä vielä erinomainen tokokoira tulee.

Salmen treenien jälkeen oli pakko vielä suuntia tokokerhon treeneihin kuulemaan Maijan ja Miian tarinat viikonlopun tokokisoista. Hyvin oli menny. Treenatiin vielä paikkamakuu ryhmässä (molemmat koirat mukana) ja otin Unnan kanssa pari tavallista luoksetuloa. Tuli vauhdilla.

18.2. Herkkis-Unnan taitavat tassut

2008-02-18T18:27:00.000+02:00

Tänään oli taas Taitavien Tassujen häiriötreenit. Tai oikeastaan olisi ollut, sillä meidän treeneistä ei tullut juuri mitään. Treenien aluksi tehtiin paikallaistumisharjoitusta piirissä. Kaikki meni hyvin, kunnes yksi uroskoirista pääsi rähähtämään vieressämme istuvalle urokselle. Objektiivisesti ottaen kyseessä oli aivan tavallinen pieni nujakka, mutta Unnan mielestä kyseessä oli sen verran kamala tappelu, että olisi ollut parasta lähteä pois koko kentältä. Unna siis säikähti rähähdystä oikein kunnolla eikä toipunut siitä ollenkaan nopeasti.

Unnan käytös yllätti mut - jälleen kerran. Unna on tottakai enemmän pehmeä koira kuin kova, mutta en ole kuitenkaan pitänyt sitä mitenkään erityisen pehmeänä. Tämänpäiväinen käytös osoitti kuitenkin selvästi, että mistään kovasta tyypistä ei ole kyse (vaikka vähän Millaa joskus purisikin :-) Ihan vasta treenien loppupuolella Unna pystyi keskittymään sen verran kunnolla, että pystyimme oikeasti harjoittelemaan jotakin. Tehtiin avon kaukot liikkeenohjauksella ja ne meni hyvin.

Unna on tietenkin vielä nuori eikä se ole täysin aikuinen tai luonteensa puolesta "valmis" vielä. Tuntuu kuitenkin olevan yllätyksiä täynnä. Ja selvä haaste mun ymmärrykselleni koirista ja niiden käytöksestä. Hyvä näin :-)

29.1. Juoksuja

2008-01-29T20:51:00.000+02:00

Tytöt päättivät synkronoida juoksunsa: Unnan juoksu alkoi viime keskiviikkona ja Millan tänään. Unnalla oli viimeksi juoksu melkein tasan kahdeksan kuukautta sitten, Millalla taas noin vuosi sitten. Vanhemmiten Millalla onkin ollut juoksut enää vain kerran vuodessa, mikä on hyvä juttu. Unna taas vaikuttaa sellaiselta "hormonihirviöltä", että saa nähdä, miten se juoksunsa rytmittää. Mutta tämä kahdeksan kuukauden väli olisi ihan sopiva.

Juoksut aiheuttaa nyt sen, että joudutaan taas pitämään taukoa agilitystä. Harmillista. Samoin eiliset Taitavien Tassujen häiriötreenit jäivät välistä. Uros olisi selvästi siinä suhteessa mukavampi harrastuskumppani, että ei tulisi tällaisia pakollisia taukoja yhteistreenistä...

Yksin ja kaksin koirien kanssa ollaan kyllä treenattu. Viime aikojen suurin edistysaskel on tapahtunut ruudun harjoittelussa, johon sain kullanarvosia vinkkejä Tuijalta. Nyt ollaan tehty ruutua kosketusalustan kanssa ja Unna ymmärtää koko jutun huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Ruudun hiominen kokonaiseksi liikkeeksi ja sellaiseksi, että se toimii kaikkialla, vaatii tietenkin vielä paljon aikaa, mutta nyt ollaan selvästi oikealla uralla! Kaukoissa erityisesti seisomasta maahan ja seisomasta istumaan -vaihdot tuottavat edelleen huomattavan suurta päänvaivaa, mutta yritämme treenata niitä joka päivä mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa - Unnalla kun on taipumus aina välillä hieman innostua liikaa :-) Juoksujen aikaan panostetaankin oikein ekstrapaljon kaukojen sisätreeniin... Eiköhän se siitä jonakin päivänä loksahda kohdalleen.

15.1. Agiongelmia

2008-01-15T18:29:00.000+02:00

Tänään päästiin taas Unnan kanssa agilitytreeneihin. Hauskaa oli jälleen kerran, mutta joulutauko on selvästi ollut vähän turmiollinen meidän agilitytaidoille. Sekä tänään että viime viikolla Unna on ollut agitreneissä aikamoisessa herkkis-mielentilassa. Viimeksi se säikkyi pöytää, joka jotenkin kolahti, kun Unna hyppäsi sille. Tänään ongelmia tuotti puomi.

Unnan herkkistely agilitykentällä on vähän outoa, koska aikaisemmin Unna on suorittanut esteet tuhatta ja sataa. Esimerkiksi puomi on ollut aina ihan ehdoton suosikki. Keinu on ollut se, joka on vähän pelottanut. Herkkistelylle on mielestäni kaksi mahdollista syytä. Toinen on se, että Unna on ehkä yleistänyt pelkonsa keinua kohtaan muihinkin kontaktiesteisiin (koska nimenomaan kontaktiesteet ovat nyt vaikeita, ei muut). Toinen vaihtoehto on se, että herkkistely johtuu mahdollisesti tulossa olevista juoksuista ja niihin liittyvästä hormonimyllerryksestä. Täytyy nyt katsoa. Toivottavasti kyse on kuitenkin jostakin ohimenevästä ilmiöstä... Ja jos ei ole, niin sitten vaan etenemme treeneissä hitaasti ja vähitellen ja opettelemme uudelleen tykkäämään kontaktiesteistä.

Kontaktiesteongelmista huolimatta treeneissä oli kuitenkin muuten varsin mukavaa. Ohjauskuvioista harjoittelimme tänään takaa leikkausta ja "persjättöä". Takaaleikkaus sujui hyvin. Persjätötkin sujuivat ihan mukavasti, Unna pysyi aivan mainiosti mukana, mutta ohjaajalla oli hieman korjaamista omassa toiminnassaan. Muutaman kerran valssailin aivan turhaan, mikä on sikäli ihmeellistä, että en ole edes tiennyt osaavani valssata.... :-) Mun täytyisi nyt vaan oppia ohjaamaan Unnaa rauhallisemmin, sillä se kuuntelee ohjeita tosi hyvin.

14.1. Milla kaverikoiralenkillä

2008-01-14T20:52:00.000+02:00

Milla on aina ollut kaikkien kaveri. Vuoden vaihteessa se kuitenkin päätti ryhtyä ihan viralliseksi kaverikoiraksi. Tänään olimme sitten ensimmäistä kertaa tutustumassa kaverikoiratoimintaan - lähinnä muihin kaverikoiriin ja heidän ihmisiinsä.

Milla tuli hyvin toimeen kaikkien mukana olleiden koirien kanssa, mutta oli kuitenkin luonteenomaiseen tapaansa kiinnostuneempi ihmisistä, joiden rapsutukset kelpasivat.... Lenkkeilimme kaverikoiraporukan kanssa Killerin pimeissä metsissä ja puhuimme siitä, mitä kaverikoiratoiminta tarkoittaa. Milla hölkötteli joukon kärjessä, niin kuin arvonsa tuntevan rouvan tietenkin kuuluukin, eikä välittänyt juuri peuhata nuorempien kanssa. Minä sain kaverikoiraihmisiltä hyvää opastusta toimintaan. Seuraavaksi menen ilman Millaa katsomaan, millaisia kaverikoiravierailut ovat, ja sitten seuraavalla kerralla Millakin pääsee mukaan.

Milla on niin ihmisrakas, rauhallinen ja luottavainen tapaus, että kaverikoiratoiminta on sille juuri sopivaa puuhaa. Hyvä, että Milla päätti tehdä tällaisen uudenvuodenlupauksen. ;-)

7.1. Tokottelua häiriössä

2008-01-07T18:30:00.000+02:00

Tänään sitten alkoi uusi projekti: siedätetään Unnaa tekemään tokoliikkeitä häiriössä. Tähän asti me ollaan usein treenattu aika rauhallisissa ympäristöissä ja itse asiassa melko vähän muiden kuin tuttujen koirien läsnä ollessa. Häiriötä lähdettiin hakemaan Taitavien Tassujen ryhmästä. Ja sitä sitten riittikin ihan kivasti...

Treeneissä oli ehkä kymmenkunta koiraa. Unna oli treenien aluksi aivan ylikiihtyneessä mielentilassa, muisti ilmeisesti pentuaikojan positiiviset kokemukset samalta kentältä tai jotain. Aika lailla piti olla äänessä. Wuh Wuh!

Tehtiin ensin pujottelua, ihan ok. Sitten paikkamakuu, 3 min. En mennyt piiloon, koska Unna oli kiihkona. Hyvin kuitenkin pysyi, mutta siinä vaiheessa kun muut tulivat piilosta, alkoi heiluttaa häntää sataa ja tuhatta. Istui perusasentoon "liikkeenohjaajan" käsky-kehotuksesta.

Sitten tehtiin perusasennosta maahanmenoja ja maasta perusasentoon nousuja rivissä vuorotellen, ideana se, että koira reagoisi hyvin omiin käskyihin mutta ei muihin. Unna sukelsi muutaman kerran maahan, kun vieressä olija komensi omaa koiraansa. Eli tällaista treeniä tarvitaan tosiaankin lisää! Unna oli edelleen liian kiihkoissaan. Jos olisi ollut sopivammassa vireessä, olisi varmasti keskittynyt paremmin vain muhun.

Sitten tehtiin aikamoinen härdelli-harjoitus, jossa ymmärtääkseni harjoiteltiin jääviä liikkeitä (seiso, maahan, istu), koiran taakse palaamista, ja luoksetuloa. En osaa selittää, miten homma meni, mutta koiran takaa kiersivät kaikki muutkin kuin vain oma ohjaaja. Tämä oli selvästi liian vaikea harjoitus Unnalle, se kääntyili jäävissä liikkeissä tosi paljon. Luoksetulot teki hyvin. Jäävissä liikkeissä taakse palaaminen on Unnalle vielä sen verran uusi juttu, että en tiedä, oliko tällainen kohtuuttoman suuri häiriö edes hyväksi harjoittelun etemisen kannalta tässä vaiheessa. No, toivottavasti siitä ei kuitenkaan haittakaan ollut. Ja joka tapauksessa huomattiin ainakin se, että treeniä tarvitaan lisää.

Lopuksi vielä luoksetulo ja lyhyt paikalla istuminen. Nämä suht ok. Luoksetulossa tosin lopun perusasento huono, mutta se johtunee siitä, että päätin vasta eilen, että muutamme liikkeen niin, että Unna tuleekin suoraan sivulle eikä eteen. Päätin näin, koska Unna ennakoi sivulle tuloa paljon, mikä johtuu varmasti siitä, että sitä on palkittu niin paljon enemmän sivulta kuin edestä. Sivulle tulo on selvästi luonnollisempaa ja mieluisampaa kuin eteen istuminen.

Aikamoiset treenit. Mukavaa oli kuitenkin se, että Unnan puoliveli Kapu oli samoissa treeneissä. Oli mukava nähdä "sukulaispoikaa". Muutaman viikon päästä sitten jatketaan tätä projektia.

5.1. Joulukuun sheippausprojekti: Puhelin

2008-01-05T20:53:00.000+02:00

Joulukuun sheippausprojekti alkoi vasta tapaninpäivänä. Katsottiin tv:stä opaskoirakoulusta kertovaa ohjelmaa ja siitä inspiroituneena ajattelin, että voisin kerrankin opettaa Unnalle jonkun oikeasti hyödyllisen tempun ;-). Ajattelin, että hyödyllistä olisi se, jos Unna osaisi etsiä ja tuoda mulle puhelimen käskystä. Sheippausprojektin lopullinen tavoite siis on se, että voin itse maata sohvalla ja pyytää Unna hakemaan puhelimen oli se sitten missä vain.

Aluksi tämä tavoite oli tietenkin pilkottava osiin. Aloitin sillä tavalla, että istuin lattialla ja laitoin puhelimen mun ja Unnan väliin. Naksautin Unnalle aluksi kaikista puhelimeen päin kohdistuvista liikkeistä. Näitä ei tarvittu kuin muutama, ja Unna jo nosti puhelimen mulle - asioiden nostaminen, kantaminen ja noutaminen on Unnalle jotenkin niin luonnollinen tapa toimia... Nostin sitten kriteeriä sillä tavalla, että laitoin puhelimen ensin viereiselle tuolille ja odotin, että Unna tuo sen siitä mulle käteen. Tämäkin onnistui helposti. Tässä vaiheessa sitten nimesin toiminnan ja vihjeenä toimi siis "puhelin".

Tämän jälkeen homma jatkui niin, että vein puhelinta eri huoneisiin ja erilaisiin paikkoihin ja pyysin Unnaa hakemaan sen mulle. Hyvin onnistui tämäkin. Mutta vaikka noutaminen onnistuikin, tässä vaiheessa oli kuitenkin aika selvää, että Unna ei vielä ollut sisäistänyt vihjeen merkitystä, vaan pikemminkin ajatteli, että "ahaa, nyt leikitään tätä puhelinleikkiä". Testasinkin seuraavaksi sitä, miten hyvin Unna puhelin-vihjeen tuntee, sillä tavalla, että laitoin lattialle erilaisia leluja, ja sanoin "puhelin". No, ensin tuli käteen motivointipatukka! Jätin palkitsematta ja kyllä se puhelin sieltä sitten löytyi. Seuraavaksi vahvistamme nyt siis puhelimen erottamista muista "leluista" ja sitä, että puhelin-vihje liittyy nimenomaan puhelimen noutamiseen.

Ja joo, on se puhelin tietenkin tämän jälkeen aina vähän kuolassa, mutta eipä se mua haittaa.... :-)

Ja kyllähän me joulukuussa ja nyt tammikuun alussa ollaan paljon muutakin temppuiltu, mutta lähinnä enimmäkseen ollaan vahvistettu vanhoja juttuja. Peruuttamista ollaan harjoiteltu niin, että Unna peruuttaisi kauemmaksi ja irti musta niin, että mun ei tarvitsisi liikkua ollenkaan. Tämä menee ihan hyvin. Lisäksi viime päivinä olen vahvistellut kosketusalustaa, koska taidan kuitenkin kokeilla sitä ruudun opettamisessa. Lisäksi ollaan harjoiteltu kiertämistä toiseen suuntaan. Kohteiden kiertäminen vasemmalta puolelta on Unnalle helppoa, mutta toiseen suuntaan se oli vaikeampaa. Nyt tämäkin kuitenkin rupeaa menemään jo sujuvammin. Tokoiltukin ollaan tietenkin päivittäin, mutta siitä "raportoin" erikseen myöhemmin.

29.12. Tommy Wirénin ja Jaana Rajamäen opissa

2007-12-29T20:54:00.000+02:00

Tänään vierailtiin Tokokerhon kanssa Kangasalla Tommy Wirénin ja Jaana Rajamäen luona oppimassa lisää koiran kouluttamisesta. Tommy luennoi meille yleisiä periaatteita siitä, miten koira oppii, kertoi käyttäytymisanalyysista ja kertasi operantin ehdollistamisen perusperiaatteita. Lisäksi Jaana demosi monia eri asioita kaikkien kolmen koiran eli Peksun, Paten ja Miran kanssa. Me esitimme Tommylle ja Jaanalle niin paljon kysymyksiä, että päivä venähti tosi pitkäksi. Mutta uusia asioita ja oppia tarttui mukaan paljon. Tässä hyvin suppea tiivistys mulle tällä hetkellä tärkeimmistä asioista:

1. Palkkion on oltava tavoiteltu, ansaittu ja arvostettu. Kaikki ilmaiseksi annetut asiat (ruoka, leikit) saattavat vähentää työllä ansaitun palkkion arvoa. En siis ole natsi, vaikka vaadinkin koiralta tiettyjä käytöksiä aina ennen kuin se saa jotakin hauskaa tai hyvää. Ja täytyy muistaa se, että kupista syöminen on ihmisen keksintöä. Koira saa ravintoarvoltaan ihan yhtä hyvää ruokaa, vaikka saisikin sen pieninä palkkioina pitkin päivää jostakin muualta kuin kupista.

2. Palkitseminen on prosessi. Pitää miettiä tarkkaan, mitä palkitsen ja mihin palkitseminen mahdollisesti koiran näkökulmasta kohdistuu. Jos annan jonkin liikkeen jälkeen monta palkkiota (esim. makupalaa), vahvistan mahdollisesti joka makupalalla eri asiaa, jos koira on jo ehtinyt tehdä jotakin makupalojen välillä. Joskus tämä voi olla tarkoituksenmukaistakin, mutta aina ei tietenkään ole, vaan aiheuttaa virheitä.

3. Se, millä käytös saadaan aikaiseksi, vaikuttaa siihen, minkä näköinen siitä tulee. Eli kun Paten tassua puristetaan, kuola alkaa valua :-) Tämä on tietenkin asia, joka näkyy tokokoirien suorituksissa usein erittäin selvästi.

4. Koulutuksen suunnitteleminen on äärimmäisen tärkeää!

Koirapuheiden lisäksi pääsimme tutustumaan Tommyn ja Jaanan kanoihin. Pääsin lisäksi ilmoittautumaan kanakurssille eli "operantin ehdollistamisen johdantokurssille" joka pidetään helmikuun lopussa. Olen haaveillut kanakurssille pääsystä jo jonkun aikaa ja nyt toive siis pian toteutuu! Odotukset kurssin suhteen ovat aika korkealla: toivon, että opin siellä ymmärtämään lisää eläinten käytöksestä ja oppimisesta, kehityn mekaanisten taitojeni osalta huimasti ja kehityn muutenkin paremmaksi kouluttajaksi. Siinäpä tavoitteita kerrakseen.

17.11. Marraskuun sheippausprojekti: kiertäminen

2007-11-17T20:55:00.000+02:00

Viime viikolla aloin opettaa Unnalle esineiden kiertämistä. Homma lähti liikkeelle siitä, että nostin vessan roskiksen keskelle olohuoneen lattiaa. Heti kun Unna osoitti kiinnostusta roskista kohtaan eli eteni sitä kohti, naksautin. Palkkasin menosuuntaan eli roskiksen "kiertoradalle". Palkkion suunnalla oli tässä ymmärtääkseni taas aika suuri vaikutus. Unna pääsi jyvälle asiasta jo ekan sheippaussession aikana (ehkä noin 3 x 10 naksua). Seuraavan päivänä jatkettiin, ja Unna tarjosikin heti kiertämistä, kun roskis ilmestyi olohuoneen lattialle. Liitin sitten toimintoon käskysanan "kierrä". Tämän jälkeen Unna onkin sitten kiertänyt vaikka mitä: puita, lyhtypylväitä, puiston penkkejä, ihmisiä (!) ja agilityharkoissa putkipusseja ja aidan siivekkeitä. Auton kiertäminen on vielä vähän vaikeaa, koska se on niin suuri.

Seuraava askel tässä kuitenkin on nimenomaan entistä suurempien asioiden kiertäminen ja vielä ehkä tärkeämpänä se, että Unna osaisi kiertää asiat, vaikka lähetän sen matkaan kauempaa. Eli esimerkiksi kolmen metrin päästä enkä ihan puun tms. läheltä.

Musta on ollut aika ällistyttävää, että Unski on oppinut yleistämään käskyn näin nopeasti ja ymmärtää, että se tarkoittaa samaa vaikka kiertämisen kohde on eri. Välillä epäilen, että Pikku Pissis kykenee abstraktiin ajatteluun :-)

21.- 23.9.2007 Naksuleiri Punkalaitumella

2007-09-23T20:56:00.000+03:00

Perjantaina heti töiden jälkeen pakattiin koko porukka autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Punkalaidunta. Siellä oli CTC:n järjestämä Naksutinkoulutuksen perustaidot I -leiri. Minä (Niina) osallistuin koulutuksiin Unskin kanssa. Juuso oli kuunteluoppilaana, ja Millan kanssa treenattiin väliajoilla.

Leirillä harjoiteltiin ja hiottiin lähinnä kouluttajien mekaanisia taitoja. Mun mekaaniset taidot tosiaan vaativatkin hiomista... :-) Treeneissä tehtiin myös luopumisharjoituksia (sujuvat Unskilta hyvin), kosketuskeppiä (myös tuttu juttu) sekä kosketusalustaa. Kosketusalusta oli Unnalle uusi juttu, mutta hyvin nopeasti se sen oivalsi ja pääsin jo leirin aikana liittämään kosketusalustalle menoon KOSKE-vihjesanan. Kosketusalustan opettaminen oli hieno juttu, koska me tullaan tarvitsemaan sitä Unnan kanssa sekä tokossa (ekana avoimen luoksetulossa) että agilityssä kontaktiesteillä. Kosketuskepin hyödyllisyydestä en ole niin vakuuttunut Unnan kohdalla. Joillekin koirille se varmasti sopii ja moneen tarkoitukseen, mutta Unnan kanssa en oikein keksi, mitä sillä tekisin. Seuraamista tai perusasentoa en lähtisi kosketuskepin avulla opettamaan, se tuntuis musta liian monimutkaiselta (liian monta liikkuvaa osaa hallittavaksi, kun omassa kropassakin on jo tarpeeksi miettimistä...).

Leirillä kuulimme myös monta luentoa naksutinkoulutuksen perusteista. Selväksi tuli se, millaiseen näkemykseen oppimisesta tämä koulutussuunta perustuu ja miten asioita käytönnössä kannattaa opettaa. Paljon oli tuttua (olenhan koirankoulutuskirjojen fanaattinen lukija...) mutta tietyt asiat myös selkeytyivät. Loppukeskustelussa leirillä kävimme kierroksen, jossa jokainen osallistuja sai kertoa, mitä aikoo koiralleen seuraavaksi opettaa ja millä tavalla. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja ideoita, mitä kaikkia temppuja alamme treenaamaan. Yksi tärkeä juttu pitää mielessä on se, että joka kuukausi pitäisi sheipata ainakin yksi uusi asia koiralle, jotta omat kouluttajan taidot pysyisivät kunnossa. Meidän temppulistalla tulevaisuutta varten ovat ainakin seuraavat asiat:

- Näyttelyhäkkiin meno käskystä (nyt Unna kyllä menee, jos viskoo häkkiin makkaraa... Ja kyllä se siellä nukkuukin joskus päivisin, joten tämän pitäisi itse asiassa olla ihan helppo juttu. Jostain syystä ei olla vaan panostettu tähän)

- Takajalan nostaminen (sen on onnistuttava!)

- Ryömiminen (sekä etu- että takaperin)

- Esineiden (esim. roskakorin ja puun) kiertäminen

Ja tietenkin esim. peruuttamista pitäisi saada paremmaksi, jotta Unski peruuttaisi pidemmälle taakse ja kauemmaksi musta. Tämä pitäisi varmaan tehdä niin, että palkka tulisi Unnalle etujalkojen taakse sen kropan alle. Se nimittäin leirillä tuli selväksi, että palkkion suunnalla voi vaikuttaa tosi paljon lopputulokseen. "Click fo action, feed for position".

Leiri oli kokonaisuudessaan mukava ja opettavainen. Treeniä olisi saanut olla enemmänkin mun makuun, mutta mä oonkin fanaattinen myös treenauksen suhteen. Leiripaikka Punkalaitumella oli mukava ja erityistä ekstraa oli pihalla kulkeva "mini"possu.

Hauskaa leirillä oli myös toisten koirien seuraaminen. Meidän ryhmässä oli Unnan lisäksi toinenkin kultsu, yksi corgi, ranskanbulldoggi ja australiankarjakoira. Oli kiinnostavaa seurata, miten eri tavoin koirat juttujaan tekivät ja miten ne reagoivat uusien asioiden opettamiseen (esim. just kosketusalustaan). Meidän ryhmän toinen kultsu oli aivan superihana, innoissaan koko ajan ja tosi oivaltava. Unna taas näytti itsestään vähän vähemmän ihanan puolen räkyttämällä täysillä aina kun tekeminen loppui... No, Unnassa on intoa ja tahtoa kuin pienessä kylässä ja se on toisaalta hyvä juttu. Ja sainpahan leirillä samalla hyviä vinkkejä siihen, miten (yrittää) poistaa turhaa räksytystä. Nyt odotellaan seuraavaa leiriä...